Illalla tulee Suomen jalispeli. Sloveniaa vastaan. Kuulemma tv-huoneessa voi katsoa hiljaisuuden jälkeenkin. En tiedä jaksaako.
- Se on, jätkät, rohkeushyppypäivä! Lindqvist mesoaa.
- Onko pakko huutaa noin helvetisti?
- Sori, sori, ei oo ihan sellasta vaimenninta.
- On huomattu...
Aamupalalle mennään auringonpaisteessa. On vähän outo juttu, että tässä ollaan Suomen erikoisjoukoissa. Erikoisjoukoissa, joka on sadan miehen porukka jossain tiilitaloissa jollain kylällä. Mikä siinä on niin ihmeellistä? Ehkä meissä vuoden päästä jo on jotain ihmeellistä.
Aamulla on vielä sulkeisia, mutta lounaan jälkeen lähdetään marssille. Varusteena M62 ja pikkureppu. Ei asetta. Onneksi.
Marssi on täällä nimitys lenkille, jolla yleensä vain kävellään. Leveitä teitä muodossa pari- tai kolmijonossa, kapeampia jonossa. Nyt, kun on rohkeushyppy luvassa, niin varmasti on jotain räpyläpotkulämmittelyä.
Aurinko paistaa. Lämmin ei ole, mutta keväältä tuoksuu. Välillä kävellään kääpiökävelyä ja välillä tulee taaksepoistua, mutta pääasiassa vain marssitaan. Tuoksuu mänty ja roudasta sulava hiekkakangas. Lopulta saavutaan Hyppytornille.
---
- OSASTOO - ASENTO! ILMOITAN LASKUVARJOJÄÄKÄRIKOULUN VARAJOHTAJALLE! HERRA KAPTEENI, KOLMAS JA NELJÄS JOUKKUE VALMIINA ROHKEUSHYPPYYN!
- KIITÄN - LEPO! OLETTE TULLEET ROHKEUSHYPPYYN. TIEDÄN, ETTÄ SE PELOTTAA. SILTI JOKAINEN TEISTÄ SUORITTAA SEN. SEURAAVAKSI MENETTE AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ SUORITTAMAAN ROHKEUSHYPYN. HYPYN JÄLKEEN ILMOITATTE MINULLE TUOLLA TUOLIN LUONA. TOIMIKAA!
Luutnantti Kasslin laittaa meidät järjestykseen ja toimimaan. Onneksi en kovin kärjessä ole. Aalto on aina ensin. On se särmä jätkäkin kyllä.
Torniin nousee jono pelokkaita miehiä. Minun edellä on Piipponen. Se on tainnut harrastaa laskuvarjohyppyä, eikä kyllä vaikuta pelokkaalta. Hiljainen se on.
Hyppytorni on 12 metriä korkea. Olen ensimmäisellä portaalla, kun ensimmäinen hyppää sieltä ulos. Hyppymestarina on Sotilasmestari Lind. Vanha ukkeli, kuin Rambosta revitty.
Ylhäälle näkyy vähän ja kuuluukin jo. Laitetaan valjaat, niin kuin harjoitushallilla. Sitten valmiusasentoon ja MENE-komennolla ulos. Tuossa ei voi käydä mitään. Alla on pehmeää hiekkaa. Alhaalla on jarrumies. Se on rohkeuskysymys, niin kuin kympistä veteen hyppy. Annat mennä vaan!
Valjaat tuntuvat huonoilta. Kapeat remmit ja tuntuu, että kivekset jää puristuksiin vaikkei remmejä edes kiristä.
Noustaan Piipposen kanssa hyppytasanteelle. Luutnantti Kasslin katsoo meitä tuimaisti. Se näyttää siltä, kuin olisi näytellyt sekä Kummisedässä että Rockyssa.
- No niin, ketäs seuraavana pelotellaan? Lind kysyy.
- Alokas Piipponen, Herra soti...sotamestari...
- Voi perkele, Piipponen... Olen minä sitäkin, käänny ympäri! Entäs toinen?
- Alokas Pyylampi, Herra sotilasmestari!
- Joku on sentään vähän kuunnellut tai jopa opiskellut... Kohta se pyy lähtee oksalta vai mitä? Lind iskee silmää ja nauraa käheästi.
- Kyllä, Herra sotilasmestari!
Sotilasmestari pyörittää meitä ja tarkastaa soljet ja remmit. En tiedä jännittääkö enemmän hyppy vai ilmoitus kapteenille.
- ALOKAS PIIPPONEN!
- Herra Kapteeni!
- SAA SUORITTAA!
Ja Piipponen hyppää. Vaijerit rytkyvät, kuuluu vingumista. Piipponen liukuu kentän toiseen päähän. Aurinko paistaa komeasti mäntyjen takaa. Hiekkakenttä on maailman kirkkain paikka.
- ALOKAS PYYLAMPI!
- Herra Kapteeni!
- SAA SUORITTAA!
Luutnantti Kasslin nyökkää tarkoittaen ovelle menoa. Hyppään. Siinä ei pysähdy aika kuin elokuvissa, vaan heti tiputuksen jälkeen rysähtää, koko paketti heiluu, kiveksiin koskee, ja mies liukuu kohti kentän päätyä. Toisessa päässä muut auttavat irti kiikusta ja sitten pitääkin juosta jo kapteenin eteen. Olihan se kapteeni?
- Herra Kapteeni, Alokas Pyylampi ilmoittautuu!
- Nopea suoritus, rohkeushyppy hyväksytty.
- Kiitän, Herra Kapteeni
Jes! Nyt se on tehty. Menen viemään kypärän pois mäntyjen alle ja hakemaan hanskat. Pitää mennä vastaaottopäähän. Muurahaiset ovat näköjään jo heränneet.
---
TV-huone oli alakäytävän päässä oleva ajanviettohuone. Siellä oli televisio, joitain lehtiä ja vanhoja kurssikirjoja. Ei mitään ihmeellistä. Myöhemmin siellä oli mahdollisuus lukea esimerkiksi pääsykokeisiin hiljaisuuden jälkeen.
Meillä oli käytössä kahta eri palveluspukua eli maastoasua, johon kuuluu takki ja housut. Ja periaatteessa myös päähine. M62 oli vuoden 1962 mallia eli vanha ja kuulunut mutta hyppykoulutukseen ja rymyämiseen ihan hyvä. Ei oikeasti niin huono kuin ikä voisi antaa olettaa. Toinen oli M91-malli eli eri väritys ja esimerkiksi vetoketjutaskut ja muuta hienoutta. Näistäkin oli kuluneempi ja ns. lomapuku-versio, jota ei ollut niin paljon käytetty.
Sotilasmestari Lind on myös aidosti Lind. Hän on niitä Utti-legendoja, jotka moni saapumiserä muistaa. Eläneen näköinen ja kuuloinen, mutta karismaa melko lailla riittävästi. Todella kokenut hyppymestari, joka usein mainitsi, että "voimme pitää itseämme laskuvarjohyppääjinä sitten, kun meillä on enemmän hyppyjä kuin hänellä varavarjohyppyjä". Lindiin palaamme vielä useasti.
Hyppytorni oli noin kilometrin päässä kasarmilta. Korkea torni, jonka hyppytasanne oli luotu simuloimaan lentokonetta. Sieltä hypätään hyppykoulutusaikana kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Pudotus ei lopulta tunnu miltään, lähinnä ärsyttää. Hypyn vastaanottajalle oli aidosti sellainen valtaistuin aukean laidassa. Sen edessä sai sitten kuulla kiitokset tai kunniansa.
Rohkeushypyn jälkeen muuten pääsi ensimmäistä kertaa sotkuun.
