Kerrataanpa.

Tuli kirjoitteluun välttämätön parin viikon tauko. Syy selviää hetken kuluttua.

Pari viikkoa sitten työpaikallamme oli ohjelmassa tyky-päivä, jossa menimme tutustumaan Joensuun uusiin treeniportaisiin. Eli portaisiin, jotka ovat pihalla. Portaiden mittasuhteet olivat vähän sellaiset, ettei niitä ollut hyvä minun jaloilla mennä yksi eikä kaksi kerrallaan. Koitin muutaman kerran mennä niitä sivuttain, takaperin ja pieninä drilleinä. Kolme kertaa KEVYESTI hölkkäsin ne. Olinhan juossut ylämäkiäkin. Tämän päälle kävin rentoutumassa eli vaihtamassa renkaat märässä ja pimeässä. Pulttien aukominen on melko ahdistavaa ja pelottavaa hommaa takkuilevan selän kanssa.

Seuraavat kaksi päivää olikin sitten ihan helvettiä. Selkää kuumotti pirusti. Kuin joku olisi laittanut kuuman kiuaskiven tuonne ristiluun kohtaan ja samalla tökkinyt ulkoreisiä nuppineuloilla. Pakarat tuntuivat kylmiltä. Edellinen ilta ei sitten varmaankaan ollut sopivaa treeniä. Parin päivän jälkeen alkoi jumalaton kutiaminen ulkoreisissä. Otin Arcoxiaa tonnisen Panadolin kanssa. Se yleensä auttaa, vaikkei minulla nyt varsinaisia kipuja olekaan.

Keskiviikkona purin taloyhtiöän trampoliinin. Siinähän tulee oikeaoppisia nykimisiä ja venytyksiä ja kantamisia. Se ihme kyllä kuitenkin helpotti olotilaa. Ja torstaina oli ihan siedettävä fiilis. 

Sitten olikin edessä lähtö kertausharjoituksiin. Itse ajomatka pelotti jo suuresti, mutta tauotin sitä riittävästi. Perillä olikin odottamassa sellaisen 50kg:n varustesäkin kuittaaminen kannettavaksi. Olin aika varma, että käyn ilmoittamassa harjoituksen johtajalle ettei tule mitään tällä selällä. Enpä käynyt. Ryhmäpaine oli liian kova. Otin Arcoxiaa ja Panadolia ja purin hammasta. Yllättäen kertausharjoistuspäivät olivatkin lähes kivuttomia. Intin kapea ja kova sänky sekä kokoaikainen touhuaminen tekivät selälle hyvää, eikä ollut oikeastaan minkäänlaisia oireita. Voi olla, että joutui myös keskittymään sen verran, ettei mahdollisia kipuja huomannut. 

Arcoxia-kuurin jouduin kyllä lopettamaan sen yleisimmän sivuvaikutuksen, eli helvetin pahan sivumaun takia. Suuhun tulee sellainen metallin tai kupariputken maku, että lähes oksettaa. Se kuitenkin lakkaa parin päivän päästä syömisen lopettamisesta. Kolme päivää on Arcoxialle aika oiva syömiskuuri, sitten pitää tauottaa. Tein harjoituksissa jonkin verran staattisia pitoja keskivartalolle. En tiedä onko niistä varsinaista apua, mutta tuskin haittaakaan. Ainakin tulee lämmöntunne kylmältä tuntuviin pakaroihin.

Kotiinpaluu kertauksesta tuntui heti selässä. Eli autolla ajaminen. Itse asiassa siitäkin vain kytkimen painaminen. Pitääköhän tässä miettiä automaattia? 

Lauantaina kävin Lykynlammella sauvakävelemässä. Kuusi kertaa reippaasti isoin mäki, mitä siitä pieneltä lenkiltä löytyy. Ei se siitä pahemmaksi mennyt. Ehdittiin myös kävellä pätkä Vekaruksella. Yksi, mikä ei auta, on liukastuminen lumen alla vaanivaan puunjuureen. Sivullepäin suuntautuva lipsahdus on aika ikävän oloinen.

IHAN MUUTA

Olen seuraillut juoksua kyllä. Esimerkiksi isoja kaupunkimaratoneja. Kaikenmaailman vieterikengät näyttävät olevan nyt villityksenä. En oikein tiedä mitä niistä ajattelisi. Vähän samaa kuin takavuosien kokouimapuvuista kilpauimareilla. Ei ole voittava elementti, mutta kyllä se hiukan välinekeinottelua on. 

PARANTAVAT ASIAT
- ylämäkitreenit sauvoilla ja pururatakävely
- multifidus-harjoitukset
- kertausharjoitukset
- kovalla sängyllä nukkuminen

HUONONTAVAT ASIAT
- autossa ja junassa istuminen
- kostea ja kylmä viima
- porrasjuoksu
- liukastuminen