Turvasaappaat ovat liian isot ja villasukka valuu koko ajan. Valjaat ovat liian löysällä ja saha roikkuu liian alhaalla. Päivä on ollut niin lämmin, ettei hanki kanna.
Ehdin päivänvalolla sahaamaan yhden tankillisen, syödä ja lähteä sitten vasta lenkille. Kuume ei tunnu enää. Ei sitä ollut kuin päivä.
Koulussa oli ruotsin koe. En lukenut yhtään. Ei kiinnostanut. Huller och buller on sikin sokin. Sen muistin. Ihan sama.
Pumppaamon maasto on ankeaa seutua. Räkkymäntyjä, pitkää varvikkoa ja umpeen kasvaneita ojia. "Täältä alkaa Lapuanjoki.". Onpa hienoa...
Bensakanisteri ja öljy on puun juurella valmiina eiliseltä. Ei niitä täältä kukaan käy viemässä? Miksi kävisi? Tulisiko joku risuja katsomaan? Isä on teroittanut terän. Edellisen kerran jälkeen se ei olisi pystynyt mihinkään.
Laitan sahan käyntiin, nostan sen koukkuun ja kaasutan. Ei meinaa käydä puhtaasti. Annan käydä ja säädän kuulosuojaimia. Olen saanut isän vanhan kypärän. Sen oranssin, jossa verkko on rikki ja kuulosuojaus nolla. Koska "rikkoisin sen paremman".
Tallustan ojan reunaan, mihin eilen jäin. Lähden siitä etenemään. KRIIIIIII! Kipinöitä lentää ja terä ei pyöri. Sammutan sahan. Voi perkeleen perkele! Vanhaa piikkilankaa ja terä pilalla. Saatana!
Nostan sahan olalle ja kävelen kotiin. Onneksi ei ole kuin kilometri. Aurinko paistaa ja hermot menee. Syön jotain ja lähden lenkille.
---
Katson uutiset ja lämmittelen vähän. Tokiossa on joku lahko pistänyt kaasua metroon. Tuhansia on saanut oireita ja joitakin kuollutkin. Hullut!
Lähden hölkkäämään Ritarin tienhaara kohti. Tie on sula ja paikoin jopa kuiva. Pitäis juosta kolme kilometriä kovaa. Tuntuu ihan kevyeltä turvasaappaiden jälkeen.
Jätän takin Sulkavan tienhaaran toiselle puolelle. Vanhan tien paikalle. Juoksen vedon poolopaidassa.
Vedon alku on perseestä. Kilometri suoraa asfalttia. Tuulee ja on tylsää. Näkyy liian kauas. Pyörittelen käsiä ja odotan autotonta hetkeä. Missähän kohtaa pitäisi vaihtaa tien puolta?
Kello hyvin. Paita hyvin. Nauhat kuntoon. Autoja ei tule. Hep.
Tuntuu kevyeltä. Heti tulee rekka vastaan. Otan happea enemmän ja pidätän ohituksen ajan. Onneksi se ajoi kaukaa ohi. Nostan kättä kiitokseksi, jos se näkisi peilistä.
Muuntamon kohta. Vastatuuli vähenee. Ensimmäinen kilometri 3.50. Alle 12 piti juosta. Vauhti on aika sopiva.
Vaihdan loivasti oikealle puolelle tietä. Tuntuuko vähän vasemmassa takareidessä? Harjun toinen tienhaara. Kohta alkaa viimeinen kilsa. Ylämäki pitää ottaa hyvällä rytmillä, lopun pystyn kyllä tulemaan kovaa.
Harjun tienhaara ja kilometri jäljellä. Ei tunnu käsissä, se on ihme. 3.44. Nyt vaan rytmillä ylämäki.
Hyi helkkari, jossain autossa oli katalysaattori. Melkein tulee oksennus. Mietin käsiä. Olen Etelävainion tienhaarassa. En uskalla katsoa kelloa.
Katson taakse ja vaihdan tien puolta. Pumppaamon tienhaara. Nyt jokaiselta tolpalta pieni rytminvaihto.
Astun vähän pientareelle. Saatana. Metsän reuna. Nyt kaikki peliin! Ei satu mihinkään. Aurinko loistaa vielä puiden latvoihin. Maali.
Istun lumipenkalle. Ohiajavat autot töllistelee. Pitävät varmaan sairaana tai hulluna. Tekisi mieli näyttää keskisormea.
Katson aikaa. 10.51. Mitä ihmettä!? Tulin viimeisen kilometrin 3.17! Olipa hyvä kulku! Lähden verkkaamaan ja hakemaan takin pois. Päässä soi Rednexin Cotton Eye Joe.
---
Tein nuorena aika paljon metsänraivaushommia. Aluksi raivaussahalla ja sitten ihan kunnon sahalla. En tykännyt siitä lapsena, mutta nyt se on TOP10-asioita maailmassa. Kiveen tai rautalankaan sahaaminen on sellaisia TOP10-asioita sieltä häntäpäästä. Saha oli Jobu.
Meidän mailta oikeasti lähtee Lapuanjoki. Se on käytännössä alkupäässä iso oja, mutta kyllä siinä kaloja kulkee. Loikkaamalla ylitettävä kuitenkin.
Treeneissä oli jopa jotain järkeä. Isä oli ollut leirien luennoilla ja sinne tuli kiihtyvää juoksua ja sellaista VK-vauhtista fiksummin. Minua ei toki kiinnostanut yhtään se kevyempi juoksu.
Tämä kolmen kilsan pätkä on klassikko, mutta aivan äärettömän raaka. Ensimmäinen 2km on täysin tasaista ja lähes suoraa asfalttia. Loppuun on puoli kilometriä loivaa ylämäkeä ja saman verran loivaa alamäkeä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun se hyvä aika on kariutunut tuohon ylämäkeen. Tällä kertaa ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti