Paukkuvi pakkanen...ja paikat.

Paukkuu pakkanen ja paikat. Perstin, että tuli taas napakasti taukoa treenaamiseen. Loppiaisen hetkinä jo tuntui pakkaslenkillä pientä juilintaa vasemmassa takareidessä. Illan venytyksissä huomasin, että oikea pakara on täysin jumissa. Ajattelin siinä iltamassa jo jättäväni seuraavan päivän ratatreenin tekemättä.

Aamulla sitten heräsin ja jätin aivot sänkyyn peiton alle. Tiet oli juuri höylätty petollisen liukkaiksi. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin jalkaani kengät, jotka kovettuvat viidenkin asteen pakkasessa pitämättömiksi kivenpaloiksi. Siinä sitten Wiskin kanssa aamuisella korttelinkierrolla liukastuin oikein klassisesti. Ilmassa muutaman sekunnin heiluttuani pysyin harmikseni jaloillani. Reidessä ja pohkeessa tuntui varsin perseeltä ja nivusessakin takapuolelta. Tämähän oli tietysti Wiskin vika. Jos olisin kaatunut, niin tuloksena olisi ollut lumihankisukellus ja häpeän tunne, mutta kun pysyin pystyssä on seurauksena harjoitustauko.

Tolloilu ei loppunut tähän. Vedin akatemiatreeneissä liikkuvuustreenin ja jalka ei tuntunut siinä vielä miltään. Tuumin, ettei jalka mennytkään pahasti vaan "aukeaa" sitten ratavedoissa. Vaihdoin juoksukamppeet päälle ja hölkkäilin kilometrin verran. Hidas juoksu säteili hermoissa, eikä tuntunut hyvältä. Kävin itsesäälissä rypien kertomassa tämän myös suunnistajille. Lähinnä heidän itsetuntoaan nostaakseni. Kuitenkin vanha idiootti pääni sisällä sanoi, että "jos kovempi juoksu ei tunnu, mikset juokse niitä vetoja?" Tosiaan. Tottakai minä juoksen. Ainakin viissataset. Niin sitä sitten lähdettin juoksemaan. Hengitys tietysti pelasi täydellisesti ja ensimmäinen veto meni vaivatta 1.25. Parin minuutin palautuksen aikana takareisi/pohje-akseli jomotti aika kivasti. Mitä tekee idiootti tässä tilanteessa? No tietysti juoksee sen jo Erik Gustafssoninkin legendaariseksi tekemän "Viimeisen Vedon". 300m:n kohdilla tuntui sen verran ankalta, että löysäilin 200m ja aika oli 1.35. Eli Tomiksi suht kovaa. Vieläkin rata suorastaan rukoili jatkamaan kun vielä niin helposti kulki. Järki kuitenkin otti räkämaalilla voiton ja tajusin lähteä suihkuun.

Töissä laitoin reiteen ja pohkeeseen jäitä (aivan liian myöhään) ja sitten kun kävelin syömään (aivan liian kauas ja kovaa), tuntui pohje täydeltä kiveltä. Illalla oli vielä iloisesti pidettävänä ohjaajille koulutus kehonhallinnasta. Esimerkkisuoritukset tietty rasittivat jalkaa lisää. Pieni masennus omasta tyhmyydestä ja väsymys päivän pituudesta saivat minut ostamaan kaljan.

Sen verran meni nappiin ilta, että katsoin voimani tunnossa seuraavat tv-tarjonnan helmet:

• Suurin Pudottaja: "On se vähän vaikeaa leikata varpaankynsiä kun vatsa on edessä, pitäiskö tässä sitten jotain tehdä?" - Ei toki. Anna kynsien kasvaa vaan.
• Satuhäät (Teinihäät): "En oo usein seurustellut noin kauniin ihmisen kanssa", "Johannes oli pahis kun tavattiin. Se oli ollut ainakin viiden kanssa mua ennen ja pussannu ainakin sadan kanssa." - Kälyehdokkaani sanoisi tähän, että "tööt" ja se sopii oikein mainiosti.
• Martina & Esko: Vauvakuumetta: "Tää Solarium kuluttaa 1500kcal puolessa tunnissa", "Martina on niin aito ihminen." - Varmasti kuluttaa. Hieronta kuluttaa sitten 5000kcal ja juoksulenkki miljoona. Ja "aito" on juuri se sana, joka ensimmäisenä tulee Martinasta mieleen.

Sänkyyn mennessä masennus omasta tyhmyydestä meinasi vallata mieltä. Luin vähän Stieg Larssonia. Se auttoi. Tänään on jo jalka parempi. Jää vaan taas testijuoksu juoksematta. Eipähän siellä varmaan montakaan juoksijaa olisikaan. Suunnistajanplanttuja vain. Ne juoksikin viimeksi kovaa. Nyt pitäs mennä sitten jo 31-alkunen.

Tuomo treenaa Italian mailla pizzan syöntiä.

Juoksu- ja Bänditreenit

18.12: Kevyt 10km - Vähän tahmeata hengityksen puolesta

19.12: 4x1km/3.18-3.37/3' - Sen verran aikaisin aamusta juostu (8:15), että pientä heräämisvaikeutta

20.12: 17km kevyt - Kiva lenkki, vaikka keli olikin paska. Juoksu pysyi ylhäällä.

21.12: LEPO

22.12: A: Kiihtyvä 12km I: Hieronta - Vasen pohje esitti taas loppulenkistä krampin elkeitä.

23.12: Jooga 30min - Aivan hirveä ilma pihalla.

24.12: Jooga 40min - Edelleen ankeata säätilaa ja pohjekin jumittaa

25.12: Pihasähly 60min - Ajelin Pohjanmaalle ja iltasella sisarusten kanssa legendaarista pihasählyä. Viimeksi 10 vuotta sitten.

26.12: 8,3km reipas/kova 32min. Aivan paska keli. Avg-syke 174. - Hyvin kulki, keli oli kuitenkin hanurista.

27.12: LEPO

28.12: 10km (1km kovaa/1km kevyt) - Keli tietysti järkyttävän tuulinen ja luminen, mutta hengityskään ei toiminut ollenkaan.

29.12: 10km rento + avantosauna - Juoksu oli jotenkin tahmeata pitkien automatkojen jälkeen. Vasen pohjekin jumisteli.

30.12: vesijuoksu 3x90"/2'+10x30"/1' - Eihän tuo nyt vedessä samalta tunnu, mutta kyllä se raskasta on.

31.12: Lumihankivaellusta metsässä 90min - Puolen metrin hangessa on aivan tehokasta

1.1: Lumihankivaellusta metsässä 60min

2.1: Lumihankivaellusta metsässä 60min

3.1: 18km kevyt Areenassa - Jardaani treenasi Enduranceen semmoisen 50 kilsan verran, niin minä ja Tuomo vähän pidettiin seuraa.

Todella pitkä aika onkin ehtinyt kulumaan viimeisistä kirjoitteluista. On ollut noita tonttujen juttuja ja Pohjanmaalle on juuri vasta sähköt tullut, niin ei nettiin ole päässytkään. Jouluaatto oltiin täällä idässä ja sitten minä hurautin Pohjanmaalle yksikseni. Siellä sitten pidettiin legendaariset välipäivien bänditreenit.

Tosiaan olen soittelut jonkinmoisessa bändissä sellaisen 11 vuotta. Tässä tulee pieni historiikki tästä soittelu-urasta:

Joskus pirun pienenä poikana isukki laittoi minut urkukouluun, jota piti Harvat Korvat. Nimi ei ihan ollut tuo, mutten muista oikeakaan nimeä. Se oli jotain sinnepäin, koska miekkonen oli unkarilaistaustainen. Elääkökään enää? Se ei tainnut kovinkaan kauaa innostella.

Ala-asteella minut ja sisko-tyttö pistettiin Tuhkasen Joren pianokouluun ja sillä sai sitten pientä nössön mainetta 26:n oppilaan koulussa. Minä treenasin, mutten sitten ala-asteen jälkeen musiikin opiskelua jatkanut. Se nyt hieman harmittaa. Opin soittamaan sellaisiakin klassikoita kuin Anttilan Keväthuumaus ja Rafaelin Enkeli. Saattoi olla isälläkin arpaa näissä näinkin nuorekkaissa kappaleissa. Hän kun on semmoisen 30v soitellut ammatikseen tanssibändissä. Eli humppasektori on aika hyvin näpeissä vaikkei päällepäin sitäkään uskoisi.

Yläasteen ajaksi tuo soittelu sitten suurimmaksi osaksi jäi. Lukioaikana pieni innostus hiipi takaisin lähinnä Stratovariuksen takia. Opettelin soittamaan joitain parhaita Jensin synatilutuksia kuten nyt esimerkiksi Black Diamondia.

Lukion loppupuolella saman kylän poika Pete sitten heitti jollain kotimatkalla, että pitäisikö perustaa bändi. Vastasin, että pitäshän se. Pete soitti huonosti kitaraa ja minä huonosti koskettimia. Soiteltiin yhdessä Peten huoneessa aina viikonloppuisin ja öisin ja noilta ajoilta on kaksi huikeata sävellystä: Rain ja Curse of Moon. Ensimmäisessä on ihan tarttuva riffi ja toinen on lähinnä rasittava. Musiikkityyli oli jotain Stratovariuksen ja Manowarin välimaastossa. Itselläni oli niin paska syntikka, ettei siitä kummiakaan soundeja löytynyt. Armeija-aikana bändiin liittyi rumpaliksi Veil-Matti ja bassoa soitti hetken Antti. Bändin nimi oli pääasiassa Wolflord. Meillä oli helkutin hieno logokin, muttei sitä koskaan käytetty.

Vuonna 2000 aloimme kuunnella progempaa musiikkia Dream Theaterin ja Symphony X:n innoittamana. Musiikkityylikin siirtyi sinne päin. Velipojan kautta löytyi uusi rumpali Jori ja uusi basisti Janne. Soittelimme Jorin kodin kellarissa ja autotallissa progressiivista rockia ja metallia. Biisejä oli tuhottomasti, mutta laulaja puuttui. Ensimmäisiä studionauhoituksiakin kävimme tekemässä ilman laulajaa. Bändin nimi oli tuolloin Global Illusion. Meidät pyydettiin ensimmäiselle keikalle yläasteen kevätjuhlaan, jossa oli useampi sata yleisöä. Sinne tuli laulajaksi pikkuveljeni. Kaikkia jännitti julmetusti. Kukaan bändistä ei ollut kuullut veljeni laulavan koskaan ja hänen debyyttinsä tapahtui isolle yleisölle kukkapaidassa ja 70-luvun farkuissa. Illalla oli kisat Alavuden kentällä ja joku 9-luokan tyttö tuli kysymään minulta "miksi soitettiin playbackina?". Ei me soitettu. Oltiin vaan treenattu hyvin. Kapteeni Amerikka tuurasi kitarassa ja örinät kävi mörisemässä Kinnorin laulaja.

Tämän jälkeen velipoika kuului kalustoon. Teimme studiossa muutaman demon, mutta emme me oikein päässeet eteenpäin. Vaikka biisit oli hyviä, niin englanniksi laulaminen kuulosti vähän Idols-Agnesilta. Jotenkin soittelu vaan väsyi ja hiipui.

En muista vuotta, mutta sanotaan että 2005 teimme reunionin ja kokoonnuimme Peten mökille. Teimme hullun päätöksen soittaa rauhallisempaa musiikkia ja vielä suomeksi. Nyt velipoikakin pääsi käyttämään akustista kitaraansa. Tämä innosti kaikkia paitsi Jannea ja hän feidasi itsensä. Sattui kuitenkin sopivasti, että Kurikan multi-istrumentalisti Jaku tapaili siskoani ja innostui liittymään bändin basistiksi. Bändin nimeksi muotoutui Ruuhet, jonka isoin esiintyminen julkisuudessa on ollut varmaankin Joensuun SM-hallien rytmityhmänä. Moni täällä nauraa bändin nimelle, mutta se kuvaa erinomaisesti musiikkimme tunnelmia.

Teimme demonkin jokunen vuosi takaperin ja tuon demon tuotoksia voi kuunnella täältä ja täältä. Nyt olemme jotenkin sitten aktivoituneet uudelleen ja tarkoitus olisi pitää vähän useammat treenit kuin viime vuonna. Loppuun vielä pieni esittely bändin jäsenistä:

Pete (kitara+laulu): Sapsalammen mies. Mutta nykyään yrittää tehdä Turusta siedettävää. On kokenut kunnon muutoksen ja monet voisivat pitää häntä hulluna. Mutta jos mies näyttää Rob Zombielta ja on sairaanhoitaja, niin onko se väärin? Vaikuttaa myös bändissä Autere, joka on varsin sopuisaa iskelmähumppaa. Tuolta kun kuuntelee esim. Consume-biisin, niin tipahtaa tuolilta. Ainakin Ste.

Jori (rummut): Aseman ukko. Helsingin herra. Pahan näköinen, mutta hyvin kiltti. Täydellisyyden tavoittelija, joka ei vieläkään ole tajunnut tehtävää mahdottomaksi näillä soittokavereilla. Soittelee myös toisessa bändissä nimeltä EZ Aquarii.

Sami (laulu+kitara): Skeptinen luonne, joka varmasti on rauhallisimman musiikkityylin fanittaja tästä poppoosta. Onnistuu välttämään roudaamisen oikein mainiosti.

Jaku (basso): Kurikka-Helsinki. Kaikkiruokainen lähes kaiken suhteen. Kaikki käy. Todennäköisesti soittaakin mitä vaan, kunhan saisi päivän aikaa opetella.

Huomisesta alkaa sitten kova kuntokuuri kaiken jouluisen mässäämisen korjaamiseksi. Mies täysin tukossa.

Muodin huipulla

La 12.12: LEPO - vasen tibialis posterior täysin jumissa.

Su 13.12: LEPO - sama homma edelleen.

Ma 14.12: Hieronta - olipa pohkeet sellaisessa jökissä, että morjens!

Ti 15.12: Vesijuoksu/-jumppa 55min - Tämä päivä vielä suht kevyesti

Ke 16.12: A: jooga 45min P: 3x500m/1.24-1.26/2' + 10' + 7x200m/30-32"/1.15 - Kulku oli kyllä hyvä, mutta hiukkasen v. akilles jöksötti pitkän tauon takia.

To 17.12: 9km rento - 19 pakkasta, mutta kulku hirmuhyvää.

Tänään oli ensimmäinen päivä lähes viikkoon, että juoksu tuntui normaalilta. Oikeastaan tuntui jopa erinomaisen hyvältä. On ollut matalaa verenpainetta ja kramppia pohkeessa. Tällä hetkellä tuntuu aivan mukavalta. Eilinen ratatreenikin liikkui melko messevästi, tosin akilles ei tykkää jyrkistä kaarteista.

Tuomo juoksi testijuoksussa 4,5km aikaan 18.24. Se ei hirvittävän kovaa ole. Hirvittävää se kyllä on. Jiri 12-v juoksi 17.30 Eli jätti Tuomon. Kivasti oli juoksijoitakin yli parikymmentä. Suunnistusväki lasetti aika kovaa vuodenaikaan nähden. Hieman olen tapani mukaan skeptinen, että noinkohan kulkee keväällä kun nyt jo mennään noin kovaa. Tiedustelin Päähine-Harjulta, että onko laitaa kun juoksu kulkee miehillä noin kovasti. Kuulemma on. Katsotaan, mitä se on huhtikuussa.

EM-maastot juostiin. Sanoopa kuka ja mitä vaan, niin Matti juoksi hyvin. Kuin myös Sandra. En käytä laatusanoja muiden juoksujen arviointiin. Voisi sanoa, että miesten voittajan tekniikka oli lähestulkoon keveintä, mitä maastojuoksussa olen nähnyt. Samaten Farahin sippaus oli kuin oppikirjasta. Tekniikka hajosi täysin ja mies käärittiin folioon.

Meillä on elo kotosalla vähän helpottanut kun Wiski ei ole enää lamppupää. Näyttää se eläminen ilman kiveksiäkin onnistuvan.

Oma paino on tällä hetkellä vähän alle 71kg. Siitä kun kevääksi vielä 3kg pois, niin aika kevyesti pitäisi kulkea. Sanoin Tuomolle, että kaiken natsatessa uskon sen pääsevän 3.20/km kuntoon. Tuomo oli ehkä siitä otettu. Sen jälkeen sanoin, että se ei valitettavasti riitä. Jos Tuomo juoksee Toukokuun alussa 3.20-vauhtia, niin saatan pitää Tuomoa varteenotettavana.

En muuten juo glögiä enää pitkään aikaan. Toimiston Sartsa keitti kyseistä litkua tänään 10 litraa josta join varmaan kolme. Vaikkakin se oli pohjaan palanutta. Yäk.

Hyvä Masa!

Matti Räsänen Suomi, Joensuu ja Reijola. Poikamme maailmalla, virittelee kohta 15 millin piikit piikkareihinsa, ylisuuren Karhun kilpailupaidan päällensä, miettii ottaisiko vielä kupin kuumaa ennen kilpaa, vai menisikö näillä. Kampaa hiuksensa viisipiikkisellä, hymähtelee muiden tohkeillessa, näyttää uinuvalta vaikkei todellisuudessa ole sitä. Ei päästä vielä mieleensä ajatusta viileästä Guinnessista jalon kilvan jälkeen. Vielä on maltettava.

Se on meidän Masa kohta baanalla. Ei muuta kuin Urheilukanava auki ja katsomaan miten äijän käy. Top 20 olisi kova, mutta realistista.

Pajunoksa pohkeessa

Ma 7.12: 8km reipas ylämäet kovaa - aivan äärettömän hyvä kulku. Vaarallisen helppoa.

Ti 8.12: A: jooga 45min I: sitten olikin pientä lämmöntuntemusta - oli arvattavissa. Eihän se muuten olis eilen noin hyvin kulkenut.

Ke 9.12: A: futsal+kehonhallinta 55min I: 9km rento - Toisaalta helppoa, mutta ihan tavallinen olo ei ole.

To 10.12: kuntopallojumppa 45min - verenpaineet oli melkoisen alhaalla. Ei ihme, että oli outo olo.

Pe 11.12: 8km kevyt - pohje löi melkoisen kovaan suojakramppiin jostain syystä. Tarkemmin ottaen Tibialis Posterior. Se on jostain syystä mulla aika usein jumissa.

Tuomon kanssa arveltiin, että aletaan provosoimaan näissä teksteissä. Jos siitä sitten tulis hirveä lukijavirta ja meistä tulis järjettömiä julkkiksia. Sitten meidät pyydettäis Mariaan kertomaan mitä mieltä me ollaan entisistä diktaattoreista ja muuta semmosta. Me luultais, että me ollaan jotenkin parempia kuin muut, vaikka todellisuudessa ollaankin ihan pellejä. Toisaalta - aika pellejähän me ollaan jo nyt.

On ollut melko kaksijakoinen viikko. Ne lenkit, jotka olen juossut, on kulkenut mielettömän hyvin. Toisaalta semmoinen hömelö ja hutjakka olo on vaivannut niin henkisesti kuin fyysisestikin. On jopa ylikunto pelottanut, vaikka useimpien mielestä se näillä treenimäärillä kuulostaa naurettavalta. No naurettavakin voi olla todellista.

Hömelön olon syynä on todennäköisimmin ollut hyvin matalat verenpaineet. Kyseinen vaiva on kaiketi jonkin verran periytyvää, kun isukilla on parhaimmillaan ollut molemmat arvot alle sadan. Ostimme eilen verenpainemittarin ja mittauksessa arvot oli kylmästi 115/55. Oireina (liian) matalassa verenpaineessa on huimaus, sydämen tykytys ja väsynyt olo. Periaatteessa matala verenpaine ei ole vaarallinen vaan lähinnä kiusallinen. Pitäisi elää vissiin epäterveellisemmin, että verisuonien seinämät kovettuisi. Jokusen päivän olen sitten koittanut parhaani mukaan syödä hiukan suolaisempaa ruokaa.

Silloin lauantaina Volo siis testasi noita laktaatteja minulta. Juoksu kulki yllättävän hyvin siihen nähden, että Wiskin leikkauksen takia oli vähän huonosti nukuttuja nuo yöt. Tuosta alapuolelta voi sitten jokainen analysoida tavallaan noita arvoja. Aika koviahan nuo hapot on ainakin Tuomon mielestä. Minä en niistä mitään tiedä.

Sykkeet ovat aina olleet melko korkeat. Tai ne on omituiset. Vaihteluväli on tänä vuonna ollut 31-196. Mutta juostessa ne on helposti aika korkeat.

	1.	2.	3.	4.	5.	6.	7.	8.
Juoksunopeus (min/km)	4.45	4.20	4.03	3.44	3.3	3.19	3.07	(56,7)
Juoksunopeus (km/h)	12,6	13,8	14,9	16,1	17,1	18,1	19,3	21,2
Laktaatti (mmol/L)	1,4	1,6	2,1	3,7	5,8	9,7	14,3	15,3
Syke	161	166	170	178	183	187	191	187
Lepolaktaatti 1,9 mmol/L Laktaatti 10min 10,9 mmol/l Poistumisnopeus 0,44/min

Juoksunopeus anaerobisella kynnyksellä: 16,3 km/h (3.40 min/km). Syke anaerobisella kynnyksellä: 180

Seuran lupaavimpiin nuoriin urheilijoihin kuuluva Jiri paineli yksikseen maanantaina tonnin 3.04. Veijari täytti pari viikkoa sitten 12. Kai se ihan hyvin on sekin. Toivottavasti kuullaan vielä viidenkin vuoden päästä jotain miehestä. Toinen jännä juttu tapahtuu sunnuntaina: Erä-Jokke juoksee EM-maastoissa. Ja mikä uskomattominta se tulee televiisorista. JE!

Oli jonkinlaisia odotuksia huomisen testijuoksulle, mutta nyt on sitten vaakalaudalla koko osallistuminen. Tuo pirun pohje on sellainen, ettei sillä juosta kyllä täysipainoisesti. Eikä varsinkaan liukkaalla alustalla. Katotaan nyt sitten, mikä on tuntuma huomisaamuna.

Jännittävä näytelmä on silti luvassa. 4,5 kilometrin matkalle starttaavat seuraavat henkilöt:

• Jiri Karjalainen (12v)
• Jukka Karjalainen (Jirin isä)
• Janni Syrjälä (tyttö/nainen)
• AP Raivosaari (Äänekosken lahja laktaattiliuskateollisuudelle)
• Toho Lehtinen (Lohjan lahja Paronitar-baarille)

Eikun tsiikaamaan!

Pieni pelko

Joulukuuta -09 vietetään ja mies on samassa pisteessä kuin jo edellisen 1,5 vuottakin. Painoa on liikaa, eikä tiestöä ole kulutettu edes nimeksi. Blogin veikkaukset ovat kääntyneet Tomin suuntaan ja tottapuhuen ihan aiheesta. No epätoivoisella on epätoivoisen teot ja niin myös minulla.

Reilu viikko sitten tuli hankittua kuntopyörä. Saakelin kova paikka tällaiselle vannoutuneelle korvaajien vihaajalle. Mutta pakkorako, koska ei nämä palikat muuten kestä. No nyt on sitten veivattu kampea parhaimmillaan jopa pari tuntia päivässä, joka toivottavasti tulee seuraavien viikkojen aikana näkymään positiivisena kehityksenä keskiketterän kohdalla. Eikä nyt puhuta lihomisesta, vaan päinvastaisesta ilmiöstä. Virtasen Mikolta tuli hyvä ohje: pidä kierrokset 90-100 ja anna mennä. Ja minä poikahan olen pyrkinyt siihen. Eilen oli jopa selkeää fiilistä nähtävissä. Laitoin pyörimään omasta mielestä ehkäpä sen kaikkein kovimman keikkataltioinnin DVD:ltä, Senareiden viimeisen keikan. Sen tahdissa vierähti mukavasti 1,5 tuntinen.

Viikon treenit:

SU 2h pyörää, vikalla tunnilla joka viides minuutti niin paljon kuin kintuista lähtee
MA 10km juoksua kevyesti
TI 1,5h pyörää kevyesti
KE 10km juoksua kevyesti

Lauantaina tarkoitus tempaista 4,5km testi, joka toivottavasti taittuu alle 4.00/km.

Syksyn ehdottomana hailaittina meikäläiselle on ollut taannoinen Firenzen reissu, ja tietysti Henaattorin onnistunut debyytti siellä. Kyllä vanhan sydänalaa lämmitti, kun mies sai uurastuksensa päätteeksi pitkästä aikaa onnistumisen. Raskas, vaikeuksien täyttämä kausi sai valoisan päätöksen. Vaikka tipalla olikin, sen verran railakas oli veijarin aloitus, että lopussa konttaaminenkin olisi edistänyt matkantekoa nopeammin kuin mihin mies pystyi. 3km ennen maalia oli vielä 2.18 täysin mahdollista, mutta minkäs teet jos energiavarastot on polteltu täysin loppuun jo alkumatkan aikana. No sanoo kuka mitä tahansa, ainakin sydäntä oli siinä juoksussa mukana ja helevetin paljon.

Jo muutaman vuoden on tullut hiljalleen mietittyä, että siellä sen miehen mahdollisuudet piilee. Kun hapenottokyky on rajallinen eikä nopeuskaan suoranainen vahvuus ole, mutta taas toisaalta aerobista lahjakkuutta löytyy, viittaa tie vääjäämättä sille kaikkein kovimmalle uralle. Kun samaan syssyyn Henaattorille on löytynyt myös nainen, herää kysymys että onko karkkia tullut yhden miehen syksyn osalle jo vähän liikaakin. No se siitä, toivottavasti positiivinen kierre jatkuu myös keväällä.

Koirana koiran elämässä

Ti 1.12: A: vesijuoksu/-jumppa 55min - Lepoilupäivä.

Ke 2.12: A: lihaskunto 50min + 3x500m/2'/1.26-130+7'+10x200m/1-1.30/29-32" - yllättävän hyvää juoksua aikaisin aamusta.

To 3.12: A: Jooga 55min - Iltatreeni jäikin sitten tekemättä, kerron syyn alempana.

Pe 4.12: LEPO

La 5.12: Tasotesti - Kerron tuloksia sitten kun ne tarkkoina tulevat.

Su 6.12: Itsenäisyyspäivän pitkä 25km ja avantosaunomista - vähän jalat tahmeat eilisen jälkeen. Menihän se jotenkin.

Voisipa sanoa tässä Tarjan kättelyä seuratessa, että onpa ollut raskas viikko. Muutama mukavakin treeni mahtui, mutta olihan sitä Helsingin keikkaa ja vaikka mitä.

Suurimman raskauden aiheutti kuitenkin tuo karvaveijari, joka meillä asustaa. Eli torstaina Wiskiltä lähti kuulat ja herra oli aika tokkurassa. No sitä voi jokainen miespuolinen miettiä, miltä tuntuisi elo kun pallit nykästään pois. Kunnon Diapam-huuruissa sitten kun heräili iltasella, niin kivut oli aika kohillaan. Ei siitä kyllä olisi lenkille lähdetty ilman perhesovun rikkomista. Yö meni pirteissä merkeissä siten, että Wiskiä piti vahtia, koska alkuperäinen kauluri oli liian iso. Jaoimme vuorot joten nukuin jotenkin neljään asti ja siitä sitten valvoin aamuun asti. Tuli aivan mieleen intin kipinävuorot. Nuokkumista ja jumittamista.

Perjantaina piti sitten repiä Wiskiltä side pois haavasta ja sehän ei onnistunut ollenkaan. Piti käydä eläinlekurilla nyppäämässä se pois. Hieno oli autoretki, kun Wiskillä lampunvarjostin päässä pienessä häkissä ja kuljettajanpuolinen ovi jäässä eli se ei pysynyt kiinni ilman pitämistä. Illalla tuli bonuksena vielä velipoika kyläilemään ja lisäämään liikkuvia osia muutenkin sekalaiseen soppaan. Yöllä ei ainakaan Pia juuri nukkunut, mutta me Pojun kanssa ihan hyvin. Viime yöstä sitten kertoo paljon se, että Pia nukkui loppuyön saunanlauteilla ja minä sohvalla ja patjalla ja sängyssä ja en ollenkaan. Että kivaa on ollut. 11 päivää pitäis Wiskillä vielä tuo tötterö olla päässä. Jee.

Suomen paskimpien bändien listalle pääsee uusi tulokas: Arto Muna & Millenium. Näihin paskimpiin bändeihin muuten tartutaan tarkemmin lähitulevaisuudessa.