Kaikki junnustartit tuli seurattua, niinpä omaan juoksuun valmistautuminen oli vähän puolittaista. Junnusarjojen ja muutaman veteraanistartin jälkeen hurautettiin takaisin hotellille. Iso Karjalainen lähti painelemaan juosten kohti hotellia ja voitti melkein vahingossa paikallisen puolimaratonin. Aika jännä päivä oli kyllä valittu puolimaratonin järjestämiseksi...
Othimma murkhinaa ja hiukan lepoa. Sitten saapuikin loppu Katajalaisten joukko. Yhdessä siirryimme tutustumaan reittiin. Tuomo lähti tekemään loputtomia varmistuksia ja juoksijajoukko - mukaan lukien meikäläinen - päätyi kiertämään kisareittiä.
Kisareittiin tutustuminen oli hyvin erikoinen. Turun Weikkojen nuorekas 12km:n joukkue jännitti seuraavan päivän starttia kovasti. Lieneekö kokemuksen puutetta? Ihmetys oli suuri reittiä analysoitaessa. Heräsi ainakin seuraavanlaisia kysymyksiä:
- Miksi todennäköisesti hyvä/kova latupohja on peitetty uudella purulla? Jo pikku nappulana opin, että uusi puru laitetaan syksyllä! Ei siis viikkoa ennen kisoja.
- Miksi rata on väkisin rakennettu jokkisradan päälle?
Kai sitä olisi voinut kiertää ihan jossain, missä on alunperin hiekkaa tai purua tai nurmea?
Osa juoksijoista hätkähti kun näkivät tumman hahmon vasten ilta-aurinkoa. Kyllä!!! T.Lehtinen juosten tutustumassa reittiin! Hell oli jopa googlannut miesten nelosen nimet ollessaan täydessä varmuudessa, että Tuomo on salanimellä juoksemassa.
Illalla taas syötiin ja iltaa vietettiin Jirin kanssa huoneessa, sillä Toho ja Iso Karjalainen lähtivät punomaan valmennuskuvioita paikalliseen. Euroviisuja seuraten uni tuli väkisin. Sen verran tylsää soppaa se oli. Illan hämyssä paranneltiin vielä painonheiton SE:t ja syötettiin Jiri palloksi.
Aamulenkki vaihtui aamusaunaan ja kunnon aamupalaan. Siinä ruokailu pysähtyi hetkeksi kun ikkunasta näkyi kovaa juokseva Vattulainen. Mutta hetken päästä oli kahvilusikka mennä keuhkoon, kun ikkunasta näkyikin kovaa juokseva T.Lehtinen!?! Mitä helvettiä!?! Näin kuitenkin oli. Mies aamulenkillä.
Päivän seurailin muita startteja. Lähes kaikki muut startit, missä Katajan urheilijoita juoksi, olivat jännittävämpiä kuin oma. Oma starttiaika hiipi jotenkin yllättäen päälle. Pieni verryttely Räsäs-Matin kanssa. Pari aukkaria. Vessajonossa kaksi kertaa samojen miesten kanssa.
Tiedustelin eräältä keltaiset lasit omistavalta konkarilta kisakenkäsuositusta:
Toomio: "Piikkarit vai tossut?"
Konkari: "Varmaan tossut olis järkevämpi, lopulta varmaan ihan sama, mutta itse valitsen piikkarit. Se on niinku paljaalla vetelis."
Valitsin tossut. Lompsuttelin calling-telttaan, jossa juoksijat pelkäsivät nilkkojen pyörimistä ja suunnistajat nauroivat reitin tasaisuudelle. Pihalla 80-syntyneet kehäraakit Suihkonen-Stenbeck naureskelivat starttia odotellen. Viivalla oli myös Saarelma. Tuli mieleen, että en ole onneksi ainut 1980 syntynyt hullu joukon jatkona. Ja huokaisin, että onhan se keltalasinen konkarikin vielä rivissä.
Laukaus. Aivan sitten helvetisti purua silmissä ja suussa. Ja mulla oli sentään aurinkolasit. Tuntui, että pakko pysähtyä. En pysähtynyt. Tutkailin ennen starttia, että ulkoreuna reitistä on kovempi. Sinne siis. Maltilla eka kilsa 3.17. Alamäki tuntui hyvältä, en kuitenkaan luukutellut. Ylämäkeen taittaessa edessä häämöttivät Rahkosen ja Hipin selät. Mieleen juolahti Hipin voittaminen. Maltoin kuitenkin vielä ylämäen. Toinen kilsa vain 3.40 luokkaa.
Toiselle kierrokselle kiristin vauhtia. Alamäessä paiskittiin lisää vauhtia. YLE:n miehet kannustivat, koska Eliittikisoista tunnetaan. Rahkonen läheni, myös Hippi. Monta miestä tuli ohitettua. Kilometri 3.29. Ylämäkeen lisää hönkää. Rahkosen ohi. Hipin selkä vierellä. Viimeinen mutka ja Hipin rinnalle. Mutta ei, kyllä se lihasmassalla voitti. Neljäs kilometri sama 3.29 ja se ylimääräinen reilu 100m sitten jonkin verran.
Maalissa olo oli hyvä. Suoritus oli yllättävän hyvä harjoitteluun nähden. En perhana hyytynyt. Räsäsen Jarin lettikin oli siinä jossain lähimailla tai ainakin näköpiirissä. Kisan voittajasta ei mitään tietoa. Hyvillä mielin kamppeet vaihtoon ja verkkailemaan. Taisi lopulta olla Suihkonen, joka sanoi reittiä kuitupitoiseksi.
Kaikki urheilijat katosivat jonnekin, joten lähdin loppuverkkailemaan yksin. Takaa kuitenkin kuului huuto. Räsä-Matti lähti mukaan hölkkäilemään. Mies noitui sijoitustaan kieltäytyen ottamasta askeltakaan kisareitillä. Niinpä lähdimme kohti Kokkolaa hölkkäilemään.
Profiili reitillä oli ainakin minun mieleen. Mäet olivat juostavia, puolet lenkistä katsojille seurattava. Reitin ratkaisuvaiheet olivat kuitenkin yleisöltä piilossa ja kilometri oltiin hiukan ontuvan selostuksen varassa. Obed Kiprukui ja Johanna Peipponen tökki pahasti ja kaiken kruunasi Kaatuneiden Muistopäivä-vitsi. Useimpien mielestä paska alusta oli varmaankin minun edukseni. Keskimäärin vauhdit hidastuivat ja minun hitaahko vauhti riitti korkeammalle. Sijoitus 55. on sama kuin Liedossa 2003. Molemmat kisat ovat tuntuneetkin lähes samalta. Loppua kohti kiihtyviä juoksuja, joissa viimeisellä kierroksella on ohitettu useampi juoksija.
Illalla häämöttää pm-maastot ja 6km. Odotetaan mitalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti