lauantai 24. syyskuuta 2011

Vaarallisen lähellä ollaan

Eikä aikaakaan, kun Vaarojen Maraton jo kolkuttaa ovella. Tänä vuonna ei voittoon liene suuria mahdollisuuksia. Lähtölistalta löytyy liian iso joukko Finckejä ja Martomaita. AP:n ja Jaskan kanssa varmaan voikin sitten jo tapella sijoituksista. Edelleen uskon, että Tuukka jää taa.

Totta kuitenkin on, että nyt lähdetään erittäin nöyrin mielin matkaan. Kunto on hyvä, valmistautuminen on ollut kelvollista. Varusteet pitäisi olla priimaa ja onhan tuosta reitistä jo jonkinlainen kokemuspohjakin kasvanut. Pari viikkoa aikaa löytää jaloista maasto-/kiipeämisvaihde. On se kuitenkin niin erilaista tiehen verraten tuo Kolin seutu.

Oma treeni on muuttunut lähes kokonaan aamuvoittoiseksi Muukalaisen myötä. Tuon aamuliikunnan takia on painokin tippunut lukemiin, missä se ei ole pariin vuoteen ollut. Toisaalta hyvä, sillä Kolilla tulee se pari kiloa kantamusta selkään.

Huomenna pitäisi lähteä tutustumaan maastoihin ihan miehissä. Miehiin kuuluvat kenties SP, AP ja TT. Ajattelin myös tyypätä noita enerkiakeelejä. Hyvää se ei ole, mutta kyllä sitä useana vuonna on kaivannut lisäenergiaa.

Kisajärjestelyt on sen verran muuttuneet, että lähtö tapahtuu oletetuissa tasoryhmissä. Eli viiden tunnin alitukseen tähtäävät lähtevät ensin ja muita sitten pienellä porrastuksella. Voi olla hyväkin. Näkee ainakin, ketkä luulevat olevansa kärkikahinoissa.

Ostin videoivat lasitkin, mutta sitten tuli vääränlainen muistikortti. Toivottavasti oikeanlainen löytää tiensä tänne ennen Kolia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti