sunnuntai 8. marraskuuta 2009

PM-maastot

On juostu. Aika turhat kisat meikäläisen mielestä, mutta hyvä että niihinkin vielä riittää menijöitä. Turhat ne on siksi, että kisat juostaan aika huonoon aikaan noin niinkuin ratajuoksijoiden kannalta. Ja meillä Suomessahan ei oikein muita ole. Jos haluaa panostaa ratakauteen, on jossain vaiheessa huilattava. Jollei halua panostaa ratakauteen tai on ollut saikulla, on tilanne tietysti toinen. Silloin on kaiketi ihan jees, että syksyltä löytyy tällainen itsetunnonkohotusskaba.

Itse en ymmärrä osallistumisen takia kisaamista. Jos johonkin kisaan mennään, niin mennään sitten täysillä. Tai ollaan kokonaan pois. Nyt eri puolilta kuuluu viestiä juoksijoiden suusta asenteella: "En voinutkaan pärjätä, koska on PK-kausi päällä, enkä satsannut." Tarvitseeko sinne sitten mennä ollenkaan.

PM-maastot ovat kehittyneet kymmenessä vuodessa siihen suuntaan, että sielläkin pitää olla kunnossa pärjätäkseen. Jari "Kili" Matinlaurin voittoajalla Perniön kautta aikojen ensimmäisissä PM-maastoissa 2001, olisi jäänyt tänä vuonna niukasti ulos top 10:stä. Siihen aikaan PM:ssä juoksivat samat kaiffarit kuin radallakin. Nyt siellä keulassa on heppuja, jotka radalla eivät ihmeitä ole esittäneet, mutta tulevat PM:iin tiukassa formussa, laadukasta määrää naputelleina. Suomessakin on muutama sellainen kaveri, joiden kannattaisi panostaa maastoihin enemmän. Radankin ulkopuolella on elämää. Moni elättää itsensä maailmalla niin.

Suomalaisista miehistä ainoastaan Erä-Jorma oli jotenkin kartalla kärjen menosta. Matti on viimeisen parin kuukauden aikana keskittynyt maastossa lähinnä metsästykseen ja se näkyy. Huonolla menestyksellä se tosin on kuuleman mukaan jahdissa esiintynyt. Ei taida osua karhuun edes metrin päästä, vaikka joku pitelisi otsoa aloillaan.

Kerran päivässä juoksemalla kunto pysyy siedettävällä tasolla, mutta puristus puuttuu. Syksy on Erä-Jorkille lähinnä latautumisen aikaa, mutta ihmeen hyvin se siitä huolimatta sinnitteli. Yhdellä vetotreenillä pääsee tuohon, jos taustalla on hyvin mennyt kesä. Kärkeen päästäkseen pitäisi treenata jo enemmän tosimielellä kuin 80km/vko.

Matin kohdalla kisaamisen täysin keskenkuntoisena ymmärtää, koska se antaa kuitenkin tuntumaa joulukuun EM:ää varten. Ja siellähän Masanaattori lienee jo iskussa. Matin mukaan voisi laittaa Måren. Måren ns. vanhoilla näytöillä, koska viime vuonna kulki sen verran hyvin. Eilinen oli kyllä aika köyhän miehen esitys, mutta miehellä taitaa vielä mara painaa taustalla.

Näiden lisäksi N 19-joukkue Nikander, Peiponen, Tyni matkaan sekä 22v miesten trio Jokinen-Toivola-Laurila. Viime mainittu kolmikko Irkkuihin sillä ukaasilla, että menon on syytä petraantua reippaasti alkusyksystä, jos siellä mielii muutakin tehdä kuin istua Guinnesiin nojaamassa. Annukka myös Irkkuihin, jos on treenannut. AMSH on sen verran raaka maastotykki, että aina kannattaa valita, jos halukkuutta löytyy. Ja tietysti matkaan myös itse oikeutetusti tämän hetken parhaat menestymisedellytykset omaava Sandra Eriksson 22v naikkosten sarjaan. Loput treenaamaan.

Jostain syystä tämä syksyn maastokausi ei oikein sytytä, ihme rääppiäistunnelma koko touhun ympärillä. EM:t on sitten asia erikseen. Siellä on viivalla jo tasoa. Yhden hyvän puolen PM:stä vielä keksin: Hyvähän se on käydä ottamassa turpaansa kerran vuoteen oikein kunnolla. Pohjoismaiden taso kun ei kaiken kaikkiaan päätä huimaa ja jos sielläkin jäädään minuuttikaupalla kärjestä, lienee motivaatiotasot kunnossa tulevalle treenikaudelle.

Saara Nikanderille iso käsi. Hyvä Lohja! Sillä likalla on asennetta. Paukusta kärkeen ja tyylillä loppuun asti. Pitkä on tytöllä vielä tie aikuisten tasolle, mutta ainakin alku on hyvä. Sitä ei kukaan ota myöhemmin pois. Nuorten miesten puolella oli hiljaista, mutta se ei ole yllätys. Ei muutamassa viikossa ihmeitä tapahdu. Kestävyysharjoittelu on pitkäjänteistä hommaa. Minuuttien eroa radalla ei kurota umpeeen vuodessa, tuskin edes kahdessa. Pojilla on vielä aikaa. Pitää vaan uskaltaa ottaa iskut vastaan ja nostaa uudelleen pää pystyyn. Tavoittamaton ero ei missään tapauksessa ole.

Naiset juoksivat odotetusti. Jos kisassa on mukana kaksi Euroopan tason juoksijaa, ei yllätä että siinä on kisan kärkipari. Verenvähyyttä oli niin kärjessä kuin meikäläistenkin kohdalla. Suomalaiset olivat omalla paikallaan, kaukana. Treeniä treeniä vaan!

Niin että kirjoitas jotain omista treeneistäsi... Viime viikolla 5 lenkkiä, sen jälkeen alkuviikko palauttelua, jonka jälkeen taas pari juoksupäivää. Eilen sitten iski taas ystävämme Murphy. Pieni liukastuminen Kolmiolla, nilkka ympäri ja taas akuankkakävelyä seuraavat päivät. Harkitsen jo kuntopyörän ostamista. Ei meinaan oikein tuo liukkaus houkuttele näillä jaloilla ja etenkään tällä painolla. Pyörän selässä voisi jopa saada jotain näkyvääkin aikaiseksi keskiketterän suhteen, eikä tarvitsisi koko ajan pitää taukoa milloin mistäkin syystä. Kauas on pitkä matka.

4 kommenttia:

  1. "Näiden lisäksi N 19-joukkue Nikander, Peiponen, Tyni matkaan sekä 22v miesten trio Jokinen-Toivola-Laurila."

    Ellei säännöt ole muuttuneet, niin joukkuekisaan lasketaan mukaan neljä juoksijaa. Tosin kolmella juoksijalla tulis parempi sijotus, jos muilla mailla lasketaan neljä! B)

    VastaaPoista
  2. No perk! Nyt tulikin vaikeeta, sillä ukkoihin ei löydy neljää kisakelpoista. Ellei Espoon Borzalle sitten anneta kilometrin etumatkaa. Tai kahta. Ei vaan onhan siellä Riku joka toki täydentää edellämainitusta joukkueesta varsin kisakelpoisen 22-siin.

    VastaaPoista
  3. "En voinutkaan pärjätä, koska on PK-kausi päällä, enkä satsannut."
    Siinä mun selitys, mutta jo ennen kisaa eikä kisan jälkeen. Ei kiinnostusta lähteä täyttämään joukkuetta...!

    VastaaPoista
  4. Itse olen jo niin vanha ja kovin raihnainenkin etten millään voi muistaa, että oliko edellisissä PM-maastoissa sama reitti? Jotenkin muistaisin että ei ollut...

    -Hell

    VastaaPoista