Helatorstai. Ja joku Rantarinki. Paras jalkapallopäivä menee jossain tyhmässä kisassa. Ei huvittaisi yhtään juosta kovaa.
Päivä on tosi lämmin. Mittarissa 26. Tänään voisi mennä jo uimaan ilman saunaa. Tai virvelöimään. Tai sekä että. Jos saisin syntymäpäivänä rahaa lahjaksi, ostaisin uuden virvelin. Avokelan. Abuun ei ehkä ole rahaa, mutta jonkin paremman Daiwan varmaan saisi.
Ajetaan Rantatöysään. Tie on pölyinen ja auto kuuma. Selailen hansikaslokerossa olevaa Kilpailukalenteria ja kyselen isältä alavutelaisia nimiä, joilla on Etelä-Pohjanmaan piirin ennätyksiä.
Kisakeskuksena on Itärannan koulu. En ole käynyt ennen, mutta Aittoosaareen tätä tietä on ajettu. Siellä on lossi. Onkohan Alavudella muualla lossia?
Muita ei ole ilmoittautunut vielä. Jos ei tule minun sarjaan ketään, niin en varmasti juokse kovaa. Helppo voitto ja MagLite, joka odottaa palkintopöydällä. Sitten minullakin olisi semmoinen. Jukallakin on. Muut palkinnot näytti olevan tylsiä.
Käyn verryttelemässä yksin. Lehmät ammuu tien vieressä. Koivuissa on jo isot lehdet. En jaksa verrytellä paljoa, kun on niin kuuma eikä kisassa ole vastusta. Puoli kilsaa riittää. En ota aukkareita.
Tulen autolle, jossa isä juttelee jonkun miehen kanssa. Vieressä on joku juoksijapoika.
- Tämä Pasi tulee sun sarjaan. Se on vuotta vanhempi, mutta saat hyvää vetoapua. Voitte vaikka vuorotellen vetää.
Perkele. Nyt pitääkin juosta kovaa. En kyllä häviä Alavudella! Voitin Pasin Peräseinäjoella ja voitan nytkin, vaikka se on minua vanhempi. Onhan se minua lyhyempikin.
Lähtö tapahtuu asfalttitieltä. Edessä ajaa joku Ladalla. "Pasi voi vetää ensin". Ei todella voi. Jätän sen heti alkuun. Kääntöpaikalla pitää olla kärjessä.
Hep! Lähdetään juoksemaan pohjoista kohti. Menen kärkeen. Pasi juoksee kuitenkin vierellä. Isä on käskenyt ottaa kaikki mutkat suoriksi eli leikata matka tien ylityksissäkin mahdollisimman lyhyeksi. En kuitenkaan pääse sitäkään tekemään, koska Pasi on vierellä.
Pienen ylämäen jälkeen jatketaan peltoaukealle. Edestä tuulee. Pitäisi mennä peesiin, mutta en anna kyllä johtopaikkaa Pasille. Jokohan tuolla metsän reunassa olisi kääntöpaikka?
No ei ole. Tietenkään. Taas peltoaukea. Lato oikealla. Töyhtöhyypät kirkuu ja syöksyilee ympärillä. Toivottavasti eivät käy kimppuun. Typeriä lintuja. Seuraavan metsän reunassa Lada on pysähtynyt. Siellä on siis kääntöpaikka!
Kääntöpaikalla Pasi ottaa sisäreunan. Mitä helvettiä!? Se yrittää karkuun! Kiristän rinnalle, sillä minä aion tämän voittaa.
Lähdetään takaisin. Juoksen vierellä viimeiselle metsäsaarekkeelle ja siitä sitten kiri. Pasi kiristää ja minä sen rinnalla. Pienimmät tulee vastaan, kun eivät ole vielä ehtineet kääntöpaikalle.
Tullaan viimeiselle mäelle, josta lasketaan koulun risteykseen. Tuntuu äärettömän pahalle, mutta enää en luovuta. Pellot pölyää suoraan kurkkuun. Pasilla on jotenkin rumat shortsit. Itselläni varmaan myös.
Käännytään koulun pihaan. Minä sisäkaarteessa. Venytys maaliin ja heittäytyminen maahan. Aivan liian kuuma ja aivan liian paha olo. Megafoni-kuulutus toteaa kisan tasapeliksi! Mitä ihmettä!? Kumpi saa valita palkinnon ensin?
"No, annetaanpas Pasin valita ensin, kun on Vaasasta asti tullut". Sepä yllätys. Ja vielä yllättävämpää on se, että Pasi vie MagLiten. Valitsen linkkarin, josta irtoaa kylki jo kotimatkalla. Vieläköhän ne pelaa jalista?
---
Rantarinki oli paikallisesti perinteikäs hölkkä. Se kiersi Rantatöysän järven ja pidettiin aina helatorstaina. Se lähti Itärannan tai Rantatöysän koululta. Molemmilta olen lähtenyt. Kolmannen Naisen Pauli Hanhiniemi asui lapsena kuvan Itärannan koulussa, koska vanhempansa olivat siellä opettajina.
MagLite oli kova juttu tuohon aikaan. Piti olla hyvä taskulamppu ja MagLite oli tietysti paras, koska jenkkipoliiseilla oli sellainen ja sillä pystyi pamputtamaan rosvoja. Todellisuudessa se oli hyvin epäkäytännöllinen, joskin tehokas. Rambo-puukko kuului samaan sarjaan. Huono, mutta piti olla.
Pasi oli vuotta vanhempi, eikä useinkaan minun edellä. Aika lyhyt ja pieni poika, joka tuossa kisassa kuitenkin pisti ihan todellisen haasteen. Olin juossut kevään hyvin ja minut Alavuden tasolla jopa tiedettiin nuorena ja lupaavana juoksijana. En siis voinut hävitä.
Aika oli 10.03. Reitillä oli toki lyhyitä, aika jyrkkiä ylämäkiä mutta suhteessa paljon loivaa alamäkeä, joten se oli nopea. Mitta ei kauheasti heittänyt. Käytiin isän kanssa se tarkastamassa. Se tehtiin usein. Kovaa joka tapauksessa mentiin.
En ole juoksukisoissa ollut koskaan armoton taistelija. Kipukynnys on kyllä korkea, mutta minulla ei ole luontaista halua mennä edes lähelle niitä kipurajoja. Niitä visiittejä tuskan alueelle oli valitettavan harvoin. Kestävyysjuoksu kovalla tasolla sen kuitenkin vaatisi. Tästä syystä kovia aikoja saavuttaakseni minun olisi pitänyt olla aina todella kovassa kunnossa, ettei olisi tarvinnut noilla rajoilla juosta. Se onnistui, jos minulla oli riittävän kova motivaattori. Tuo kerta oli sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti