Peesailen ekat 40 kilsaa ja lopussa sit ohi.

Ennusteissa ovat kertoneet, että lauantaina satais reilu nelkyt kilsaa Kolin polkuja. Pitääköhän paikkansa? Vuosien tuoman kokemuksen pohjalta voisin sanoa, että ennusmerkit sille on olemassa. Tässä on pari viikkoa ollut havaittavissa spekulaatiota ilmassa.

Tänä vuonna en ole viitsinyt edes kahlata osanottajalistaa läpi. Siellä ne on samat jampat kuitenkin. Kärki menee kovaa, jälkijoukko hiljempaa. Jos sataa on liukasta, jos ei sada, on kuivaa. Ihan perus. Sellaisen metatutkimuksen kuitenkin tein noista edellisistä Vaarojen juoksuista, että pääsääntöisesti olen lähtenyt liian kovaa, hyytynyt Kolinvaaran jälkeen ja tullut tasaisen hitaasti Jerolta maaliin. Paha olo on tullut puoli tuntia kisan jälkeen.

Fincke päivittelee huonoa kuntoa ja unettomia öitä. Kertoo lähtevänsä minun ja Sädemiehen peesiin. Just just. Kun Duo lähtee tänä vuonna samaan syssyyn liikkeelle, niin SP tönkii AP:n kantaan jotain 4min/km ja me Reimanin kanssa kuullaan lossin luona Bögeltä, että SP meni vartti sitten. 

Mie meinasin nyt oikeasti lähteä hiljaa (kiristän sitten heti tiellä ihan ylikovaa...) ja peesailla Reimania (...en kuitenkaan kestä katsella sen rumia trikoita). Rennosti lossille (ihan pyörtymisen partaalla kun vauhti seisahtuu) ja Jerolle asti nätisti sen kannassa (yritän tiellä irti ja hyydyn Kolinvaaralle). Viimeisen juottoaseman kohdalla koitan pitää tekniikan hyvänä ja vauhdin yllä (sisäreidet täyskrampissa kävelen 5min ja hölkkään ontuen puoli). Ennen Kolin satamaa suhaisen ohi (Reiman on jo maalissa) ja vedän pohjat loppunousuun (kävelen koko mäen, noin 10 menee vielä ohi). Maalissa pitäis olla vielä ihan suht hyvävoimaisena (SP on varoittanut ambulanssin paikalle) ja lähden sitten saunomaan ennätyksen tehneenä (olen tiputuksessa pari tuntia).

Eli hyvin luottavaisin mielin ollaan reissuun lähdössä. 

Merisuolaa ja muurinpohjalettuja.

Aloitan omaperäisesti: Vaarojen maraton lähestyy. Sen verta treeni on nostanut urheilijan asennetta, että yksi hierontakin on käyty. Jalat hyvät, lapojen väli jumissa. Se on tätä istumatyöpaskaa.

Polkuja olen tallannut, jopa lihaskuntoa iltaisin tehnyt. On uudet kengät ja urheilujuomaa. Aivan vallattomaksi meinaa mennä. Olen jopa säästynyt flunssalta, vaikka lounasseura on yrittänyt sitä minullekin tarjota. Lasken, että tässä on tehty kaksi erinomaista harjoitusta. Ensiksi 30km Herajärven maastoa hiihtäjän ja suunnistajan kanssa. Kiireisiä miehiä. Ei olisi saanut edes kenkiä solmia. Opettelin ukoilta maastoaskelta. Ja eihän sitä tiedä vaikka tarvis tasatyöntöä Ryläyksen tasaisemmilla pätkillä. Usko huippusuunnistajien suunnistustaitoon kyllä hiukan horjui. Selkeätä polkua juostiin paikkaan, jossa ei polkua enää ollutkaan. Taitaa nuo suunnistuslähetykset olla käsikirjoitettuja. Onneksi hiihtäjä osasi tielle takaisin.

Tuo kierros oli hyvä muistutus siitä, ettei kannata ihan hullua laukkaa liikenteeseen lähteä. Voipi tulla taksikeikka.

Toisen napsuttelin tänään. Paikallinen underground-hölkkä Noljakan Nylkytys järjestettiin juurikin tänään. Vähän myöhään sain tiedon tapahtumasta, mutta sen verran, että aioin osallistua. Matkana oli 22km, joka oikeasti oli GPS:n mukaan aika tarkasti se puolimaran mitta. Tarkoituksena oli juosta siellä VK-alueen tuntumassa. Aika hyvin se siellä pysyikin. Keskisyke 171. Aika 1.26,09.

Itse en oikein nauti kisoissa sellaisesta vauhdin sahaamisesta. Trendi meni vähän sellaiseksi viiden kilometrin jälkeen. En sitä jaksanut katsella, joten nappasin ysistä kymppiin 3.35-kilsan. Kovaahan se ei ole, mutta kyllä se tuntui tepsivän. Tästä eteenpäin sain juossennella yssisseni. 

Aika helppoa oli. Takareisi vähän jökitti 17-18, mutta viime kilsoille asetettu pitkä ylämäki jotenkin laukaisi sen paremmaksi. Tapahtumassa oli aitoa kotikutoisuutta. Osallistumismaksua vastaan sai makkaraa, saunan, nokipannukahvia, pullaa, banaania ja muurinpohjalettuja. Palkinnot jaettiin pärstäkertoimella eli jakaja arvioi, mikä palkinto kellekin saattaisi sopia. Melko helposti vaihtaisin kaikki pokaalit, mitä kilpailuissa jaetaan tuohon nokipannukahvi-muurinpohjalettu-comboon. Tulokset näkee sitten netistä. Pölynkerääjiä ei kotona varsinaisesti kaivata lisää.

Kisassa testasin kramppeja vastaan myös uutta asetta. Merisuolaa. Kolme kilometriä ennen maalia, otin pari murusta kielen alle. Se tuntui kyllä tehoavan. Voi olla henkistä, mutta varsinkaan tuolla 4,5h:n Vaarojen maralla ei oikein maistu perusjutut. Tuo pelkkä suola voisi toimia. Katsotaan. 

Loppuaika vaan juoksennellaan. Viikon päästä Pohjanmaalla voisi tosin käydä testaamassa, miten kotikylän pururadan tonni kulkee. Samahan se oikeastaan on, mitä tässä loppuajan tekee. Pahalta se Kolin satamassa kuitenkin tuntuu.

Se ei oo ku juosta vaan!

Sitähän tosiaan tuli tällaista blogia pidettyä... Pitäisköhän aktivoitua sen suhteen? Aina se tulee mieleen kun Vaarojen mara lähenee. Otetaan tällainen totuttelukirjoitus. Mitäs tässä nyt onkaan tapahtunut... Oli Eliittikisat, SM-viestit, vähän muuta kiirettä.

Kuukausi on Vaarojen maratonille aikaa. Sitä varten olen käynyt vähän lenkillä. Ehkä vähän paremmin kuin viime vuonna. Painoa on nyt vähemmän, ja uudet kengätkin tuli hankittua.

Kesä on ollut sellaista lentoa, ettei kisoja paljonkaan ole tullut. Hölkkiä muutama ja ihan yksi kokonainen ratakisa. Ahvenisen Hölkkä, jossa aika huonompi kuin pari vuotta sitten. Hevonkuusen Heinähölkkä, joka extempore meni 15 sekan päähän reittiennätyksestä. Kuula-hölkkä Alavudella, joka sekin jäi kaksi sekuntia reittiennätyksestä. Sapsun testitonni (950m) omaa ennätystä 2.35 sivuten. Lieksan pm-kymppi, jonka virallinen aika oli 36.49 jotain. Matkan paikkaansapitävyys on itselleni vielä epäilyn alla... 

Jollain lailla on lenkkiä nyt lompsittu. V:n kanssa kärrylenkkiä ja vähän reipasta juoksua. SP:n kanssa olisi tarkoitus kerran käydä Kolilla fiilistelemässä. Pari parin tunnin lenkkiä tarvis ja sitten polkujuoksua. Jos vielä sais pienen voimakuurin lantion seutuun, olisi edellytykset juosta Kolin lenkki ilman tiputusta.

Juoksun kulkupuolella on selkeää etua tuoneet iltakävelyt koiran ja V:n kanssa. Tekee myös "vanhalle" hyvää katsoa, miten helppoa on 2-vuotiaan juoksu. Jos joku ihmettelee jaksaako 13-vuotias juosta kaksi kierrosta kenttää ympäri, voin kertoa, että 2-vuotias jaksaa juosta koko ajan höpöttäen kaksi kilometriä. "Se ei oo kun juosta vaan!", sanois Olli "Olapade" Toivola.

Kyllä se tästä lähtee. Käsistä.

Suomi-räppiä ja nu-metallia. Jos vuonna -03, joku olis kertonut minun linkittävän tällaisen nettiin, niin...

Final Kalevi 2013

Niin se vaan menee, että näillä näkymin rahaa liukuu pääkaupunkiseudulle. Jos jostain voi olla vähääkään onnellinen, niin koko palkintokolmikolla on kestävyystaustaa mukavasti. Toisaalta osallistujalistaa selanneena olisi aika epätodennäköistä jos EI olisi. Tarkastakaa itse, mutta tässä lopullisuutta.

Ps. 21 lajissa tehtiin kovempi voittotulos kuin vuonna 2004. Lajeja on 41. Ihan hyvin kuitenkin.

Kalevin Kisat 2013 - lauantai

Profeetan profetiat ovat osuneet aika kivasti oikeaan. Tokikaan tuo ei loppuun asti tule pitämään. Hiukan pistää epäilyttämään, kun kärki on pakkaantunut jollekin parin kilsan säteelle...

Kalevin Kisat 2013 - perjantai

Oudolta näyttää perjantain jälkeen. Johdossa on vikaa. Tosin vikaa on vähän järjestäjien numeroinnissakin. Esim. Milla Kelo oli numeroitu ykköseksi vaikkei todellakaan ihan ekana ollut viime vuonna. Tämä nyt sitten hämäilee tuolla veikkauksessakin vaihtoehtona, mutta nerot ovat tietty tämän tajunneet. Katajalaisittain aivan hyvä puolituntinen mahtui tuonne loppuiltaan...

Joo hep.

Kuukausi vilahti melko vilkaasti silmien ohi. Maratonin jälkeen työsektorilla oli Eliittikisat. Nipin napin sektorissa pysyivät myös Sm- ja pm-maastot.

Sm-maastoissa aika meni seisoskellessa ja pienempien perään katsellessa. Tulihan tuo sitten itsekin rimpuloitua se nelonen. Heikko oli oma suoritus. Kun ei treenaa, niin ei keuhkot pölyävän maan ja ilmatilan altistamina kovin kivasti toimi. Ja kun ei ole treenannut, ei odotuksetkaan voineet korkealla olla. Hiukan silti harmittaa se, että ikivastukset Saarelma ja Stenbäck loistivat poissaolollaan. Ankeahko juoksu. Tässähän alkaa olla Aholan Asmon raiteilla.

Pm-maastoihin lähdin prima vista. "Jaa, ne on tänään. Menisköhän juoksemaan?" Ihan siedettävästi siellä tossu liikkui. Jack Wolfskin lähti "rauhallisesti" 3.05/km, joten varsinaista vetoapua ei oikein ollut. Reittinä Lykynlammen polut, metsät ja purut. "Tasainen reitti" ei sitä itselleni ihan ollut.

Viikko tämän jälkeen olikin vuoro jo perinteisen Kunniakierros-tapahtuman. Yhtä lailla traditionaaliseksi on käynyt tapani juosta siellä 10km kovaa. Oinonen laputteli kaverina vanhoilla päivillään kolmen tonnin cooperin. Sitten kiristelin vauhtia sen verran, että loppuaika tenavia kierrelen tuli olemaan noin 37.20. Sepä ei ole kummoista kyytiä se. Chef Änkyrä haastoi tässä taaannoin ratakympin vetoon. Minun pitäisi voittaa miestä 3,5min ratakympillä. Taisin lyödä aika huonon vedon. Pitää sitä silti yrittää. 

Tämän jälkeen meni sitten pari viikkoa Eliittikisoja järkkäillessä. Järjestelyt toimivat ihan mainiosti. Sää ja Ruuskasen pojan loukkaantuminen vain verotti yleisömäärää ihan liikaa. Joskus tulee sään osalta huono vuosi. Sille ei voi mitään. Mikä lie todennäköisyys sille, että kuudet kisat on järjestetty, ja niistä neljän aikana on ollut ukkonen ympärillä pyörimässä?

Mutta urheilijoiden huonosta palvelusta ei Joensuun Eliittiä voi kyllä syyttää. Sanoo siihen sitten kuka tahansa ja mitä tahansa. Urheilijoiden ehdoilla pyritään menemään, heille pyritään tarjoamaan sellainen kilpailu kuin haluavat sekä mahdollisimman hyvät olosuhteet valmistautua kilpailuun. Joku ihmetteli, miksi Joensuussa juoksee "kansallisen tason rämpijöitä". Siksi, että nämä "rämpijätkin" ovat tärkeitä urheilijoita.

Hirvos-Katri on ollut kevään aikana työharjoittelussa Katajan toimistolla. Tällainen lyhyt harjoittelupätkä sisäpiirissä, juuri Eliittikisojen aikana on aukaissut urheilijan silmiä melko lailla. Tekisi hyvää kaikille urheilijoille. Aika vähän näkyy ulos siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon kasattaessa tämän kokoluokan kisaa.

Eilen kävin ensimmäisen suunnistusreissun. Kerrankin löytyi rastit ihan siedettävästi. Metsäaskel vaan oli hiukan hakusessa.

Loppuun synteettistä sekoilua.