Puhelin soi. En jaksa mennä vastaamaan. Äiti vastaa. Piirrän eilisen maalikuvioita vihkoon. Tsekki oli kyllä huono. Päästivät alivoimalla kaksi maalia.
- Tomi! Se on Matti!
- Joo, mää tuun.
Menen keittiöön puhumaan. Puhelimen kierrejohto on taas sekaisin. Se ärsyttää. Pakko kiertää se suoraksi.
- Tomi?
- Matti terve! Lähdetkö pelaamaan jalkapalloa ennen peliä?
- Joo, voin mää tulla. Tuleeko muita?
- Tommi ja Heikki ja Tuomo ainakin. Kysyn Jussia jos sekin lähtis.
- Mää voin soittaa Petrille. Tunnin päästä?
- Joo! Moro!
- Tere.
Hyvä. Ei tarvi jännittää kotona.
- Taasko sää meet jonnekin?
- Joo, koululle pelaamaan.
- Et oo syönyt mitään. Ota nyt jotain, vaikka banaani.
- Joo, joo, syön matkalla!
- Ei ajaessa voi syödä!
- En aja, kun pyörä ei oo kunnossa. Rengas on irti. Juoksen.
- et ainakaan juokse ja syö!
- Joo joo.
Otan banaanin ja kuorin hölkätessä tielle. Heitän kuoren järveen, jos vaikka hauki nappaisi sen.
Menen Saulin mökin ohi, vaikkei saisi. Juoksen aika kovaa, haluan olla siellä ajoissa. Ehkä jopa ekana.
En ole. Tuomo, Heikki ja Vesa siellä jo potkii.
- Juoksitko?
- Joo. Pyörä on rikki, laakeri mennyt.
- Tuleeko muita?
- Tulee niitä, varmaan pian. Syötä, niin vedän täältä vauhdista.
Juoksen rinteen alas ja vedän kärkkärillä vastapalloon. Sattuu saatanasti varpaisiin ja pallo menee maalin yli Helvettiin.
- Jätkä potkas sen Helvettiin! Hae!
- Joo joo. Toivottavasti ei mennyt Kusiojaan.
- Olispa mennyt!
Ei onneksi ole. Heitän pallon takaisin kentälle.
---
Kävelen pois päin. Matti ajaa vierellä pyörällä. Poukanperän tienhaarassa pysähdytään.
- Kohta se on helvetti irti! Toivotaan, että ne voittaa. Luulis Koivun kentän tekevän maaleja. Moro!
- Morjens!
Juoksen reippaasti kotiin ja suihkuun. Syön ja varaan parhaan paikan isän ja äidin sängyltä. Koko perhe on katsomassa peliä. Pappakin.
Peltonen tekee maalin! Jumaliste! Tom Jones soi. Sydän tykyttää hulluna. En kestä yhtään häirintää nyt. Voittaisko Suomi vihdoin?
---
Suomi voitti, kuten kaikki tietävät. Olin aivan fanaattinen mm-kisojen suhteen. Mutta se fanaattisuus loppui tuohon. Se oli jollain tapaa pelattu läpi. Ehkä myös ymmärrys siitä, että kisoissa ei aina ole maiden psrhaat pelaajat, kasvoi.
Matti on minua pari vuotta vanhempi. Matti oli tosi reilu kaveri. Ei kiusannut ja otti kaikki hyvin huomioon. Kuljin Matin kanssa hetken samaan paikkaan töihinkin. Emme kuitenkaan olleet niin läheiset, että muuten oltaisiin tavattu tai pidetty yhteyttä.
Vuonna 2011 laitoin Matille viestillä "kohta se on helvetti irti". Matti oli ihmetellyt kauan, että kuka viestin laittoi, mutta selvittänyt asian sitten. Silloinkin Suomi voitti.
Helvetti. Se oli koulun kentän päädyssä ollut ryteikköinen jyrkönne. Sinne ei saanut memnä välitunnilla, vaikka me siellä oltiinkin. Kusioja oli Helvetin pohjalla kulkeva mutainen ja soinen oja, joka haisi pahalle. Koululegendan mukaan siellä virtasi kusta ja paskaa. Kuinkas muutenkaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti