Ajellaan kaatosateessa Keuruulle. En ymmärrä miksi minun piti lähteä mukaan. Joo, ymmärrän kyllä, että saan koulukirjat ilmaiseksi, mutta silti.
Ajetaan Otavalle keuruulaisten pihaan. Ovi on auki, mutta ketään ei näy. Mennään sisään. Televisio on auki ja maito pöydällä. Tulee mieleen Salaiset Kansiot. Onko täällä tapahtunut murha?
Isä huutelee vähän. Kukaan ei vastaa. Kävellään yläkertaan. Sängyssä röhnöttää joku. Isän mukaan Risto. Lienee sammunut, kun on Stolichnayaa pullo sängyn vieressä.
Mennään alas ja ulos. Naapuri sanoo, että muut lähti kauppaan. Odotellaan autossa. Kohta ajaakin Lada pihaan. Rauno, Eira ja Hossi tulevat ulos. Mekin noustaan.
- Päivää!
- No päivää! Onpa mukava, kun pääsitte! Käytiin vähän kaupassa, niin on kahvin kanssa kastamista. Ja Raunolle loivennusta. Ja onpas Tomppa kasvanut! Muistatkos mua?
- Joo. Kyllä minä teidät kaikki.
- Sehän on mukava, muistatko, kun olitta siellä Liesjärven mökillä?
- Joo. Pelattiin lentopalloa yöhön asti.
- Ja Matti eli. Kyllä mun on niin ikävä pappaas välillä.
- Joo.
- No, tulkaas sisään niin laitetaan kahvit!
Mennään sisälle. Rauno pyytää meitä takahuoneeseen ja avaa oluen. Ei meinaakaan tarjota isälle. Vaan esittelee kitaraansa. Joka kuulemma on isän. Eko Elite. Neljä mikkiä.
Rauno on ihan mukava. Muistin sen pelottavana juoppoa, mutta ihan hauskahan se on. Hossi istuu keinutuolissa ja myhäilee, Eira touhottaa. Juodaan kahvit ja kääretorttua. Eira juttelee vanhoja.
- Hossin kans otettiin sulle niitä kirjoja, mitä isäs mulle luetteli. Saat sitten ne seuraavatkin. Kaikki ei oo Otavan, niin ihan kaikkia ei saara, mutta aika monta kyllä. Jos niissä on vähän kansivikaa, niin saaraan ne ilman. Tehtiin niihin vähän vikaa.
- Kiitos. Ne olis aika kalliita.
- Paljokos ollaan velkaa?
- Ette missään tapaukses mitään!
Isä antaa Eiralle 300 markkaa ja Jaloviina-pullon. Ilmeestä päätelleen osu ja uppos. Kiitellään ja lähdetään pikkuhiljaa kotiin päin.
Ollaan jo auton vierellä, kun joku, varmaankin Risto, laskeutuu portaat alas. Voin vain kuvitella, kuinka Jallu-pullo avataan ja ilta alkaa aueta. Luulisi, että on vähän ankeaa ryypätä äitinsä kanssa.
Illalla koitan juosta. Jalka kestää Poukanperän tienhaaraan. Eli melkein kilometrin. Saatana!
---
Tänään alkaa lukio. Alkaa tietty kymppiluokkakin. Sovittiin Tonin kanssa, että mennään samaa matkaa mopolla. En tiedä onko se hyvä idea, kun haisee bensalta. Vai haiseeko silloin bensalta vai pakokaasulta?
Pitää mennä ykköskerroksen viimeiseen luokkaan. Meidän luokanvalvoja on joku Sirpa. Aika paljon töysäläisiä on luokalla. Ei hemmetti. Niiden on pakko olla tyhmiä. Tyhmän näköisiä ainakin. Katsovat töysäläisittäin. No, ehkä pari ihan nättiä tyttöä on.
Luokkaan jakaudutaan aina jotenkin samalla lailla. Nörtit oikeaan laitaan ja hyvin eteen. Ne, kun ei näe taululle. Pahikset eli tupakoijat oikeaan takanurkkaan. Urheilijat vasempaan takanurkkaan ja tytöt keskelle. Pojat menee siis aina reunoille. Ja ehkä ne muutamat rohkeat tytöt. Hanna ja joku muu ehkä uskaltaa. Töysäläiset ovat keskellä takana.
Päivä on tylsä. Jotain ohjeita, joita ei jaksa kuunnella. Koulu loppuu kahdelta. Menen mopoille, jossa Esko ja Toni jo odottaa.
- Sun mopon alla on jotain märkää. Onko sulta öljyt valunut?
- No ei kai se nyt oo! Miks olis?
- No näyttää että on.
- Ne on jonkun muun. Lähdetäänkö jo?
Lähdetään ajamaan. Käännän kytkimestä ja mopo menee 65 km/h. Asunmaanmäen jälkeen mopo yskähtelee ja kohta lyö renkaan lukkoon ja sammuu.
Yritän uudelleen käyntiin. Poljin ei liiku. Perkele! Se leikkas kiinni. Perkeleen perkele!
- No, mikä tuli?
- Varmaan leipo kiinni...
- Älä helvetissä?!
- No, poljin ei liiku.
- Joo, leikannut se on. Jos me mennään Eskon kans ja käydään sanomas isälles?
- Joo. En minä ainakaan tuota kanna pois.
- Me mennään. Eiköhän se isäs sitten tuu.
Odottelen levöhdysalueella varmaan pari tuntia. Isä tulee Matin kanssa Opelilla ja sillä on peräkärry.
- No?
- Leikkas vissiin kiinni.
- Ekkö oo kattonu öljyjä?
- Oon. Viimeksi eilen.
- En kyllä usko. Eihän se kiinni leikkaks.
- Leikkas. Joku on varmaan päästänyt siitä öljyt.
- No, se saa nyt olla. En jouda siihen nyt ennen ens viikkoa. On puintiaika.
Voi perse! Perse mikä alku lukiolle! Perse!!!
---
Keuruulaiset olivat isän sedän puoliso ja hänen lapsensa. Otavan kirjapainossa töissä ja valitettavan alkoholisoituneita. Mutta ystävällisiä. Luulin 25-vuotiaaksi asti, että Hossi oli oikeasti Hossi. Mutta se oli Raimo. Raimo oli Hossi siksi, että hän näytti aivan Bonanzan Hossilta.
Sain keuruulaisilta maksutta koulukirjat. Siinä tuli useampi tuhat markkaa säästöä. Isompi juttu kuin osasi silloin ajatella.
Lukio ei juuri jännittänyt. Minä keskityin joten kuten urheiluun ja siksi koulu oli aika toissijaista. Töysäläiset olivat alavutelaisille punainen vaate, vaikka lopulta Jarkko ja Jukka olivat melkein parhaita kavereita. Vaikka olivatkin Töysästä.
Mopon kiinnileikkuu oli musertava paikka. Sain jostain päähän purkaa sitten koko mopon. Siellä se oli räjäytyskuvan mukaisesti paloina jyväladon lattialla aika pitkänkin aikaa. Eikä ikinä tullut yhtä ehoksi. Osiakin jäi yli puoli sangollista. Tyhmyyttä sellainen koheltaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti