perjantai 2. syyskuuta 2022

Juoksutarinoita 16. Nauhat kireällä eli Vetoapukisat, Hamina (29.8.1993)

 



Pysähdytään Aapiskukossa. Vihdoin. On nälkä ja Erjan autossa haisee kummalta. Ei ihme, Erjan mies on eläinlääkäri.

Aapiskukossa on pokeri. Käyn kyllä sämpylän jälkeen tuplaamassa sen loppuun asti. Jos voittokädessä on ristiseiska, on ekana pieni ja ässän jälkeen on seiska. Isä pelaa aina vaan pottia. "Pokeria ei kannata, se vaan vie kaikki rahat". Just. Siinä sentään tarvitsee taitoa, Potissa ei.

Jatketaan matkaa. Rahat meni. Tai 12 markkaa enkä päässyt tuplaamaan kuin kerran kaksi paria. Joku oli varmaan saanut neloset just äsken.

Onneksi Jenni meni jo Päivin kyydissä, niin voi olla vähän rennommin takapenkillä. Mukana on Aku Ankan taskukirjoja ja Pienoismalli-lehti. Aku Ankka ja Taikaviitta on paras, vaikka olenkin lukenut sen jo monesti. Vettä sataa.

Ollaan Haminassa. Käydään kisakansliassa kentällä ja sitten vasta mennään majoitukseen. Kuulemma ihan pizzerian kautta. Minulla on kisa vasta sunnuntaina niin voi syödä vielä pizzaa. Kellokin on niin paljon, ettei muita paikkoja ole paljon aukikaan. Me nukutaan jossain hostellissa, missä ei kuulemma saa ruokaa. Ei edes aamupalaa. Aamupala syödään sitten jossain Shellillä. Minä saan yläsängyn.

Käydään pizzalla. Minun pizzan nimi on Al Capone. Siinä on homejuustoa, joka on pahaa. Kai nyt järkikin sanoo, ettei mitään homeista kannata syödä. Syön silti. Isä ja Pentti vie minut huoneeseen ja lähtevät käymään kaljalla lähipubissa, koska Päivi sai pronssia kuusiottelusta. Minä saan katsoa kaapelikanavalta vapaapainia. Undertaker voitti ja Hulk Hogan voitti. Uni ei meinaa tulla.

---

Aamupala on ankeaa liimapuuroa. Isän mukaan pitää juoda kahvia ja paljon sokeria, että juoksu kulkee. Hyi helvetti! Juon väkisin. Kohta lähdetään kentälle, kun Jenni juoksee kasin. Ihmisiä on paljon ja musiikki soi. Ihan on erillisiä kaiuttimia pitkin kenttää. Isot kisat.

Isä käski olla paikallaan ja vähän verkkailla. En voi olla juoksematta, kun Rockyn musiikki soi. Kentän ympärillä on hyvän korkuisia pensaita, joiden yli voi aitoa. Peräseinäjoen Pekka voittaa keihään. Olli-Pekka on vasta loppupäässä. Tuleekohan siitä koskaan mitään?

Jenni ei voita. Jenni eikä Jennin äiti ole tyytyväisiä. Kai mitali nyt on hyvä juttu? Minä en pääse edes A-erään. Mutta jos juoksen B-erän hyvin, niin voin pärjätä. Minulla on uudet trikooshortsitkin.

---

Kisaverryttely. Nukuin huonosti. Jännittää. En ole niin hyvässä kunnossa, kuin haluaisin. Jalat ovat eilisestä juoksentelusta vähän väsyneet. Haisee mereltä. Sellaiselta ruohoiselta vedeltä. Ja tuulee. Monella on verkkarit, jossa on mainoksia. AU:n verkkareissa ei ole. Ne on myös tosi paksut. Painavat.

Isommat pojat juoksevat ensin. Kaksi ekaa juoksee alle kuuden minuutin. Ei hemmetti, mitä vauhtia! Juokseekohan meidänkin kärki? Kallion Jussikin on vasta seitsemäs. Jenni voittaa tyttöjen kisan, vaikka meinas hyytyä. Se juoksi vähän yli 6.41. Tuohon minunkin pitää pystyä. Kovempaakin. Enhän minä nyt ole sille hävinnyt.

Sitten on meidän vuoro. Laitan piikkarit ja kiristän vielä trikoot. Ne on liian löysällä ja vaikeat solmia, kun on niin uudet ja liukkaat nauhat. No nyt ne meni liian kireälle! Ehdin vielä uudestaan. Voi perkele, väärä naru ja nyt ne on umpisolmussa! En ehdi enää aukomaan. Voiskohan siitä sanoa tuolla lähdössä? En uskalla, kun nimi jo huudetaan. Saisi vaan hävetä, ettei osaa solmia housujaan. Ehkä ne ei niin paljoa kiristä…

Pam. Lähdetään onneksi aika rauhallisesti liikkeelle. Joku on Kurikasta. Joku Kuntola, jonka isän meidän isä tuntee. Oisko se toisena? Sitten on Inkiläinen, se oli Alajärvellä tai Kuortaneella juoksemassa ja voitti mua paljon. Ei ne nyt ole kaukana. Vähän kyllä ehkä pistää, vaikkei tunnukaan kovalta. Saatanan housut! Isä huutaa, että ollaan 6.30-vauhdissa tai alle. Kaikki on ihan samassa porukassa. Vatsaan pistää. En vaan pysty juoksemaan kovempaa. Tekisi mieli hölkätä. Jään porukasta. Olen varmaan viimeinen. Neljäs kierros on ihan hirveä, tuntuu ruuvimeisseliltä kylkiluiden alla enkä voi hengittää kunnolla. Viimeisen kierroksen kiristän. Tai kolmesataa metriä. Takasuoran puolesta välistä kiristän ja saan yhden juoksijan kiinni. Saisinko vielä muitakin? Sattuu ihan perkeleesti. Paska saatana! En saa muita kiinni. Tulikohan edes ennätystä? Kohta isä tulee jotain lässyttämään tuohon. Paskan paska.

---

Pääsin Vetoapukisoihin juosten Alavuden sisulisähuipentumassa 6.50,37, vaikka aikaraja oli 6.50. Sekin oli huono juoksu, mutta jotenkin tuon kuukauden treeni oli ihan päätöntä. No, kisoihin tietysti lähdettiin.

Laitakarin kyydillä mentiin, joka jo itsessään oli kauhistus. Tytön kanssa takapenkille. Eihän se Jenni kuitenkaan kyydissä ollut, kun oli mennyt jo Päivin kyydissä. Päivi taas oli naapurin tyttö ja kova yleisurheilija. Me oltiin sen isän, Pentin kanssa samassa kämpässä.

Aapiskukko oli tuolloin kova juttu. Ja Pokeri tietysti vielä kovempi. Siihen liittyi vaikka mitä tuplaususkomuksia, joiden vahvasti epäilen olleen harhaoppisuutta. Silloin niitä kyllä pystyi lapsetkin surutta mäiskimään.

Tuona lama-aikana ei ollut niin in käydä ulkona syömässä. Käytiin ehkä kerran kaksi vuodessa. Se, että sai käydä pizzalla, oli vielä harvinaisempaa. Eihän niitä paikkojakaan toisaalta ollut. Isän säästeliäisyydellä, jota joku voisi jopa pihiytenä pitää, oli tuo ihan ylilyönti.

Vapaapaini eli WWE:n pyörittämä showpaini oli tuossa vaiheessa aika kova juttu. Eihän sitä missään paljon näkynyt, kun ei paljon ns. taivaskanavia ollut. Sen verran kuitenkin, että aina jollain tutulla tai serkulla se oli. Hulk Hogan ja varsinkin Undertaker olivat kovia jätkiä.

Tuona lauantaina, jolloin minulla ei omaa lajia ollut, juoksin varmasti yli 10 km ympäri kenttää, koska Rockysta tuttu Eye of the Tiger soi kisoissa ja oli mahtava. Verkka meni yli, sitä en kiistä. En välttämättä muutenkaan olisi ollut ihan keväisessä kunnossa, mutta kyllä tuo nauhojen kiristely harmittaa vieläkin. Luulen, että olisin kuitenkin sen 6.35 lähelle juossut. Varmaan Karille olisin hävinnyt, mutta en paljon.

Ne ”isommat” pojat olivat muuten Olli-Pekka Penttilä ja Tuomo Lehtinen, jotka taisivat juosta siihen aikaan jopa kaikkien aikojen tilastossa suht korkealle. Muistan, että Karin kanssa katsottiin kisaa tosi tiukaksi. Ja Pekka ei aikuiseksi jatkanut, mutta se Olli-Pekka sitten jotenkin menestyi moukarinheitossa. Ja keihään kakkonen, Aki, ihan hyvin ottelussa.

Tulokset löytyy tuolta: https://www.tilastopaja.eu/fi/db/tulokset.php?CID=48513

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti