Ens vuonna sitten... -blogi on ollut hiljaiselolla kauan. Sille on syykin. Ajanpuute ja juoksun puute. On ollut aika paljon sensorista ongelmaa jalan hermotuksessa. Homma on mennyt niin pitkälle, että aivot lienee oppinut kaavan, jolla kipu tuntuu, vaikkei sille syytä olisikaan.
Juoksu ei siis oikein hyvin onnistu. Olen kuitenkin prosessissa, jossa homma paranee. Hitaasti, todennäköisesti puhutaan vuosista. Tässä on menty jo eteenpäin, mutta pystynkö vielä juoksemaan ns. täysiä on vielä arvoitus, eikä päällimmäisenä mielessä. Kunhan nyt pystyy jotenkin, on asiat ihan kelvollisesti.
Tässä kun on taisteltu ja tuskailtu yhden elämäni ison tragedian - kovaa juoksusta luopumisen kanssa, olen käynyt läpi vanhoja juoksupäiväkirjoja ja tarinoita niiden merkintöjen takana.
Aion niitä jollain tahdilla kirjoitella tänne. Ainakin itse pääsen niihin fiiliksiin, jotka minulle juoksuhommissa ovat olleet tärkeitä. En ole Kawauchi enkä Murakami, mutta sentään jälkimmäistä kovempaa juossut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti