Nyt on kompattava samantien. Ollaan sen verran herkän asian ympärillä. Tämä asia on sellainen, joka on saanut miehen kiehumaan edelliset pari päivää. Puhelimet ja meilit ovat viuhuneet ympäri Joensuuta, kun on raivo kiehunut tämän toppiksen sisällä. Jotkut asiat eivät vain aukene vaikka miten niitä miettisi eri kanteilta.
1. Anna lapsen kilpailla, jos hän niin haluaa.
2. Tässä maassa ei ole varaa rajoittaa lasten urheilemisen innokkuutta. Ennemmin pitäisi olla huolissaan siitä, etteivät nuoret liiku tarpeeksi. Tue niitä jotka ovat kaikkein innokkaimpia, älä tukahduta intoa.
3. Unicef-kävelyt ja koulujen ihankivatempaukset eivät korvaa yhteisiä koulujenvälisiä kilpailutapahtumia. Eikä niillä myöskään pelasteta kansanterveydellisiä ongelmia.
4. Urheilulla on tärkeä rooli nuoren identiteetin kehityksessä, älä tukahduta sitä.
5. Nuoren Suomen tulkitseminen on mennyt osalla ihmisiä ihan pelleilyn puolelle. Kilpailemaan ihmiset joutuvat joka tapauksessa eri elämänalueilla. Opiskelussaan, työpaikoissaan etc. Ei koulukisojen kieltämisellä mitään voiteta. Ei lapsia kannata tyhminä pitää. Resurssipulaan on turha vedota. Aina löytyy innokkaita vanhempia jotka voivat nuoret kilpailuihin viedä. Tai sitten Tomi ja Toho voivat sen tehdä. Soitto seuraan olisi riittänyt.
Ja sitten vielä ihmetellään mikseivät lapset enää liiku tarpeeksi tai hakeudu urheilun pariin. Jos koulussa kielletään urheilu kilpailumielessä, ollaan tuhon tiellä. Pian joku toinen koulu keksii saman säästökohteen ja hetken päästä koko koulujenvälistä kilpailujärjestelmää ei enää ole. No ostellaan lisää flyygeleitä, kai niilläkin jotain tekee.
Anteeksi kiroiluni Bestelle, Sannalle, Niinalle ynnä muille junnuille jotka saattavat tämän lukea. Teidän asialla tässä ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti