maanantai 5. lokakuuta 2009

Kuka käski mennä alasti nukkumaan?

Ma 28.9: 11km reipas maastossa. 4.30/km - Polkuja pitkin aika vauhdikkaasti. Kulki helveissönin hyvin, mikä sitten tarkoittaakin sitä, että seuraavana päivänä on flunssa.

Ti 29.9: Aamu: kehonhallinta/tasapaino 1h Päivä: Wiskin kanssa 35min vaellus - Kurkku kipeänä aamuun ankeaan. Piti kuitenkin jotain liikkua.

Ke 30.9: Vesijuoksu 40min. Matkassa Esπ ja PJ - Illalla sitten nousikin jo vähän lämpöä.

To 1.10: LEPO - flunssaa/lämpöä

Pe 2.10: 7km todella kevyttä - Kyllä keuhkoissa tuntui. Oli sitä paitsi aika kylmä.

La 3.10: 11km kevyt - 1km 4min/km - 500m 1.50 - Pikkusen piti aukoa keuhkoja. Ei se kivaa ollut kuitenkaan.

Su 4.10: Tuomon testilenkki eli 6km 3.40/km. Meni kuitenkin 3.40,5/km. - Aivan jäätävä räntäsade ja tuuli. Vaatetta päällä kuin eskimolla ja teemaan sopivasti jalatkin oli traanissa.

Ma 5.10: 10km rento - 500m reippaasti - Kulku jo aika lailla mukavata. Keli kylläkin paska.

Silviisiin. Eipä ole montaakaan päivää enää tuohon Kolin koitokseen. Meinasi ihan pieni ärsytys nousta tuosta flunssanpoikasesta, mikä varmaankin on peruja Höst Rokista. Ei ole nimittäin ihmisen hommaa seistä Pielisjoessa neljän asteen lämmössä miettimässä syksyn ruskaa. Tästä kiitos Esπ:lle. Eräs paikallinen troolarikuski kuitenkin kiteytti asia seuraavasti: "Ei oo lämpöö jos ei mittaa!"

Ilmoittautuneiden listaa katsellessa pomppasi esiin nimi. Jaakko Leppänen. Tuo Itäisten metsien karpaasi on muutaman vuoden kiusannut paikallisia kuntoilijoita ja "muka-juoksijoita" huikealla ylämäkijuoksukyvyllään. Tämä hivenen legendaarinenkin hahmo ei omista puhelinta vaan kommunikoi savumerkein ja kirjekyyhkyin, syö sammalta ja nukkuukin karhun pesässä. Yksi itseäni säväyttänyt suoritus on parin vuoden takaa, jolloin mies oli vaeltanut noin 200km Kolilla ja nukkunut lumikiepissä 2 yötä. Sieltä vaan kahden tunnin yöunilla kömmittiin Joensuuhun talviseen mäkijuoksukisaan ja vedeltiin 800metrin mäessä kolme kertaa aikoihin väliltä 2.20-2.35. Tätä miestä voi siis pitää kunnon karhuna. Tämä mies tulee myös olemaan pääviholliseni, koska en listalta muita tunne. Ei ole helppoa. Kyllä sille tasaisella pärjää, mutta ei pirullakaan maastossa.

Tuomo toimistolla jo kehuskeli ettei ole kuin 15s/km jäljessä minusta. Tosin Tuomo juoksi vain vajaan nelosen ja minä 6km. Kysyi vielä ihan tohkeissaan, että pelottaako. Kyllä pelottaa. Pelottaa yhtä paljon kuin puuro lautasella. Katajaan liittyen voisi kertoa vielä faktaa koris-puolelta: Olen neljä vuotta Joensuussa asunut ja noin parikymmentä peliä ehkä käynyt katsomassa. Kataja on voittanut niistä yhden. On lähes verrattavissa pikkuveljeni Valioliigakokemukseen. En kyllä muista joukkueita, mutta hän voi itse kertoa tämän surullisen tarinan kommentissa.

Kaksi leffaakin katsoin. Ensimmäinen oli District 9, joka kertoi ufoista ja rotusorrosta. Elokuvassa Nelson Mandela kohtaa Blair Witch Projectin. Se jopa toimi oudosta ideastaan huolimatta hyvin. Suositella voi. Toinen oli sitten Once. Se kertoi katusoittajasta ja kansien perusteella lupaili masentavaa indie-musiikin täyttämää lässyn lässyä. Sitähän se sitten olikin. Tunnustettava silti on, että petomaisen hyvä elokuva. Sopii erityisesti lievästä yksinäisyydestä ja tekemisen puutteesta kärsiville suunnistajille, joilla on selkä kipeä ja kolmio pizzerian vieressä.

Päässä soi Radioheadin No Suprises, joka on Tuomon mielestä kammottavaa paskaa.

2 kommenttia:

  1. Tuleeko paljon kuunneltua Pekka Ruuskaa? Se on Yön ohella yksi Suomen parhaista.

    VastaaPoista
  2. Pekkahan on vallaton biisin tekijä. Melodioissa yltää Teleksin ja Discon kentille.

    VastaaPoista