Onpa kylmä. Mittari näyttää +5. Eikö huhtikuussa normaalisti ole lämpöisempi?
Tänään pitäisi juosta vetoja ja on näin pirun raikasta. Menisikö sinne aamusta vai vasta päivällä? Ehkä menen jo aamusta ja sitten voi mennä ajoissa saunaan. Ja pelata ennen sitä.
Illallla mennään Aulavalle. Siellä on Nylon Beat ja Ann Bell Fell. Toni ja Esko tulee ja varmaan isompia meidän kylältä.
Verkkailen metsätielle. Helvetti, miten onkin kylmä! Pitääkö hakea hanskat? En jaksa. Metsätiellä on osin kuraista ja osin vielä routaakin maassa. Keväältä kuitenkin tuoksuu.
Ohjelmassa on 3*300m+3*150m kovaa hölkkäpalautuksella. Toiset juoksee näitä radalla. Voisi tässäkin joskus juosta piikkareilla, mutta se käy akillesjänteisiin ja tiellä on kiviä.
Metsätien juokseminen on muutenkin vähän hankalaa routakauden jälkeen, kun maasto on epätasainen. Tiessä on möykkyjä, mutta vielä ei sentään ole heiniä tiessä.
Yritän palautusten aikana potkia risuja ja käpyjä reitiltä pois. Pikkuhiljaa ne siirtyvät sivuun ja luovat nopeimman mahdollisen reitin kohdalle polun.
Pitkäveto menee noin 51 sekuntiin ja Keskiveto noin 26 sekuntiin. Jalkoihin ei kovin paljoa satu. Haen kotiintullessa puita ja laitan tulen hellaan. Olen ihan jäässä. Pitää yrittää vältellä isää, ettei joudu töihin.
Se ei onnistu. Joudun jyviä lajittelemaan. Kädet hapoille ja keuhkot täyteen pölyä.
---
Saunassa on käyty. Laitan tukkaan hiuslakkaa, vaikka laitankin lippiksen päähän. Mutta sitten tukka on edes jotenkin, jos laitan lippiksen farkkujen vyölenkkiin. Lakka haisee vähän pienoismalliliimalle. Onkohan siinä samaa ainetta? Kannattaakohan sitä koskaan haistella?
Mulla on uusi dödö. Viininpunainen vvHarley-Davidson. Ei saa laittaa liikaa, ettei haise niin kuin pappa. Farkkutakki vai mokkanahkatakki?
Seiskalta lähtevät Sapsun tienhaarasta. Eli ne on kaksi yli meidän kohdassa. Siihen on vielä aikaa.
- Annapas, isä, rahaa!
- "Annapas". Höh, minkäs takia mun sitä pitää antaa?
- No, kun mulla ei ole.
- Sittenhän sinne ei tartte lähtiä... Paljonkos se maksaa?
- Kolme kymppiä maksaa sisälle ja sit siellä pitää syödäkin jotain...
- Hui kauhistus! Sinne pitääs oikeastaan sun päästä ilman, kun ne on meidän puista tehty ne lavat tai se Viidakkodisko ainakin. No, loput takaasin!
- Joo, joo! Kiitos!
- Sitte ajois kotia, eikä mitään hölömöölyjä!
Sieltä ne tulee. Porukassa on Pasi, Mika, Vesa ja Markot. Sitten on Tuomo, Toni ja Esko ja Miiakin näköjään. Isommat ajaa edellä. Mikalla ja Pasilla on kiljua mehukannussa. Hyi saatana!
Jätetään pyörät Porttisen montun taa. Isoilla kivillä pidetään "hiljainen hetki". En tiedä mille, joku sapsulaisten juttu. Sen jälkeen lähdetään kävelemään pelloille päin.
Tuomo tarjoaa kiljua. Maistan muka hiukan. Se näyttää maidolta, mutta maistuu appelsiinille ja hiivalle. Aivan hirveää. Marko tarjoaa Pink Catia. Parempaa, mutta ihan liian makeaa. Minä juon kyllä mieluummin Pepsiä.
Pellolla on porukkaa siellä täällä. Keli on aurinkoinen, mutta pirun kylmä. Vaatetta on pikkuisen liian vähän.
- Mennään äkkiä ohi! Mika ja Mikael on tuolla. Mika tönäs jonkun tuosta rinteeltä alaha.
- Ai, Iso-Pontso?
- Niin, niin!
- Ei ne tuolta asti meitä huomaa. Ne ei varmahan tuu sisälle.
- Ei niin. Ne säästää rahat tupakkiin.
Kävellään reippaasti portille. Isommat pojat jää pellolle. Miia tulee meidän mukana. Onkohan sillä kauheasti kavereita täällä? Ei pihalla ainakaan.
- Jaha, kossit on lähteny naisihin!
- Ei, kun bändiä kattomaan.
- Niinpä tietysti. Olokaa ihimiksi!
Kävellään portilta pois. Isolla lavalla ei näy vielä ketään. Kaikki on vissiin viidakkodiskossa. Porukkaa ei muutenkaan sisällä ole vielä paljoa.
- Kuka se oli siinä portilla?
- Jari. Se on ollu meillä sähkötöis. Sillä on Trans-Am. Se toi sen YK-joukoista.
- Ai se on se. Ootko ollu kyyris?
- Oon pari kertaa, mutta ei se sillon oo kovaa ajanut.
- Isän kanssa ne on ajanut yli kahtasataa jossain Ähtärin lähellä.
- Hei, tuolla on Jarmo, Jari ja Vesa. Mennään sinne!
Mennään kalliolle lähelle Viidakkodiskoa.
- Hep! Ootteko ollu kauan?
- Justiin tultiin. Vesa väittää, että sillä on murtunut korvanlehti.
- Ei se voi murtua, ääliö!
- Ristus, se on murtunu! Haluakko selkääs?
- Siinä ei oo luuta, niin se ei voi murtua!
- Hö! Varmahan on murtunu!
- No, olokaas ny! Oli hyviä perseitä diskos!
- Ai, kaikki Alavudelta?
- Joo, ne tulee vasta kahreksaks muualta. Käydään silti kiertämässä.
Kierretään viidakkodisko ja seisoskellaan ympäriinsä. Kalliolla on hyvä paikka. Ostan pullon Friscoa.
- Ann Bell Fell soittaa kohta! Mennään kattomaan!
- Se on ihan paska! Ja paska on kyllä Nylon Beatkin.
- Ei oo. Ann-Bell Fellissä on hyvät bassot. Subbari laulaa komeesti.
- Täyttä paskaa.
En voi ymmärtää kumpaakaan bändiä. Ja vielä vähemmän subbaritouhuja. Ann-Bell Fellin laulaja on hyvä, mutta musiikki hirveää.
- Mennään syömään jotain!
- Täh?
- Mennään syömään! Nälkä!
- Joo!
Korvat soi. Vettä on alkanut satamaan. Sisällä oli kuuma ja nyt on kylmä. Onneksi laitoin farkkutakin. Se kestää vettä vähän paremmin.
- Ei jumalauta! Joltain on tippunu viiskymppiä!
- Pistä äkkiä taskuus!
- No tietysti!
Löysin viisikymppisen! Helkkari! Ostan kyllä porilaisen ja limsan. Toni tulee perässä penkille.
- Kattopa, mää löysin satasen!
- Älä nyt helvetissä! Mistä?
- No ihan siinä tiskin edessä. Aika kuranen se kyllä on.
- Mieti, jos ne on samalta tippunut.
- Joo, ollahan ny rikkaita.
Nylon Beatin aikaan päälava on ihan täynnä. Katsotaan melkein ovelta. Joku polttaa sisällä ja se viedään pois.
- Tuo tumma on aivan hyvän näköönen!
- No joo, ehkä. Mutta paskaa musiikkia.
- Pitäskö lähtee pois?
- Mennään vaan.
Kävellään sateessa pyörille. On aivan helvetin kylmä. Kotona isä on katsomassa olenko juovuksissa. En ole, mutta jäässä kyllä.
---
Huhtikuu oli jotenkin kylmä. Muistan monta lenkkiä, että oli vaan pirun kylmä. Ja tuolla Aulavalla se vasta kylmä olikin.
Aulava on Alavuden Urheilijoiden vuonna 1967 perustama tanssilava. Tanssien lisäksi siellä oli melkoisia festareita. Uriah Heep, Motörhead, Twisted Sisters... Eli aivan kovia tekijöitä. Sellaiseen paikkaan.
Meidän teini-iässä se oli aivan kärkipaikkoja. Olisiko parhaimmillaan ollut noin tuhat nuorta. Siellä on nähty Apulantaa, Rasmusta ja Nightwishiä ennen niiden isoa menestystä.
Tuo Sapsun väen yhteinen pyöräily oli jotenkin hieno tapa. En tiedä kauanko se oli tapana ollut, mutta samaan paikkaan vietiin pyörät ja kivellä pidettiin hiljainen hetki. Eli kymmenen sekuntia hiljaa. Tämä sama sitten opetettiin nuoremmille. Hienoja aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti