Paukkuu pakkanen ja paikat. Perstin, että tuli taas napakasti taukoa treenaamiseen. Loppiaisen hetkinä jo tuntui pakkaslenkillä pientä juilintaa vasemmassa takareidessä. Illan venytyksissä huomasin, että oikea pakara on täysin jumissa. Ajattelin siinä iltamassa jo jättäväni seuraavan päivän ratatreenin tekemättä.
Aamulla sitten heräsin ja jätin aivot sänkyyn peiton alle. Tiet oli juuri höylätty petollisen liukkaiksi. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin jalkaani kengät, jotka kovettuvat viidenkin asteen pakkasessa pitämättömiksi kivenpaloiksi. Siinä sitten Wiskin kanssa aamuisella korttelinkierrolla liukastuin oikein klassisesti. Ilmassa muutaman sekunnin heiluttuani pysyin harmikseni jaloillani. Reidessä ja pohkeessa tuntui varsin perseeltä ja nivusessakin takapuolelta. Tämähän oli tietysti Wiskin vika. Jos olisin kaatunut, niin tuloksena olisi ollut lumihankisukellus ja häpeän tunne, mutta kun pysyin pystyssä on seurauksena harjoitustauko.
Tolloilu ei loppunut tähän. Vedin akatemiatreeneissä liikkuvuustreenin ja jalka ei tuntunut siinä vielä miltään. Tuumin, ettei jalka mennytkään pahasti vaan "aukeaa" sitten ratavedoissa. Vaihdoin juoksukamppeet päälle ja hölkkäilin kilometrin verran. Hidas juoksu säteili hermoissa, eikä tuntunut hyvältä. Kävin itsesäälissä rypien kertomassa tämän myös suunnistajille. Lähinnä heidän itsetuntoaan nostaakseni. Kuitenkin vanha idiootti pääni sisällä sanoi, että "jos kovempi juoksu ei tunnu, mikset juokse niitä vetoja?" Tosiaan. Tottakai minä juoksen. Ainakin viissataset. Niin sitä sitten lähdettin juoksemaan. Hengitys tietysti pelasi täydellisesti ja ensimmäinen veto meni vaivatta 1.25. Parin minuutin palautuksen aikana takareisi/pohje-akseli jomotti aika kivasti. Mitä tekee idiootti tässä tilanteessa? No tietysti juoksee sen jo Erik Gustafssoninkin legendaariseksi tekemän "Viimeisen Vedon". 300m:n kohdilla tuntui sen verran ankalta, että löysäilin 200m ja aika oli 1.35. Eli Tomiksi suht kovaa. Vieläkin rata suorastaan rukoili jatkamaan kun vielä niin helposti kulki. Järki kuitenkin otti räkämaalilla voiton ja tajusin lähteä suihkuun.
Töissä laitoin reiteen ja pohkeeseen jäitä (aivan liian myöhään) ja sitten kun kävelin syömään (aivan liian kauas ja kovaa), tuntui pohje täydeltä kiveltä. Illalla oli vielä iloisesti pidettävänä ohjaajille koulutus kehonhallinnasta. Esimerkkisuoritukset tietty rasittivat jalkaa lisää. Pieni masennus omasta tyhmyydestä ja väsymys päivän pituudesta saivat minut ostamaan kaljan.
Sen verran meni nappiin ilta, että katsoin voimani tunnossa seuraavat tv-tarjonnan helmet:
- Suurin Pudottaja: "On se vähän vaikeaa leikata varpaankynsiä kun vatsa on edessä, pitäiskö tässä sitten jotain tehdä?" - Ei toki. Anna kynsien kasvaa vaan.
- Satuhäät (Teinihäät): "En oo usein seurustellut noin kauniin ihmisen kanssa", "Johannes oli pahis kun tavattiin. Se oli ollut ainakin viiden kanssa mua ennen ja pussannu ainakin sadan kanssa." - Kälyehdokkaani sanoisi tähän, että "tööt" ja se sopii oikein mainiosti.
- Martina & Esko: Vauvakuumetta: "Tää Solarium kuluttaa 1500kcal puolessa tunnissa", "Martina on niin aito ihminen." - Varmasti kuluttaa. Hieronta kuluttaa sitten 5000kcal ja juoksulenkki miljoona. Ja "aito" on juuri se sana, joka ensimmäisenä tulee Martinasta mieleen.
Sänkyyn mennessä masennus omasta tyhmyydestä meinasi vallata mieltä. Luin vähän Stieg Larssonia. Se auttoi. Tänään on jo jalka parempi. Jää vaan taas testijuoksu juoksematta. Eipähän siellä varmaan montakaan juoksijaa olisikaan. Suunnistajanplanttuja vain. Ne juoksikin viimeksi kovaa. Nyt pitäs mennä sitten jo 31-alkunen.
Tuomo treenaa Italian mailla pizzan syöntiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti