Kaiken kukkuraksi sitä ollaan lomalla. Ei ole suuremmin tullut pideltyä näitä lomia. Heti on oman huoneen seinät saaneet uuden maalipinnan. Myös oma iho on sen saanut. Nyt on jo useampi vähän pidempi lenkki takana, joten Vaarojen Maraton alkaa olla uskottavamman kokoinen mötkäle tuolla tulevaisuudessa.
Tein tuossa vanhoilla päivillä kympin rataennätyksen: 35.32,59. Tuomon mielestä tuo oli vk-lenkki. Väärin. Se saattoi olla vk-lenkki Tuomolle silloin huippuiskussa, mutta ei se todellakaan sitä ole minulle. Jos SM-maastoissa nippa nappa juoksin 3.20-vauhtia 4km, niin reilun 3.30-vauhti on ihan linjassa kympillä. Minä en valitettavasti ole tämän kummoisempi juoksija. Itseni mielestä juoksin ihan hyvin mieheksi, joka käy normaalityössä ja juoksee keskimäärin 40-60km viikossa. Tämän kummempaan ei sillä pysty. Jännä olisikin nähdä miten paljon normaali työnteko vaikuttaa heikentävästi juoksuvauhtiin. Suurin osa kympistä juostiin muuten kakkosrataa, koska juoksijoita oli kiitettävästi.
Toisenlainen rekordi tuli myös rikottua tulomatkalla. Ahvenisen sillalla oli paha tutkapartio, joka ei tykännyt minun vauhdista. Sakkoa tuli. Ensimmäisen kerran elämässä. Tästä lähtien voi sitten paukutella tuhatta ja sataa, koska nollia ei tarvitse enää pitää. Hienoista hyvänolontunnetta koin kuitenkin siitä, että eräs suunnistaja-hemmo kaasutteli samalle P-paikalle maisemia ihailemaan.
VAAROJEN MARA-TIPPI: Olen yrittänyt pitkillä tai pitkähköillä lenkeillä nyt valmistautua jyrkkiin nousuihin ja kävelypätkiin tekemällä välillä askelkyykkyjä ja loikkia, sekä muita koordinaatiovimpautuksia. Lihakset on nimittäin aika ihmeissään, kun tunti juostaan tietä ja heitetään hullut mäet yhtäkkiä. Sitten taas tunti polkuja ja siitä tasaiselle. Ei tahdo toimia, ei ollenkaan...
Treenit sitten seuraavalla kerralla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti