Kuuntelen Bodomia. Örinää, joka on vähän pelottavaa, mutta jotain aivan erinomaista tässä on. Osattaiskohan me Petrin kanssa soittaa näin joskus?
Pitäis lähteä Kauhavalle. On ankea paikka kisata. Samikin lähtee. Se on vähän käynyt lenkilläkin. On se jotenkin jaksanut lenkki-iltoja mukanakin. Itse asiassa aika hyvin. Onneksi se ei ole kovin nopea.
Kauhava on tylsä. Niin helvetin tasaista. Tuskin juostaan missään muualla kuin keskustan lähellä, kun on aika talvi vielä. Vähän oli puhetta, että käytäis katsomassa Matrix illalla Mikon ja Chrissen kanssa. Toivottavasti sieltä tullaan ajoissa.
---
Verkkailen yksin. Isä Samin kanssa. Matka ei olekaan kymppi vaan joku kahdeksan kilometriä. Se on hyvä. En usko, että olen Karille ja Terolle pärjäämässä. Jaakkokin on siinä ja siinä. Juoksijan polvi on aika kipeä. Mutta olen minä sillä juossut. Ei se kovaa juostessa tunnu.
Linimentti tuoksuu ja vanhoja patuja on pirusti. Kauhavassa on hieman sellainen navetalta haisevan kirjaston tunnelma. Rauhallinen, mutta juntti. Mäkiä kolme ja korkein niistä vähän yli viisi metriä.
Lämmintä on joku seitsemän astetta, mutta tuulee niin pirusti. Minulla on shortsit, mutta pitkä poolopaita ja hanskat. Lippiksellä voi hyvin juosta. Kari tulee lähtöviivalle. Harvoin se noin itsevarmalta näyttää.
- No, ookko kunnos?
- Polvi kipeä ja ylihuomenna armeijaan.
- Oho, mihkä?
- Laskuvarjojääkäriks. Uttiin.
- Miks sinne?
- Urheilujoukkoihin ei ollut toivoakaan. Jos nyt jotain yrittäis kunnolla...
Kari lähtee varmasti kovaa. Terokin on aika kunnossa. Lähden seuraavaan porukkaan. Jos ne juoksis rauhallisemmin.
PAM. Valkaman Arto laittaa sakin liikkeelle. Kärki lähtee aivan päätöntä vauhtia. Minä pystyn ehkä 3.30-vauhtiin. Tai en ainakaan usko kovempaan.
Juoksentelen rennosti takaporukassa. Siinä on Eskoa ja muita veteraaneja. Sami on saakeli sadan metrin päässä takana vielä.
Ei ole jalat ihan juoksupäällä. Tuntuu raskailta. Sääriosa jaloista painaa liikaa. Reitillä haisee myös ruskean kastikkeen käry. Kamala haju. Epäraikas. Se vie hapen ilmasta.
Isä huutaa Veikon kanssa vauhteja. Päälle 3.20 kilsa. No joo, en minä nyt paljon kovemmassa kunnossa ehkä olekaan ollut.
Maalisuora häämöttää. Ylihuominen armeijaan lähtö mietityttää juostessakin. Siistiä ja pelottaa. Otan ihan kirinkin. Ehdin juuri maaliin ja vähän huilaamaan. Sami tulee alle minuutin päässä. Se on kyllä kunnossa!
---Verkkailen kavereiden kanssa. Tero juoksi hyvin. Kolmas. Monet kyselee armeijasta. Yllättävän nopeasti tieto on kulkenut Pohjanmaalla. Varmaan jostain Kuortaneen treenistä.
Lähdetään ajelemaan kotiin. Isä on ihan tyytyväinen juoksuihin, vaikka olin vasta kuudes. Sami juoksi vähän yli 3.30-vauhtia. Kovaa. Oli toinen. Outoa, että matkana oli 8,2 km eikä kymppi. Sehän olis Samille ollut varmaan parempi.
Jalkaan koskee. Polvi ei ole hyvä. Armeijaan lähden, vaikka sattuisi miten. En kehtaa olla menemättä. Ehkä se paranee siellä. Heinolassa on ollut joku linja-auto-onnettomuus. Kolme ihmistä kuollut.
Ehdin hyvin Matrixiin. Isä varmaan antaa autonkin, kun olin juoksemassa ja on viimeisiä vapaita.
---
Children of Bodom oli jonkinlainen seuraava "paha" askel musiikissa. Se oli jollain tapaa väärin. Nopeaa örinää ja kapinaa kaikkea vastaan. Hullu juttu oli se, että diakonissana työskennellyt äitimme kuunteli sitä autossa sujuvasti.
Sami oli ihme kyllä saanut jalkansa siihen kuntoon, että pystyi lenkkeilemään. Parin kuukauden harjoittelulla se oli aika hyvässä kunnossa. Samin ominaisuudet olisi ollut kympin juoksussa. Minun paljon lyhyemmässä. Kumpikin juostiin vähän liikaa kaikkea.
Kauhavan kisa oli hyvä juoksu, mutta pää ei ollut siinä juoksussa vaan armeijaan lähdössä. Se jännitti. Se oli iso juttu, joka oli jopa kavereiden ja kyläläisten mielestä iso juttu. Ehkä se oli vähän yllättävää minulta.
Matrix oli outo. Ja efekteiltään älytön. Eihän sellaista ollut. Mutta sekin meni ehkä vähän ohi. Juuri sen tulevan armeijan takia. Syötiin muuten Harrin makkaraperunat elokuvan jälkeen Mikon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti