Reagoin.

Ihminen on vanha. Ainakin urheilijaksi. Jos sitä nyt koskaan on urheilija ollutkaan. Jostain syystä ängeydyin Vänskän aamutreeneihin. Ohjelmassa hyppynaruilua ja reaktiolähtöjä. 

Hyppynarulla hyppimisestä on tuollainen 14-15 vuotta. Kyllä oli hapoilla moisen röykkyytyksen jälkeen. Reaktiolähdöissä olin finaalikamaa. Finaalissa taisin olla joka kerta. Johtuuko se äärimmäisistä reflekseistä vai ehkäpä kokemuksesta? Paha sanoa, mutta iltalenkin jälkeen olin myös finaalissa.

Ti: Aamu - Futsal 20' + hyppynaru 10' + reaktiolähdöt 15' + muutama rullailu

     Ilta - 13km reipas

Ke: Futsal 20' + Lihaskunto+jooga 40' + 1km juoksua

Siitä hännänsyöjää.

Kaksi reittiä, yksi tapahtuma.

Joensuun maratonin rantareitti vaatii vähintään 36 liikenteenvalvojaa. Tänään laskin.

La: LEPO
Su: 11km hiihto
Ma: 11km rento juoksu

Ja taas ollaan 90-luvulla.

Pakastaa, ei pakasta, pakastaa...

Hah. Vielä ei laiskuus ole iskenyt. Pakkanen on. Tänä aamuna rapsakka -27. Silti juostiin Jirin kanssa 45min. Tosin sisällä.

To: 8km rento
Pe: 9km rento

Tänään mennään klassikolla.

Surreaalia.

Kunto nousee silmissä. Muussa kehossa en vielä ole huomannut muutosta.

Ti: 8km hiihto + 2km juoksu
Ke: futsal 30min + jooga 20min + 2km juoksu

Mieletöntä.

Alko.

Viime vuoden loppupuolisko oli kyllä monella osalla sellainen myllerryksen aikakausi, ettei hetkeen olekaan noin paljon tapahtunut. Liekö koskaan meikäläisen elämässä. Stressikerroin on paikka paikoin ollut kiitettävän korkealla. Tuosta syystä flunssat ja pöpöt ovat saaneet osittaisen vallankaappauksen tehtyä. Elimistö on varsin tukkoisen oloinen.

Aluksi oli yskää kolme viikkoa. Sitten norovirus vei seuraavan viikon. Siitä lähtien on könkätty selkäkipuisena. Mutta täältä sitä vielä tullaan. Uskon kunnon olevan melko samanmoinen Vantaan SM-maastoissa kuin viime vuonna Pudasjärvellä. Hiihtämään on päästävä. En oikeastaan voi vedota sen suhteen mihinkään tekosyyhyn, koska ladut lähtevät 100 metrin päästä. 

Aloittelen tämän vuoden tavoitelistauksen aika kevyesti. Itselläni on joitakin periaatteita, joista näkyvin lie tupakkatuotteet. En ole ikinä maistanutkaan tupakkaa tai nuuskaa. Enkä niin aio tehdäkään. K-salon periaatteena on alle 3min tonnit ja Kallo-Jannella grilliruuan syönti vain muovivälineillä. Näistä intoutuneena aion pistää tonnin alle 2.50 tavoitteeksi. Ei kova, mutta kyllä siihen vähän juosta pitää. Tälläkin hetkellä se alle kolme menisi, mutta 2.50 ei menisi.

Nyt on treeniä jo tehty. Eilen maaginen 6km hiihtoa + 2km juoksua. Tänä aamuna 4,5km juoksua. Ei mitään pehmeitä laskuja.

Päivitys

En oo juossut kuukauteen. Jes.

Valistumattomia arvauksia

Aikaa on mennyt tarpeeksi viimeisestä päivityksestä. Mistäkö sen tietää? Siitä, että alkaa tulla tekstareita. Olenko hengissä kun ei päivitystä näy. Hengissä ollaan. Vaarojen Maran jälkeen aika vahva flunssa on kourinut meikäläistä. Yskää ja nuhaa aivan riittämiin. Itse asiassa kuukauden aikana juoksukilometrit 8km. Eihän noita paljon tule muutenkaan, mutta hiukan enempään on totuttu.

Nyt sitten viikon yrittänyt tehdä 'jotain'. Tänään oli pitkä lenkki 8km. Ja ihan mies finaalissa. Kyllä sen kunnon vaan aika kuoppaan saa, vaikkei yritäkään. Toki on muutenkin niin koti- kuin työeloon osunut melkoinen määrä epäsuotuisia sattumia. Mutta kaikkeen löytyy apu. Se on mainittu Keskisalon blogissa jo taannoin. Toimii, vaikkei omakohtaista kokemusta olekaan.

Lupailin Z:lle analysoida Vaarojen Maran sippaukseen johtaneita syitä. 

1. Alkava flunssa(?): Kuten aiemmin kerroin, ei matkan aikana ollut sen suurempia heikotuksen tuntemuksia. Edellisenä iltana, tai päivänä oli sellaista pientä flunssaisuuden tuntua. Sitä on ollut ennenkin, mutta pidän sitä oman kehoni reaktiona pienoiseen jännitykseen. Otin illalla viskipaukun, (missä ei varmaankaan ollut mitään järkeä) jonka tiesin lähinnä rentouttavan. Mutta mahdollisesti tällainen heikentää suorituskykyä. Usein käy niin, että silloin kun itsestään saa helkatisti irti, on seuraavana päivänä flunssa päällä. Uskon sen johtuvan puolustusmekanismin "pihallaolosta". Ei ole elimistöllä estoja ottaa itsestään irti, ja sitten pöpöt iskevät kunnolla kiinni. Haja-ammuntaa, mutta miksei?

2. Pitkähkö kestävyystausta: Vaikka omat tulokset mitään kummoisia ole, niin olen sitä minäkin  yli 20 vuotta kestävyysurheilua enempi tai vähempi tosissani harrastanut. Tuon harjoittelun luulisi totuttavan elimistön kestämään normiarvoja alempia sokeri-/nestearvoja. Edelleenkään ei siis minkäänlaista heikotusta tai tajunnanpuutetta matkan aikana ilmennyt. Tietysti väsymystä, muttei sen kummempaa.

3. Liian kova alku: Vaikka tiesin sekä kuntoni että reitin olevan heikommassa kuosissa kuin viime vuonna, olin ennätysvauhdissa lossille asti. Alun tulin hiljaa mutta kaahasin hiekkatiellä. Oli vastustamaton pakko päästä Kaivosaaren letkaan. Pääsinkin. Ja vaikka Jauholanvaaralla vauhti tuntuikin liian kovalta, en malttanut hiljentää. Ajattelin, josko sitä vaan jaksaisi.

4. Huono energian & nesteen imeytyminen: Jo alkupuolella oli hiukan täysi olo. Tuntui, ettei vesi oikein imeydy. Ei se toki hölskynytkään. Mutta juomisfiilis ei vain ollut oikea. Geelit tekivät vielä heikommin kauppansa. Yleensä energiaa menee reilusti. Sitä oikein odottaa, että 10 minuutin päästä saa taas ottaa geeliä. Nyt geeli jäi asumaan suuhun, eikä hylkimisreaktio ollut kaukana. Ei vain maittanut. Silti otin kaikki kuten olin suunnitellutkin.

5. Huono tankkaus: Itse en tarkasti muista, mutta vaimon mielestä söin huonosti edelliset päivät. Uusi työtehtävä alkoi, ja siinä oli 'kaikkea'. Kyllähän sekin toki vaikuttaa, jos näin todella on käynyt.

Siinä viisi syytä, mitkä keksin. Oma elimistönihän on vähän outo, mutta ei varmaan sen oudompi kuin monen muunkaan urheilijan. Leposyke on matala. 28-32 alimmillaan. Liekö tuolla mitään tekemistä? Huono päivä, ei kulkenut. Kuitenkin VAIN 12 min huonompi aika kuin viime vuonna. Ei se montaa kävelyaskelta matkan varrella vaadi.