Ennusteissa ovat kertoneet, että lauantaina satais reilu nelkyt kilsaa Kolin polkuja. Pitääköhän paikkansa? Vuosien tuoman kokemuksen pohjalta voisin sanoa, että ennusmerkit sille on olemassa. Tässä on pari viikkoa ollut havaittavissa spekulaatiota ilmassa.
Tänä vuonna en ole viitsinyt edes kahlata osanottajalistaa läpi. Siellä ne on samat jampat kuitenkin. Kärki menee kovaa, jälkijoukko hiljempaa. Jos sataa on liukasta, jos ei sada, on kuivaa. Ihan perus. Sellaisen metatutkimuksen kuitenkin tein noista edellisistä Vaarojen juoksuista, että pääsääntöisesti olen lähtenyt liian kovaa, hyytynyt Kolinvaaran jälkeen ja tullut tasaisen hitaasti Jerolta maaliin. Paha olo on tullut puoli tuntia kisan jälkeen.
Fincke päivittelee huonoa kuntoa ja unettomia öitä. Kertoo lähtevänsä minun ja Sädemiehen peesiin. Just just. Kun Duo lähtee tänä vuonna samaan syssyyn liikkeelle, niin SP tönkii AP:n kantaan jotain 4min/km ja me Reimanin kanssa kuullaan lossin luona Bögeltä, että SP meni vartti sitten.
Mie meinasin nyt oikeasti lähteä hiljaa (kiristän sitten heti tiellä ihan ylikovaa...) ja peesailla Reimania (...en kuitenkaan kestä katsella sen rumia trikoita). Rennosti lossille (ihan pyörtymisen partaalla kun vauhti seisahtuu) ja Jerolle asti nätisti sen kannassa (yritän tiellä irti ja hyydyn Kolinvaaralle). Viimeisen juottoaseman kohdalla koitan pitää tekniikan hyvänä ja vauhdin yllä (sisäreidet täyskrampissa kävelen 5min ja hölkkään ontuen puoli). Ennen Kolin satamaa suhaisen ohi (Reiman on jo maalissa) ja vedän pohjat loppunousuun (kävelen koko mäen, noin 10 menee vielä ohi). Maalissa pitäis olla vielä ihan suht hyvävoimaisena (SP on varoittanut ambulanssin paikalle) ja lähden sitten saunomaan ennätyksen tehneenä (olen tiputuksessa pari tuntia).
Eli hyvin luottavaisin mielin ollaan reissuun lähdössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti