Äitienpäivä. Äiti on lähtenyt töihin, joten aamujuhlintaa ei ole. Ostin sille suklaalevyn.
On luvattu lämmintä päivää. Lähden heti aamupalan jälkeen lenkille. Ohjelmassa on pitkä lenkki. Kierrän Rimmin.
Juoksen ensin Kuuskutosen osuuden, se on niin tylsä toisin päin. Välttelen asfalttia ja isoa tietä. Saulin puolelta Vanhan tien polulle, hetki 66:sen reunaa, levähdysalueen kautta Olkkosen ohi ja taas Vanhalle tielle.
Älytön muurahaisten jono kulkee vanhalla tiellä. Sen tienhaaran kohdalla, jonka päässä asuu Helge-Noin. Mäki-Pollarin jälkeen on maailman tylsin pätkä. 2,5 kilometriä tienpiennarta.
Aurinko paistaa jo kuumasti. Olisi pärjännyt shortseissa. Helposti. Rimmin tienhaara. Huh, helpotus.
Vanha Rimmintie. Luulin pienenä, että tien halkeamista putoaa Kiinaan, koska isä sanoi niin. Yritin nostaa pyörän eturenkaan aina railon kohdalla ilmaan.
Käännös hiekalle. Rimmin iso mäki on hieno. Jyrkin ja jylhin paikka Sapsalammella. Pohjalla Kukkolampi, jossa on niin kirkas vesi, että keskelläkinn; järveä näkee pohjaan asti.
Reijo oli tienhaarassaan. Niin hidas liikkeissään, ettei ehdi kääntymään, kun sanon päivää. Erkin koira tulee kalliolle katsomaan. Se on joku husky. Siniset silmät, eikä hauku. Erkki on veneellä, varmaan verkoilla. Nostaa kättä.
Alkaa tulla nälkä. Ja jano. Onkohan kotona limsaa? Ruisleipää, lauantaimakkaraa ja limsaa. Pitää malttaa juosta rauhassa, ettei hyppää ylivauhdiksi.
Loppumatks menee jossain transsissa. On nälkä ja jano ja liian kuuma. Juoksu kulkee kuitenkin hyvin.
Isä on postilaatikolla. Se on Saulin puolen pellolta tulossa.
- No, mihnä kävit?
- Kiersin Rimmin.
- Kummin päin?
- Kuuskutonen ensin.
- Näkykö ketään?
- Reijo. Erkki kalassa. Ja Martti pyörällä.
- Juttelikko Reijon kans?
- No en.
- Haikko lehren?
- No enhän minä nyt koko matkaa viitti lehti kädes juosta!
- Höh! Eihän se nyt isoa lenkkiä olis lopuksi tehny!
- Ei jaksanut.
Kävellään hiljaa kotiin päin. Isä heittelee isoja kiviä ojaan tieltä.
- Mennään ruuan jälkeen kulottamaan tuo Saulin pelto.
- Mun piti mennä Tonille...
- Pyyrä se avuksi. Vois Markkukin tulla. Ei haittaa, että on väkiä.
- Pitää koittaa.
---
Pojat tulee apuun. Meiltä on koko perhe. Kuuma on kuin helvetissä.
- No niin! Mää sytytän tästä pari linjaa palamaan ja rajaan traktorilla. Tomi, Toni ja Markku saa mennä tuonne mettän puolelle ja Tiina ja loput jää tähän. Haetta tualta ojasta vettä.
Ruoho lähtee hyvin palamaan ja kevyt tuuli kuljettaa sitä tieltä metsään. Tuli on hieno, mutta lopulta aika tylsä asia. Sami hyppii tulen yli.
- Mikset tullu mopolla?
- Justihin oli lamppu irti ja puhristin sitä vähän.
- Eihän se ollu ees likanen!?
- Aivan kuras! Se kototie on aivan rapakolla.
- Laitetaas vesilinja niin ei nouse liekit!
Oja on soinen ja haisee pahalta. Sinne pitää aina juosta ja sankojen kanssa ripeästi kävellä palolinjalle takaisin.
Saapas vuotaa. Saatana, että pitää aina jollain vanhoilla paskoilla olla joka paikassa. Kun olen aikuinen, mulla on aina hyvät saappaat!
- Meinasikko ratastaa ens viikoksi?
- Jaa-a. Sulat tiät, niin on varmaan moporatsiaaki tulos. Jos vaan vastuksen laittaas, niin sais poiskin.
- Meinaakko, että kerkiää?
- Kyllä pit... Varo!!!
- Ei saatana...
Liekit on noin neljä metriä korkeat! Heitetään sangolliset tuleen. Sama vaikutus kuin lusikallisella kylmää vettä kiehuvassa lihasoppakattilassa. Juostaan sivuun.
Isä ajaa traktorilla tuhatta ja sataa ja viittoo meitä vihaisesti sivuun. Kaikki meistä juoksee vettä joka puolelle, mutta liekit roihuavat puiden korkuisina kohti metsää.
Tien varteen pysähtyy pari autoa, josta tulee ihmisiä puvut päällä auttamaan. Ovat vissiin äitienpäivänjuhlista tulossa.
Savua on silmissä ja hiki valuu, menee sekin silmiin. Juostaan aivan itsemme läkähdyksiin. Tuli on jo lähellä metsää. Sivuille se ei enää leviä. Isä ehtii juuri ja juuri kolata traktorilla palokujan, johon tuli stoppaa. Huh.
Sammutellaan tulta vielä tunti. Minun Väiski Vemmelsääri -paita on täysin noessa. Tai paitahan on isän vanha. On täysin veto pois. Savua on koko tie täynnä.
- Poijat saunahan kans! Tomi käys laittamas tuli! Ja muista sitten pumpata vettä ja tuhkat sinne pihalle...
- Joo, joo...
Saunotaan poikien kanssa. Äiti tekee pannukakkua. Syödään ja ollaan sipissä.
---
Vuoden 1996 äitienpäivä oli kaikkien aikojen kuumin äitienpäivä. Salossa mitattiin 26 astetta, Alavudellakin 23. Perinteinen kulotussää.
Helge-Noin oli paikallinen vanha ukko, jolla oli lentolupakirja ja maneeri sanoa "noin" melko usein. "Minä noin tapan tuon ampiaisen tuosta noin."
En tykännyt Rimmin lenkistä. En tykännyt pitkistä lenkeistä. Isän mielestä ne oli parhaita. Ne oli parhaita minunkin mielestä sitten vasta 35-vuotiaana.
Pienissä kylissä tärkeintä on se, että tiedetään, kuka liikkuu."Näkykö ketään?" Ja edelleenkin on tämä sama keskustelunkulku. Ehkä sillä pidetään kirjaa elossaolevista.
Tuona äitienpäivänä oli erittäin lähellä palaa useampi hehtaari metsää. Tonin ja minun tarkkaavaisuus herpaantui hetkeksi ja liekit olivat äkkiä talon korkuiset. Voi olla, että siinä kuivuudessa ja tuulessa niin olisi käynyt, vaikka olisi tehty mitä. Mutta ainakin juostiin hetken aikaa melko kovasti sankojen kanssa. Tuon jälkeen tulen kanssa on tullut oltua aika tarkkana.
Kunnon saappaita ei ole. Nykyisetkin vuotaa. Saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti