Se on kumma, kun tulee joku vaiva esim. selkäkivut. Saat siihen ohjeet, hoidat entisen urheilijan tunnollisuudella, mutta aivan unholaan jää ne muiden alueiden huollot silloin. Sitten tulee joku vanha tuttu vaiva kuten juoksijanpolvi, pakaran limapussi, penikkavaivat... Ei vaan tajua ajatella kaikkea. Tai jaksa. Tai viitsi.
No, ei se kuitenkaan ole tässä parissa viikossa parantunut oikeastaan miksikään. Ei se nyt niin haittaakaan, mutta en ole juossut juurikaan. Enkä kyllä hiihtänytkään. Metsätyöt tuntui parantavan sitä, joten liike lienee parempi lääke kuin huili.
Kuukausi on Malmijuoksuun, Sm-maastoihin puolitoista. Kunto ei parissa viikossa juuri laske, joten ehkä tästä vielä iskuun pääsee. Kyllä minä siellä maastoissa juoksen, riippumatta siitä, miltä tuntuu.
Ps. Nyt ei närästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti