Pe 14.8: 12km pyörä - 7 x 67" kovaa/1min - vedetään ns. nelisatasia sitten pyörällä
La 15.8: LEPO + 10km pyöräily - viskiklubi sentään oli, edes jotain aktiviteettia.
Su 16.8: Jooga 35min - Jukan juoksun jälkeen oli pakko jotain keksiä, vähän viski-illan jälkimainingit haittasi urheilua
Ma 17.8: LEPO + 5km vaellus Wiskin kanssa - jalka kipeä, motivaatio kadoksissa
Ti 18.8: pyöräily 16km - ihan tällästa lupsausmeininkiä
Ke 19.8 10km rento lenkki 27-28-vuotiaan pojan vauhdissa - keuhkot oli kyllä jossain muualla kuin hyvin juoksussa mukana.
To 20.8 - Su 23.8: Autolla-ajoa joku 1200km ja palloilua Ruotsinmaalla.
Ma 24.8: 10km reipas polkuja pitkin - vasen jalkaterä tuntuu edelleen, muttei niin pahasti
Ti 25.8: A: venyttely 30min I: suunnistus 5,08km 45.35min - Ei uskaltanut tuolla jalalla mitään ryteikköjä juosta, joten kiersin teitä. Rastit löytyi kyllä suht helposti.
Ke 26.8: A: tasapaino+liikkuvuus P:allasjumppa 30min I: 8km - pikku-kolmio 1,75km 5.43min - Aivan helkatin hirveeltä tuntui keuhkoissa. Ilman tukipohjallisia se vähäinenkin askeleen päälle pääsy oli tipotiessään ja koko juoksu juostiin täysin reisillä. Karmeaa!
Tässä muuten melko hyvässä Joensuun kaupungissa on nyt sitten löytynyt aivan uusi ja yllättävä epäkohta. En tiedä onko kovinkaan fiksua laittaa tätä tänne blogiin, mutta kyllä asia sen verran jurppii, että on lähes pakko tehdä tämä:
Tässä on vähän Jardaaninkin tekstiä välissä.
Ote Kouluviestistä NIINIVAARAN KOULU 2009-2010
"KOULULIIKUNNASTA
Koulumme on tänä vuonna siirtynyt uuteen kokeiluun koululiikunnan suhteen. Joensuun
kaupungin koululiikuntatoimikunta järjestää useita kilpailuja lukuvuoden aikana.
Olemme todenneet, että kyseisiin liikuntatapahtumiin osallistuu vain häviävän pieni osa
koulumme oppilaista.
Yleisurheilukilpailuihin olemme yleensä saaneet kasattua koulustamme ”suuren”
joukkueen, johon parhaimmillaan on kuulunut jopa 25 oppilasta. Yleensä eri kisoihin
koulustamme lähtee n.10-20 oppilasta. Maaliskuussa järjestettävään ”Happy hockey”
-turnaukseen valitussa joukkueessa on pahimmillaan ollut vain seitsemän poikaa.
Suurimmaksi osaksi näihin kaupungin järjestämiin kilpailuihin osallistuvat fyysisesti
aktiiviset lapset, joiden fyysinen aktiivisuus ei ole riippuvainen koulun tukemasta
kilpailutoiminnasta. Nämä ”jokapaikanhöylät” ovat yleensä poikia, joilta luonnistuvat
lähestulkoon kaikki lajit salibandystä pesäpalloon. Kun nämä samat liikunnalliset kaverit
muodostavat jokaisen joukkueen pelaajarungon, ei muille jää joukkueesta kuin
hajapaikkoja. Toki tällöin joku oppilas joka pääsee joukkueeseen saattaa kokea
todellisia huippuhetkiä joukkueurheilun parissa.
Ikävä tosiasia on, että tällainen järjestelmä ei liikuta massoja. Meidän koulun viides- ja
kuudesluokkalaisista 50-70% ei ole koskaan osallistunut yhteenkään kaupungin
järjestämään urheilukilpailuun. Jos lukuun lisätään ne, jotka ovat kerran käyneet
työntämässä kuulaa tai uimassa 25m luku kasvaa huomattavasti. Juuri koululiikunnan
tehtävä olisi liikutella suuria joukkoja. Sen tehtävänä olisi saada jokaiselle punaiset
posket ainakin silloin tällöin. Vaikka koululiikunta ei voi pelastaa kansanterveydellistä
aikapommia, joka muhii liikkumattomissa lapsissa, se voi toimia suunnannäyttäjänä.
Koululiikunnan pitäisi olla paikka, jossa liikkuminen voi olla hauskaa vaikka ei osaa.
Siellä viimeistään pitäisi huomata että liikkua voi vaikka ei urheile.
Opettajankokouksessa katsoimme, että aikaisempi toimintamallimme ei välttämättä
palvele koululiikunnan perimmäisiä tarkoituksia. Ihanteellisinta olisi, jos tarjoaisimme
jokaiselle lapselle liikunnanriemua ja urheilijoille mahdollisuuden ottaa mittaa
ikätovereistaan. Nykyisillä resursseilla tämä on vaikeaa. Kaupungin järjestämät
urheilukilpailut sitovat mukaansa joka kerta opettajan ja mahdollisesti myös avustajan.
Tämä on pois perusopetuksesta, koska aina ei ole mahdollista palkata poissaolevalle
opettajalle sijaista. Tällöin luokka ja oppilaat joutuvat toimimaan päivän ajan
poikkeusjärjestelyin, joka ei nykyisen kokoisilla opetusryhmillä ole hyvä ratkaisu.
Olemme sopineet, että kohdennamme vähäiset voimavaramme tapahtumiin, joissa
jokainen koulumme lapsi pääsee liikkumaan ja saa kokea yhdessä olemisen ja
tekemisen iloa.
Asiasta on neuvoteltu Joensuun Koululiikuntatoimikunnan kanssa emmekä siis osallistu
kaupungin kisoihin, vaan järjestämme koulumme kaikkia 325 oppilasta koskevia
liikunnallisia tapahtumia, kuten Unicef- kävelyn 23.9., salimme uuden lattian
Vihkiäsriehan 7.-8.10, hiihtoretken ja keväällä leikkimielisen urheilutapahtuman.
Jos koulussamme on yksilölajeissa edustustason urheilijoita Koululiikuntaliiton piirin
kilpailuihin, niin Koululiikuntatoimikunta järjestää heille mahdollisuuden osallistua
kisoihin. Tämä ei vie koulun resursseista mitään. Urheilijan kisoihin ilmoittaa koulun
liikuntavastaava.
Lukuvuoden jälkeen olemme viisaampia, miten kokeilu onnistui. Joensuun kaupungin
Koululiikuntatoimikunnan kanssa pidämme keväällä palautekeskustelun ja mietimme
yhteistyössä miten jatkamme seuraavana vuonna. Lisätietoja kokeilusta antaa
liikuntavastaava Matti Pajuri, matti.pajuri@jns.fi"
No eipä siinä mitään jos koululla ei resursseja kertakaikkiaan ole, mutta oppilaita on lisäksi
kielletty osallistumasta kisoihin vaikka vanhemmat hoitaisivat kuljetukset ja valvonnan. Vanhempia on varoitettu sooloilemasta tässä asiassa.
Onneksi kuitenkin luovuutta löytyy uuden flyygelin hankintaan:
Flyygelirahasto sopimus:
"Yhteistyösopimus
Tällä yhteistyösopimuksella on tarkoitus tukea Niinivaaran alakoulun
musiikkikasvatusta ja musiikkiluokkien toimintaa antamalla lahjoitus ”Niinivaaran
koulun Flyygelirahastoon ” jota hallinnoi Niinivaaran musiikkiluokkien tukiyhdistys ry.
Flyygelirahasto on perustettu Niinivaaran koulun yhteistyötoimikunnan ja Niinivaaran
musiikkiluokkien tukiyhdistyksen yhteisenä projektina.
Tavoitteena on hankkia vuoteen 2010 mennessä laadukas flyygeli nykyisen ikälopun
soittimen tilalle Niinivaaran koulun juhlasaliin. Koulun resursseilla on kyseisen soittimen
hankkiminen mahdotonta. Flyygelistä voisivat nauttia myös muiden kuin musiikkiluokkien
oppilaat, siis koko Niinivaaran koulu ja kaikki juhliin ja konsertteihin osallistuvat. Tämän
kampanjan tavoitteena on kerätä lahjoituksia ja avustuksia 8.000 € verran. Niinivaaran
koulun yhteistyötoimikunta on lahjoittanut rahaston alkupääomaksi 500 €.
Niinivaaran koulu on ajanmukainen luokat 1-6 käsittävä peruskoulu, joka sijaitsee joen
itäpuolella lähellä keskustaa. Niinivaaran koulussa toimivat Joensuun kaupungin
musiikkiluokat, joiden vaikutus heijastuu koko koulun musiikkikasvatukseen. KOULU
PAINOTTAA MUSIIKIN LISÄKSI LIIKUNTAA JA TAIDEKASVATUSTA. Koululla on mm. käytössään oma tanssin opetussuunnitelma. Useita erilaisia juhlia ja konsertteja, joissa soitinta tarvitaan, järjestetään joka lukuvuosi. Musiikkiluokat esiintyvät oman koulun tilaisuuksien lisäksi
usein kaupungin eri tilaisuuksissa."
Että silleen... Ei jumaliste! Jos oma isäni piti minun lapsuuteni liikuntamääriä naurettavan pieninä (vaikka hiihdin/juoksin/pyöräilin kouluun, pelasin jotain peliä kaikki välitunnit/koulun jälkeen/illalla ja vielä harrastin ihan jossain seurassakin useampaa lajia) niin onhan tämä nyt päätöntä. Joku joskus sanoi, että säännöt ovat järjen vastakohta. Tässä tämä pitää kyllä täysin paikkansa.
Ei kai sitä nyt voi olettaa, että liikuntatapahtumiin osallistuu pariakymmentä enempää jos opettajien ja koko koulun asenne liikuntaa kohtaan on tuo. "...koulu voi toimia suunnannäyttäjänä." Joo, tämähän se just näyttää suuntaa siihen, että tulevilla fysioterapeuteilla riittää työtä kyllä hamaan loppuun asti. Kyllä tuollaisen 8-12-vuotiaan lapsen pitää oppia juuri kilpailemalla, että kaikessa ei voi olla paras. Pitää myös oppia kestämään ikävät tunteet. Koko elämä on varmasti nykyään vielä enemmän kilpailua, kuin silloin ennen kun itse olin ala-asteella.
"...nykyisillä resursseilla tämä on vaikeaa." Vai on vaikeaa kuljettaa kilpailevat lapset noin 1,5km päähän urheilukentälle kisaamaan. Aika kehno selitys. Jos lapset haluaisivat sinne mennä, niin varmasti voivat mennä pyörällä tai jopa kävellen. Kestää just jonkun 10-15min. Ei voi olla selitys tämä. Jos kisat vievät ihan kokonaisen opettajan mukanaan, niin on kyllä jumankauta köyhästi asiat. Varmaan joku aktiivinen vanhempi voisi lähteä huolehtimaan pennuista. Niin se oli meidänkin isukki siellä kentällä vaikken aina olisi halunnutkaan.
Kiva, että on yhteisiä tapahtumia kuten Unicef-kävely jne, mutta kävely koulussa saattaa olla melko kaukana liikunnasta. On mielestäni myös syrjintää se, että niille vaikkakin vain 25 urheilijalapselle koulukisat saattavat olla aika iso juttu. Ja jos sinne ei pääse edes omin kustannuksin lähtemään, on se sama sitten siitä flyygelistäkin ottaa koskettimet pois. Vaikka soittaminenkin on hieno taito, niin kyllä harrastuksia pitää tukea tasapuolisesti. Ei voi olettaa, että 325 oppilasta lähtisi aina kisaamaan. Ei voi myöskään odottaa, että 325 oppilasta soittaisi flyygelillä Rezső Seressin Gloomy Sundayn.
On niin perse fiilis urheilevien lasten puolesta, jotka ovat tuossa koulussa, etten kirjoita enää yhtään mitään. Saatana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti