lauantai 11. kesäkuuta 2022

Juoksutarinoita 3. Vesaisten maastojuoksut 1988


On alkusyksyn ilta. Ajetaan sinisellä Mitsubishi Galantilla kohti Jokivarren pururataa. Tänään on Vesaisten mestaruuskisat. 

Rata on jotenkin pelottava. Se on leveä ja pitkä. Laakeita mäkiä ja isoja mäntyjä. Vanhan Kantatie 66:sen varressa autojen äänet ovat lähempänä ja hiekkakangas tuntuu jotenkin kylmältä ja kolkolta. Teollisuusalueen fiilis, vaikkei teollisuudesta ole tietoakaan.

Homman vetäjä Paavo L on hauskannäköinen ja mukava mies. Isä tuntee sen ja Paavo tietää minut nimeltä. En tunne ihmisistä muita. 

Verrytellään lenkki isän kanssa läpi. "Ensimmäisen mäen jälkeen voi kiristää". Ilta viilenee ja tuntuu vähän keuhkoissa. Juoksen maastokuvioitu lippis päässä.

Muutama poika laitetaan viivalle viereeni. Käännän lippiksen väärinpäin, koska se tuntuu paremmalta ja nopeammalta.

Lähtö tapahtuu. Joku huutaa "hyvä, Mikko!". Olisiko tuo edellä menevä pitkä poika Mikko? Juoksen Mikon takana. Muut ovat jääneet.

Mikko kiristää ennen ensimmäistä ylämäkeä, mutta isä käski kiristää vastaa mäen jälkeen. En lähde mukaan. Mäen yläosasta on vesi valunut, pitää hypätä purouoman yli.

Kiristän alamäkeen, mutta en saavuta Mikkoa juuri yhtään. Ei tunnu pahalta, mutta jalat ei mene kovempaa. Mikko on isompi poika.

Mikko voittaa ja hänen isänsä on maalissa vastassa. Jään toiseksi. Ehkä 20-30 metrin taakse. Harmittaa, kun olisin voinut lähteä mukaan jo ensimmäisessä mäessä. Haluaisin juosta uudestaan. Heti perään. Voisin voittaa.

Paavo onnittelee ja kertoo palkintojenjaon olevan Jokivarren koululla. Menemme sinne. Siellä on mehua ja pipareita. Istumme samassa pöydässä Mikon ja Mikon isän kanssa. Saan palkinnoksi mitalin ja lusikan.


Vesaiset on Keskustapuolueen lastentoimintaa, mutta ilman poliittista saarnaa. Noita tapahtumia oli jonkin verran tuohon aikaan. Paavo oli aktiivinen setä. On vieläkin. Jokivarren pururata on todellisuudessa noin 2m leveä rata hiekkakankaalla. Purua vain nimeksi. Mittaa 1050m. Juoksimme vähän alle neljään ja puoleen minuuttiin. Tajusin jotenkin ensimmäistä kertaa mitä on taktiikka, vaikken termiä tiennytkään. Isän taktiikka oli mielestäni väärä. On vieläkin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti