Joku kävelee rappusia ylös. Isä askelista päätellen. Se paukuttaa oveen. Avaimen olen ottanut pois.
- Ylähä jo! Aamulenkki ja sitten töihin! Ei nukuta puolille päivin!
Nukuttaa kyllä. Luin liian myöhään. Mutta papan kirja Bermudan kolmiosta on hyvä. Tulin Talonpojan rallin jälkeen lukemaan sitä ja luin varmaan yhteen. Ja yöllä sääski vinkui koko ajan korvan juuressa.
Käyn uimassa ja lähden aamulenkille. On ollut kovia ukkosia paljon. Ollaan istuttu autossakin suojassa. Viime yönä ei sentään ollut.
Vanhan Peltolan lenkillä näkyy vain Olavi ja Tapani. Ne ei varmasti ymmärrä minun lenkkeilyä. Liian vanhoja sellaiseen.
Käyn lenkin jälkeen uimassa ja menen aamupalalle. Pöydällä on lappu. "Tomi 1000 puuta, Sanna 500 puuta, Sami 100 puuta. Jääkapissa kastiketta ja perunoita." Sata. Jumalauta, sata. Siinä kestää kaksi minuuttia.
Käyn paasaamassa 500 puuta. Sanon, että 1000. Tai 1500. Jos silloin ei tarvitsisi huomenna niin paljon.
---
Illalla mennään pururadalle. Kolme kierrosta verkkaa ja sitten täysiä kierros. Mahtava keli. Yöllä satoi vettä. Rata on kostea, mutta ei upota. Pääsisiköhän alle 3.25?
Juoksu on helppoa. Loppusuoralla vähän hapottaa käsiä, mutta ei ollenkaan pahasti.
- Oliko alle 3.25?
- Arvaa!
- 3.23. Tuntu hyvältä.
- 3.18.
- Oho! Siitähän saa rahaa!
- Niin saa. Liikaa.
Saan ennätyksestä satasen. Kymmenen markkaa sekunnilta. Laitan sen säästöön. Rolling Stones oli eilen Suomessa keikalla. Paskaa musiikkia, mutta se Voodoo Lounge -auto on hieno.
---
Lenkki-ilta. Ajetaan isän kanssa pyörällä pururadalle. Tommin luona ovat pelaamassa tennistä.
- Laitoikko ny tarpeeks päälle?
- Hei, täällä on 20 lämmintä.
- illalla tuloo äkkiä kylmä. Onko pyyhe mukana?
- On on.
Pyörät jätetään isolle kivelle, kuten aina. Matit ovat tullet pyörällä myös. Ovat jo kiertämässä. Lähdetään isän kanssa vastaan.
Juostaan ajanarvauskisaa. Matti yllättäen johtaa ja jos voittaa, saa pullon.
- Tomppa jos pistää taas alle neljän minuutin, niin mää jään kellomiäheksi.
- 3.15!
- Justihin! Annapa se kello, niin jään tähän. Saatte te juasta. Juaksooko Markku?
- Pitää se yrittää.
- No mites Matti?
- Ei kyllä mää lähären tuanne välille. Huuda kovaa, kun lähtevät, niin mää lähden sieltä mäestä!
Pyörittelen käsiä. Käyn kääntymässä 100 metrin päässä. Kävelen lähtöviivalle ja kiristän kengät.
- No niin, laitapa ny! Sääsket syä!
- Syö ne muakin!
- Jaaha, tulkaahan sitten, niin päästähän saunahankin!
Hep. Lähden pirun kovaa oikeaa laitaa. Isä huutaa takaa. "Älä lähre liian kovaa!". En lähde, jaksan kyllä, kunhan askelrytmi on oikea.
Ylämäkeen tullaan terävästi, lyhyttä linjaa. Ei saa astua kalliopäiden päälle, ettei liukastu. Mäen viimeinen nyppylä liian lyhyellä askeleella.
Matti P on mäen päällä. "Yksneljäkymmentä! Rennosti alamäk!" juoksen loivasti vasempaan reunaan. Keskivaiheen nyppylälle pitää nousta ilmaan vähän liian aikaisin, ettei nouse liian korkealle ilmaan. Se vie aikaa. Pitää tulla kuin ralliauto. Poimien.
Viimeisestä laskusta vauhti terävään nousuun ennen loppukiriä. Sekin tulee kohtuullisesti. Viimeisen 150m tulen niin kovaa kuin voin päästä. Maali. Menen vähän kauemmas kivelle istumaan.
Isä tulee maaliin.
- Paljonko?
- Arvaa!
- 3.20?
- Höh, 3.15. Tasan.
- Oliko?! Jee, sama kuin isän enkka!!!
- Ai oliko se Markun ennätys?
- Taitaa olla kellomiehen virhe...
- Vittu, jonsei uskota! Se on 3.15 justihin eikä melkeen!
Voitan kiinnityksen pulloon. Tai mulle se on rahaa. Mennään Matin rantasaunalle. Paistetaan makkaraa. Sama kuin isän ennätys, jumaliste!
---
Olen aina lukenut paljon. Lapsuudessa kirjat olivat varsinkin kesällä usein papalta lainattuja tai Valittuja Paloja. Tuo Bermudan kolmio -kirja oli varmaan 60-luvulta, mutta erittäin jännittävä. Se kertoi kolmion syömästä sotakalustosta. Esimerkiksi lentue 19. jne.
Meille oli usein jätetty työtehtäviä kesälomapäiviksi. Epäreilulla ikäjaolla. Ainakin minun mielestä. Puiden paasaaminen oli hirveimpiä asioita. Tylsää. Nykyään se olisi oikein mukavaa.
1995 aloin käymään aamulenkeillä. Varmaan osasyy oli se, ettei todellakaan tarvitsisi mennä noihin töihin heti aamusta. Ei se itse lenkki niin mukavaa ollut. Kävin kuitenkin. Useamman kerran.
Isällä oli meille rahataulukko ennätyksistä. Sitä katsottin, mutta esim. minun Tiinanmäen juoksuista sain kyllä usein enemmän kuin taulukko osoittaa. Hyvä systeemi tuo. Ainakin mopoiässä, kun palkinnot vaihtuivat bensaan.
Juoksimme radoilla pullokisaa. Eli piti ensin sanoa aika, mihin juoksee ja sen jälkeen lähimmäksi päässyt sai kiinnityksen. Minä en tosiaan ollut tarkimmasta päästä. Juoksin yleensä täysiä, kun tiesin suunnilleen, mihin sillä pääsee. Tarkimmillaan erot olivat alle sekunnin. Isäkin juoksi tuolloin alle 3.40. Se on kovaa sekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti