Ei täs oo mitään järvee!

14 tuntia aikaa. Mitään ei ole vielä pakattu. Tästä sitten illan mittaan. Jonkinmoiset mätöt ruokaa ja velipojan kanssa täysin turhaa spekulointia luvassa.

Mieltä ei ole vallannut maratonjännittyneisyys, eikä maratonvihaisuus. Eniten on sellainen taistelumoodi päällä. Tiedän, että Jaska on siellä painanut pitkin öitä jo viittoja paikoilleen ja laskenut jalansijat.

Tässä vähän lisäpotkua epäilijöille:

• Todennäköisesti aloitan liian kovaa.
• En ole testannut kuin kerran noita geelejä, sekin lyhyellä lenkillä.
• Juomavyösysteemi saattaa hajota.
• Vasen kenkä natisee, varmaan hajoaa.
• Takana ei ole yhtään yli kahden tunnin lenkkiä.
• Takana on vain yksi suunnistus.
• Uskon edelleen voittavani.

Huomenna siis, Kolille viis.. numeroa liian isot kengät jalassa ja jalalla koreasti ja koreaksi: 야하게.

Kevyesti keskellä päivää.

Keventely on tosissaan alkanut. Nyt vain ruokaa nassuun ja lepäilyä sekä akkujen lataamista. Ruokaa on vedetty niin, että napa naukuu. Mitään yli puolen tunnin liikkumisia ei enää tehdä, vaan säästetään lihasten energia itse koitokseen.

Hieronta oli eilen ja jalatkin tuntuvat olevan sopivassa jännittyneisyydessä. Etureidet huutavat loppulenkistä leipää, joten niitä vähän auottiin. Muuten hieronta oli Led Zeppelinin tahdissa lähinnä mentaalipuolen valmistelua.

Lauantaina testasin tuota SuperHydrationUltimateComboMillenium-juomavyötä tositoimissa. Voisi sanoa, että huomattavasti parempi kuin edellisen vuoden viritelmä. Vettä mahtuu mukaan vajaa pari litraa, joten vähän joutuupi välillä täyttelemään, mutta se ei toki haittaa. Rumahan tuo kapistus on kuin mikä, joten en siksikään siitä laita kuvaa. Lopullisessa tuotteessa on vaatimattomasti kuuden välinevalmistajan lisävarustetta. Omistamallani versiolla on periaatteessa myös neljä omistajaa, koska siihen on lainakamoja käytetty. Oletettavaa on, että koko paska lävähtää tantereeseen jossain 18km kohdalla. Mutta hyvä se kyllä on.

Förh kumppaneineen lupaa leutoja tuulia ja merkillisen lämmintä. Miellyttävää sinänsä, mutta voi sitten varustevalintaan vaikuttaa stressin muodossa. Ihan taisi +11 olla tämän hetken povaus. Se tietäisi sitten melko varmaan polvitrikoita ja kompurasukkia. Myös Niken kenkiin olen sen verran luottoisa, että laitan ne pienellä sateellakin jalkaan. Aurinkolasien oton kanssa on vähän niin ja näin. Pirun ankeaa on se, jos kirkkaasti paistaa, mutta on ne sitten todellinen riesa sadesäällä ja tiukoilla kallioilla.

Pariisin Kevät oli tosiaan siellä Kimmelissä ja valittaen on todettava, että harvoin noin ankealla keikalla on tullut käytyä. Siinä litran vehnäolutta siemaillessa mietin, kuinka Jaakko verryttelee lihaksiaan kotona ja viilailee nastarien piikkejä. Eikö mitä! Kulman taakse tanssiravintolan puolelle päästyäni tuo aarnimaiden ahma siemaili olutta naamaansa samassa Kimmel-paikassa. Eksyi ihan tanssilattiallekin.

Keikka tosiaan oli kammotus: paska paikka, huono äänentoisto, sanojen unohduksia, pidättelevää laulua ja väärin soittamista. Kyllä noiden miesten kuitenkin pitäisi olla vähän Ramonesin jamppoja edellä soittotaidossa, mutta ei se hyvä ollut. Valitettavasti. Levyltä se kuitenkin on ihan kiva.

Velipoika valmistautuu kertausharjoituksissa ja antoi minulle jopa oikeuden hankkia hälle geelit sun muut vermeet. Vähän tuntuu Herajärven maastot pelottavan. Puolisonsa ei ajatellut 15km:n matkalla juovansa mitään. Tiedoksi, että siinä reitillä on vähän enemmän mäkiä kuin Sapsun kotitiellä...

Osallistujia tuntuisi olevan mukavasti. Miesten ja naisten startit ovat järkevästi porrastuksella. Toki joku saattaisi tykätä juosta kahdestaan, mutta ei ne mitään 8-kaistaisia polkuja ole. Jonossa siellä mennään.

Taustojen kartoitusta.

Piti vaihtaa tuota blogin taustaa, kun ei vanha toiminut. Tässä on samalla hyvä kirjoitella kun työkone purkaa testituloksia. Tuomo lähti Eliittikokoukseen ja sen jälkeen entisten juoksijoiden eli nykyisten painonvartijoiden kokoontumisajoihin.

Eilinen meni iloisasti pyöräilijöiden käryille naureskellessa. Taas herkesin ihmettelemään, että noinko pyöräilyn ystävät edelleen uskovat Tourin kärkimiesten puhtauteen? Onhan se nyt taivahan tosi, ettei peruspuurolinjalla tykitellä Alppeja ja Pyreneitä 200km/vrk-tahdilla kahta viikkoa putkeen. Vaikeaahan se on hyväksyä, mutta niin se vain on. Laji olisi hyvä lajina ja itsekin tykkään sitä seurata. Ei sitä kuitenkaan oiken fair play-hengessä voi enää ottaa.

Eilen illalla törmäsin sattumoisin Leppäs-Jaskaan Repokallion mäissä. Pääpiru oli sauvarinnettä ahmimassa. Kevyesti vain, omien sanojensa mukaan. Siinä vähän valmistautumismetodeja vaihdeltiin ja puitiin nestemääriä. Kalevan Rastin Dynamic Duo kertoi pelottavaa huhua, että Lakeuksilta olisi Patanan poika tulossa vaaroja kyntämään. Se pelottaa henkisellä tasolla hiukan. Mutta kovakuntoisetkin hyytyy joskus, joten ei mennä siitä vielä paniikkiin.

Tällä hetkellä oma visio on se, että Niket on jalassa kuivalla kelillä ja Inov-8:t sadesäässä. Ihan sellaistakin hellettä kuin +5 astetta lupaa Forecan sivusto kisalauantaiksi. Raikasta on. Juomavyö-hässäkkä joutuu huomenna sitten testiin viimeisellä pidemmällä lenkillä. Jos sitä ihan kuvankin saisi tuosta hirviöstä tänne ängettyä. Todennäköisesti en laita...

Vaaroilla juostaan myös 10.10 tuo mäkijuoksu. Reilun puolentoista kilometrin matkalla on palkintoina parisataa eukkua ja kakkosellekin vielä satku, joten hiukan kauempaakin kannattaa tulla kangistelemaan. Tätä suosittelisin erityisesti ForrestG:lle, koska miehellä on Itä-Suomen isoimmat reidet Markus Pörstin jälkeen.

Velipoika lähtee sopivaksi valmistautumiseksi kertaamaan niin, että palajaa vasta päivää ennen perjantaita. On kuitenkin niin toimistohommissa, ettei se varmaankaan fyysistä valmistautumista juurikaan pilaa. Jännä on nähdä miten Savon höntti selviää. Koitetaan koitoksen jälkeen saada tänne vähän hänenkin tekstiään. Suunnitelmissa on nimittäin pitää tekstarivaihtoa kisan kesken. Tietysti sillä ehdolla, että eri kohdassa etenemme.

Siinä se nyt sitten olisi tällä erää. Valmistautumistreenejä ei uskalla vielä tänne laittaa, ettei jää liikaa skepuloitavaa lukijoille. Tänään kuitenkin on lepopäivä ja huomenillalla sitten Kimmelissä ranskalaisvieras Pariisin Kevät.

Vanhoja muistellessa....

Tällainen löytyi koneen syövereistä. Siinä ensimmäisen Vaarojen Maratonin tunnelmia. Silloinhan päästiin ihan maaliinkin asti.

Lauantai 11.10.08

klo 6.50

Herätyskello soi. Kurkku on pirun karhea. Ei kuitenkaan tuntemuksia flunssaisesta olosta, joka eilen vallitsi. Täysin nollat taulussa syömään aamupalaa, joka koostuu mansikkakeitosta, myslistä, banaanista, bulgarian jogurtista ja hunajasta. Aamiaisen jälkeen suoritan tavaroiden pakkauksen, joka olisi pitänyt suorittaa jo eilen. Mukaan lähti kaikenlaista kummaa. Jos nimittäin asiaa tuntematon kuulisi, että miehellä on mukana valkovaseliinia ja ilmastointiteippiä, voisi luulla kyseisen miehen menevän jonnekin ihan muualle kuin Vaarojen maratonille.

klo 8.15

Tavarat mukana, mies autossa. Huoltoaseman kautta huoltomieheksi lupautuneen P:n pihamaille. Ei minkäänlaista jännitystä. Aavistuksenomainen stressi tavaroista, jotka saattoivat unohtua. Matka kohti Kiviniemen tilaa, josta startin olisi määrä tapahtua. Tietenkin sataa vettä. Enpä ole tänä vuonna vielä Pohjois-Karjalassa ollutkaan kisassa, jossa ei vettä olisi tullut. Navigaattori, jonka on määrä opastaa huoltomiestä ei tunne Kontiolahden teitä = hieno homma!

klo 9.15

Starttipaikalla. Osanoton varmistus ja vastuuvapautuksen allekirjoitus. Kertoo paljon kisasta, jos pitää kirjoittaa nimi alle lappuun vielä varmistukseksi omasta hulluudestaan. Vessajonoa silmänkantamattomiin. Kisavarustus päälle ja valkovaseliinia strategisesti aroille alueille.

Kilpailuasu:

· Buff-huivi (se oranssi!)

· Nike-juoksupaita (pitkähihainen)

· mustat villasormikkaat (halvat)

· Raastaja-t-paita (lyhythihainen)

· H&M-bokserit (halvat)

· Nike-trikoot (vanhat)

· Puma-juoksusukat (aluksi valkoiset)

· Nike Pegasus-kengät (Karhun nauhoilla, koska Niken nauhat ovat syvältä sieltä!)

· vettä käsisaippuapurkissa ja tämä ilmastointiteipillä kyljessä kiinni (=tuhat kertaa parempi kuin yksikään juomavyö!)

klo 10.00

Startti tapahtuu kirveen heilahduksesta. 120 osallistujaa lähtee tallamaan Herajärven kierrosta mukailevaa reittiä kohti Ryläyksen vaaraa. Vettä sataa. Kärki lähtee kovaa kyytiä. En tiedä ketkä heistä ovat duo-sarjalaisia (puolet pyörällä-puolet juosten.) Leppäsen Jaakon ohjeiden mukaan lähden hiljaa, koska ”edessäolevat kanttaavat kyllä.”

Ensimmäinen 12km

Etenen hiljaa. Lankomiehen ranne-GPS kertoo vauhdiksi 8.00/km. Mitä hel…tiä? Voiko ihminen edetä näin hitaasti vaikka juoksee? Luotan kuitenkin Jaakon kertomaan ja jatkan hidasta ja varmaa etenemistä. Viisikymppisiä ukkoja tulee ohi ja käydään seuraavanlainen keskustelu:

Ukot: Eikö nuori mies kovempaa jaksa? Kärki menee jo kaukana.

Tomi: Ei viitsi hajottaa paikkoja. Vielä on 40km matkaa.

Ukot: Tuohan on kävelyvauhtia, et näe meitäkään tämän jälkeen.

Tomi: Uskon, että oon vahva tieosuudella. Saan teidät kiinni…

Ukot: *epäuskoista naurua*

Matka on hidasta, mutta alan saada polun rytmistä kiinni. Päässä soi Sleepy Sleepersin Onko järkee vai ei. Ensimmäinen loukkaantunut. Tyttö, jolla ranne mennyt kaatumista vastaanottaessa. Nyt skarppina. Olisi kiva juosta maaliin asti. Pitkospuut ovat helkutin liukkaita. Märillä kengillä on ihan sama juokseeko suossa vai pitkospuilla. Jano. Otanpa vettä. Hyi s…na!!! Saippuapullossa ollut vesi maistuu saippualle. Eipä juoda sitä sitten…

Kilometrit 12–19.

Ihmisten ääniä. Saavutaan tielle. Pete se odottelee auton luona. Hörppään Pepsiä ja syön puolikkaan banaanin. Kärki kuulemma 10-15min päässä. Edellä paljon porukkaa. Olo tuntuu mainiolta, tie kevyeltä. Lähden lasettamaan mäkistä maastoa kohti Paimenenvaaraa. Vauhti on 3.45–4.05/km. Ei tunnu missään. Tämähän on kevyen lenkin vauhtia, ainakin Maestrolle ja Erä-Jormalle. Edellä mainitun keskustelun miekkoset tulevat selkä edellä vastaan Paimenenvaaralla. Käydään seuraavanlainen keskustelu:

Tomi: Terve!

Ukot: *pettyneitä katseita*

Tomi: *tyytyväistä hymyilyä*

Navigaattori ohjaa huoltomiehen tooodella kaukaa ja hän myöhästyykin sovitusta huoltopaikasta. Mietin hetken, että tulee heikko loppureissu jos tiemme ei enää kohtaa. Ohitan ainakin kymmenen juoksijaa. Juoksu on ihan jees, mutta vähän kylmyys vaivaa. Huoltomies tulee vastaan ja kertoo odottavansa seuraavalla paikalla. Hienoa!

Kilometrit 20–31

Huoltopiste. Kivennäisvettä ja uudet hanskat. Alusta muuttuu poluksi jälleen. 21. kilometrin kohdalla oikea sisäreisi antaa ensimmäiset merkit kramppaamisesta. Mietin jäljellä olevaa puoliskoa peläten. Kone toimii, mutta jalat saattaa kaataa koko homman. Otan polun suht rauhallisesti. Tullaan metsätielle. Kiihdytän vauhdin taas alle 4min/km ja selkiä tulee vastaan. Joku kärkiryhmässä aluksi juossut toteaa:

Mies: Et ole tosissasi tuon vauhdin kanssa?!

Tomi: En niin, leikkiähän tämä on…

Kotaniemestä Ikolanaholle päin on melko miehekäs nousu. Otan sen rauhallisemmin, mutta nyt kyllä selkeästi jalat alkavat väsymään. Olen varmasti juonut liian vähän. Huoltomies Pete odottaa Kismetin ja Pepsin kanssa. Pysähdyn juomaan ja jatkan matkaa märkä Kismet kourassa. Ohitan tyyppejä. Järjestäjän toisella vesipisteellä saan banaanin, mutten vettä. Ajatukset huoltomiehen kanssa on mennyt ristiin. No tästä on selvittävä. Metsätie nousee kosteana kohti Mäkrää. Väsyneitä hahmoja jää taakse. Jyrkkä alamäki väsyttää etureiteni ja matka Pielisen rannasta kohti Havukanahoa on tuskien taivalta. Voima reisistä alkaa loppua ja nesteen puutos ei yhtään helpota asiaa. Duo-sarjalaiset, jotka olen ohittanut jo kolmasti ovat jo melko väsyneen näköisiä. Hirvimiehet ovat passissa mäellä. Katsovat kuin lehmät uutta veräjää. Mäen päällä Pete odottaa. Haluan saippuapulloihin pepsiä ja vettä. Pepsille käy ns. ”kerhopullo”-ilmiö ja se paisuu. Korkki ehkä pitäisi avata. Avaan korkin ja toinen pullo tippuu. Kiroan. Tie loppuu.

Viimeinen 11 kilometriä

Havukanaholta siirrytään polulle. Ei saamari, mitä kivikkoa ja mäkistäkin vielä. Jalat kramppaavat yhtenään. Vauhti jotain 10-12min/km. Nyt vain mahdollisimman rennosti pienen pieniä juoksuaskelia. 20 senttiä korkeat kivet tuntuvat siirtolohkareilta ja takareidet lähinnä naurettavilta. Pystyn kuitenkin kutakuinkin juoksemaan. Hengityksessä ei mitään ongelmia. Ohitan jonkun vieraskielisen miehen, joka ei puhu suomea ei englantia. Mies on niin puhki, ettei pysy polulla. Jatkan matkaani. Vähän ennen Jauholanvaaraa Pete on antamassa viimeisiä eväitä. Matkaan lähtee puoli litraa mehua, jossa on suolaa ja sokeria. Otan myös energiapatukan. Teen virheen ja pysähdyn juomaan. Yritän jatkaa matkaa, mutta joka liikkeellä kramppaa pohkeet, takareidet, nivuset tai pakarat. Lopulta kramppaavat kaikki jalkojen lihakset. Kävelen kuin puujumala. Vauhti on 20min/km. Edessä olevat 7km tulevat olemaan tätä tahtia hyvinkin pitkät… Pikkuhiljaa jalat alkavat kuitenkin toimimaan energiapatukan ja mehun johdosta ehkä. Pystyn hölkkäämään kevyesti. Vältän rytminmuutoksia ja yritän edetä mahdollisimman turvallisesti. Lakkalan tilalla tulee pätkä metsätietä. Pystyn juoksemaan alle 4min vauhtia. Jeah, loppu tulee lujaa! Mutta Lakkalan jälkeinen maasto on sellaista savilöllöä, että jos ei jalka uppoa nilkkaa myöten niin lipsuminen on taattu. Ohitan joitain Duo-sarjalaisia. Aika näyttää 4.26. Ei tullut ihan neljän tunnin alitusta. No läpi päästään se on varmaa. Tulen vetolossille. Se on juuri menossa puolessa välissä toiselle puolelle. Odottelen vajaan 5min, että voin alkaa iloisesti kiskomaan sitä omalle rannalleni. Villahanskat kädessä tämä onkin mainiota hommaa, koska kitka on tipotiessään. Perisuomalaiset kirosanat auttavat projektissa ja saan lautan hyppyetäisyydelle. Hyppy ei välttämättä ole sana, joka parhaiten kuvaa suoritusta, mutta pääsen lautalle. Toiseen suuntaan lautta liikkuukin liukkaammin. Joku ystävällinen sielu vielä auttaa minua, koska on itse lautan tarpeessa. Tähän lossisessioon menee kuitenkin noin 10min. Aika näyttää 4.45. Nyt on kiire. Alle 4.50 on päästävä, enkä ole ihan varma missä asti maali on. Juoksen sen mitä lähtee ja saavun maaliin kuudentena. Olen yllättynyt niinkin hyvästä sijoituksesta. Olen aikaan aluksi pirun pettynyt, mutta jälkeenpäin saan kuulla, että kärkikin juoksi ”vain” 4.26. Reittiennätys on 4.06.

Loppuilta.

Aluksi ei tunnu miltään. Sanon Petelle meneväni saunaan. Menenkin. Saunassa oksettava olo alkaa vaivata niin, että en jaksa edes pestä vaan menen suoraan pukeutumaan ja autolle. Ihmettelen, miten joku voi syödä heti juoksun jälkeen. Navigaattori on menettänyt järkensä. Haluan äkkiä kotiin, mutta autossa olo on kuin krapulassa vuoristoradalla. Pystyn pitämään tavaran sisälläni ja lopulta päästään kotiinkin. Tunti unta ja kamppeiden purku. Mutaa on tullut mukaan ainakin kolme kiloa. Nälkä alkaa hiipiä. Syömme hyvät pihvit ja olen todella väsynyt. Olen kuitenkin onnellinen. Parasta oli ehkä se, että jalat kestivät, eikä aikaisempien aikojen tuhannet urheilu-/rasitusvammat häirinnyt mitenkään juoksua. En kuitenkaan saanut tiemaratoneille minkäänlaista kipinää. Virallisesti olen juossut tiellä 3.37 ja epävirallisesti 2.57. Nyt maastossa 4.47. Jatkan ehkä kuitenkin lyhyempien matkojen parissa…

Kiitokset:

Petelle hyvästä huollosta. Pialle, että on kestänyt maratonpuheita pari kuukautta. Jaakolle vinkeistä ( Oot pirun kova jamppa. Jaakon ennätys 4.08). Maestrolle hyvistä reippaista lenkeistä. Appiukolle navigaattorista, jota ilman olisimme ehkä löytäneet oikeisiin paikkoihin. Wiskille huoltavista kävelylenkeistä.

Ps. vuorokauden energiankulutus 7200Kcal. Saa popsia parikin jätesäkillistä salaattia, joten tyydyn lihapiirakkaan!

Juhlat on päättyneet

Pe 3.9: Jooga 30min - siinä se meni jonkinmoisessa väsymyksessä

La 4.9: LEPO

Su 5.9: LEPO

Ma 6.9: 13km kiihtyvä 4.10-3.40/km - Vähän väsynyt olotila viikonlopun jälkeen.

Ti 7.9: A: liikkuvuus 45min I: 7km-1min kovaa-30s kovaa-15s kovaa - suht hyvät jalat sitten kuitenkin, kaipa se lepo jonkinverran teki.

Ke 8.9: A: lihaskunto 45min I: pm 10 000m Lieksa 35.32min - Oikein hyvä meno pienestä välikuolemasta huolimatta.

To 9.9: A: liikkuvuus + peli I: 8km kevyt - Jalkojen palauttelua.

Pe 10.9: LEPO

La 11.9: 12km kiihtyvä 4.10-4.00-3.50/km - Ei oikein hyvä kulku...

Su 12.9: 16km kevyt - aivan mukava "pitkä" lenkki.

Ma 13.9: 7km - 5 x 12 YML + 5x50m YM - Kaatosade, mutta erinomaiselta tuntuu

Ti 14.9: 13km kevyt - leppoinen junnutreenien veto

Ke 15.9: lihaskunto + futsal 60min - juoksuton päivä tähän väliin.

To 16.9: 18km kevyt - se kulki hyvin, takareidet vaan melkoisen tukossa.

Pe 17.9: 15km kiihtyvä 4.10-4.00-3.50/km - Vähän nälkä oli, mutta muuten jees.

La 18:9: LEPO

Su 19.9: LEPO

Ma 20.9: vesijuoksu 30min - pieni jalkojen rentoutus ennen ajomatkaa.

Ti 21.9: vaellus 8km - kaatosade ja huima tuuli

Ke 22.9: Rimminlenkki 6,8km 23,44min 3.32/km - Piti rikkoa Ilkan ennätys...

To 23.9: LEPO - Ajo Joensuuhun

Pe 24.9: 14km kevyt - hyvin leppoista läpsyttelyä.

Juhlat on juhlittu ja nyt alkaa sitten oikea valmistautuminen siiheh Vaarojen Maratoniin. Näin tuolla matkan varrella Leppäsen Jaakon, joka kutsui olemustani "kärppämäiseksi". Jos minä olen kärppämäinen on Jaakossa kaikki ahman ominaisuudet: hämäävän roteva olemus, mutta järkyttävä jolkotuskunto ja katse, joka ei paljasta pohjimmiltaan pahoja ajatuksia. Ei miehen näkeminen ainakaan lisännyt itsetuntoa.

Velipoika sen sijaan ei pelota. Joutuu vielä kertaamaan siinä kisan alle. Toki vellu asuu Kuopion vuoristossa, joten etu on suuri tänne Joensuun tasankoihin verraten. Muita en pidä vastuksina, vaikka siellä varmasti kovia patuja onkin. Tietty ylimielisyys pitää säilyttää jo mystisen hahmonikin takia.

Lomaviikot on juhlien tapaan takana. Kotiseuduilla piti käydä näyttämässä paikalliselle suuruudelle, että kyllä vanhakin vielä pystyy - sekunnilla hänen ennätyksen alle. Reitti on raskas, mutta alku oli vähän turhankin kova. Nyt on kulku ihan suht kohdillaan. Kaksi viikkoa aikaa tappaa se kulku...

Sain testiin myös Inov-8 Murdocit. Jos ne istuu jalaksiin ja saan ne ajettua joten kuten sisään, saatan niilläkin juosta. Ihan älyttömän hyvin ne kyllä pitää jo pienenkin testin perusteella. Tällä kertaa en vinkkejä kerro. Seuraavaksi pitäisi ruuvata kuntoon tuo omatekoinen juomavyö, josta sitten tulee jonkinlaista tietoa tännekin.

Huomenna ihmiset Kataja-hölkkään!

Parit enkat.

Kaiken kukkuraksi sitä ollaan lomalla. Ei ole suuremmin tullut pideltyä näitä lomia. Heti on oman huoneen seinät saaneet uuden maalipinnan. Myös oma iho on sen saanut. Nyt on jo useampi vähän pidempi lenkki takana, joten Vaarojen Maraton alkaa olla uskottavamman kokoinen mötkäle tuolla tulevaisuudessa.

Tein tuossa vanhoilla päivillä kympin rataennätyksen: 35.32,59. Tuomon mielestä tuo oli vk-lenkki. Väärin. Se saattoi olla vk-lenkki Tuomolle silloin huippuiskussa, mutta ei se todellakaan sitä ole minulle. Jos SM-maastoissa nippa nappa juoksin 3.20-vauhtia 4km, niin reilun 3.30-vauhti on ihan linjassa kympillä. Minä en valitettavasti ole tämän kummoisempi juoksija. Itseni mielestä juoksin ihan hyvin mieheksi, joka käy normaalityössä ja juoksee keskimäärin 40-60km viikossa. Tämän kummempaan ei sillä pysty. Jännä olisikin nähdä miten paljon normaali työnteko vaikuttaa heikentävästi juoksuvauhtiin. Suurin osa kympistä juostiin muuten kakkosrataa, koska juoksijoita oli kiitettävästi.

Toisenlainen rekordi tuli myös rikottua tulomatkalla. Ahvenisen sillalla oli paha tutkapartio, joka ei tykännyt minun vauhdista. Sakkoa tuli. Ensimmäisen kerran elämässä. Tästä lähtien voi sitten paukutella tuhatta ja sataa, koska nollia ei tarvitse enää pitää. Hienoista hyvänolontunnetta koin kuitenkin siitä, että eräs suunnistaja-hemmo kaasutteli samalle P-paikalle maisemia ihailemaan.

VAAROJEN MARA-TIPPI: Olen yrittänyt pitkillä tai pitkähköillä lenkeillä nyt valmistautua jyrkkiin nousuihin ja kävelypätkiin tekemällä välillä askelkyykkyjä ja loikkia, sekä muita koordinaatiovimpautuksia. Lihakset on nimittäin aika ihmeissään, kun tunti juostaan tietä ja heitetään hullut mäet yhtäkkiä. Sitten taas tunti polkuja ja siitä tasaiselle. Ei tahdo toimia, ei ollenkaan...

Treenit sitten seuraavalla kerralla...

Taas mennään!

La 14.8: 7,5km kova 3.38/km - Todella tahmea meno

Su 15.8: 16km kevyt - selkeästi parempi kulku.

Ma 16.8: 4km reipas + 400m (50k/50h...) + 400m (100m k/100m h) + 400m (50k/50h) - Tuollaista puolitapotusta. Ei oikein tahtonut palautua noista.

Ti 17.8: LEPO

Ke 18.8: Hiihtäjien testi Repokalliolla 4,8km 17.40min - Tosi hyvä meno, vaikka juuri syöneenä lähdin vain Jiriä vahtimaan.

To 19.8: LEPO - Eliittikisojen valmistelua

Pe 20.8: LEPO - Eliittikisojen valmistelua

La 21.8: LEPO - Joensuun Eliittikisat

Su 22.8: LEPO - Eliittikisojen purku

Ma 23.8: 8km kevyt - Ihan pää jäässä viikonlopusta.

Ti 24.8: Suunnistus 6km - Todella paskaa maastoa ja paskaa oli suunnistuskin. Radassa ei ollut vikaa.

Ke 25.8: 8km reipas - Kuhasalo vesisateessa. Ihan jees.

To 26.8: 11km reipas- ylämäet kovaa - Kyllähän se jalkoja hapotti, mutta läpi män.

Pe 27.8: LEPO - Maaottelu

La 28.8: 10km rento - Etsiskellessä merenrantaa Kaitaalla. Onnistui viimein.

Su 29.8: LEPO - Ajo Joensuuhun

Ma 30.8: 9,5km rento - Ihan sellainen perustuntuma

Ti 31.8: 9km + rappustreeni+6x50m/käv+1min. - Aika hyvin aamutuimaan toimi jalat.

Ke 1.9: 12km kevyt + avantosauna - Jalat aika jumiset ja kulkukin huono.

To 2.9: 11km - muutama mäkiloikkailu + 3km reipas. - ei oo helppoo...

Pää on hiukan levännyt Eliitin ja Suomi-Ruotsin jälkeen. Kaiken liitämisen ohella olen ehtinyt myös treenata. Tästä tietysti jonkin verran saa kiittää aamutreenien alkamista, joka tuo hyvää oheisharjoittelua pelkän juoksun sekaan.

Leppäsen Jaska soitti tässä yhtenä taannoisena iltapäivänä eli ihan toissapäivänä. Oli iloisesti vaikuttunut haasteesta, jonka blogissa olen häntä kohtaan heittänyt. Sovimme, että käymme ainakin yhden yhteislenkin ennen varsinaista koitosta. Jaakkohan on varsin reilu kilpakumppani. Vaikeasti voitettava vain.

Oma kunto. Niin, se on noin pitkälle matkalle hieman arvoitus. Uskoisin kuitenkin matkoilla 3km-21km olevani ennätyskunnossa. Olen pystynyt pitkään jo syömäänkin kutakuinkin järkevästi. Tiistain jälkeen en ole syönyt mitään paskaruokia. Uni on ollut kohillaan, vaikkakin liian lyhykäistä. Tänään käytiin vähän Jirin kanssa mäkiä juoksemassa. Voi sitä vanhuuden peikkoa, joka hyppää olkapäille kun tekee juoksuloikkaa ylämäkeen. Hirveän näköistä ja tuntuista. Askelkontakti on terävimmillään parin sekunnin luokkaa ja polvi nousee ehkä 8,4cm. Noo, kyllä se tästä.

VAAROJEN MARA-TIPPI: Lähtiessä maralle, kannattaa muistaa, että Herajärven nousut eivät ole mitään "pikkutöppyröitä", vaan ne on ihan totista tappoa. Jyrkkyys on riittävä ja vesisateella rinteet osaavat olla hengenvaarallisia. Ekana vuonna vetelin reitin perus-Pegasuksella. Kyllä se meni, mutta voisi olla vähän tukevampikin kenkä aloittelijoilla.

Ensi viikon ohjelmassa mahdollisesti keskiviikon pm-10 000m Lieksan getossa. Riippuu kelistä, mutta ei tuota ole pitkään aikaan tullut louskutettua.