torstai 20. marraskuuta 2025

Juoksutarinoita 111. Lahden Sm-maastot (10.10.1998)

 


Istutaan Liikuntahallin edessä hirsipenkillä. Aurinko paistaa, mutta on kylmä. Saattaa kosteus mennä farkkujen läpi.


- Janilta meni kortti.

- Älä saatana?! Ai siinä kirkon edessä?

- Joo.

- No ihan oikein. Perseilyä. Eikös ne tilannut Juhon kanssa jotain pornolehtiä seurakunnalle?

- Ainakin omien sanojensa mukaan. Olisko oikeasti...

- Kai se on mahdollista. "Saab Suomesta, mies Töysästä".

- On Töysässä hyvääkin!

- Niin on. Lyhyt matka Alavudelle.

- Haista paska!

- Jep, Töysästä päin tuulee.

- Sunnuntaina sählyyn? 

- Ei pysty. Lähdetään Lahteen. 

- Mikäs siellä? 

- Sm-maastojuoksut. 

- Näin myöhään? 

- Joo, ne on nyt syksyllä. 



Illalla pitää käydä juoksemassa vähän reipasta. Huomenna ajetaan Lahteen. Petterin autolla. Mitähän siitäkin taas tulee?


---


Lähdetään puolilta päivin. On tihkusateista. Lahdessa ei oikeastaan ole tullut käytyä. Tai Salpausselällä talvella, mutta en kyllä muista muuten paikasta mitään. Meillä on huoneet hotellista, jonka nimi on Musta Kissa. Sellainen majatalo voisi olla Asterixissa. 


Käydään kiertämässä reitti. Aika jännä juosta reittiä, joka on tuttu hiihdosta. Kuinka monta kertaa sitä onkin jo nähnyt Salpausselän kisat? Pojat luukuttaa Vainion Junnun Albatrossia. Tykkääköhän ne siitä oikeasti vai ihan piruuttaan mua ärsyttääkseen soittavat koko ajan? 


Syödään Rossossa pastaa. Sitten mennään huoneeseen. Pelataan vähän korttia. Mulle on joku aika ankea heteka, mutta kyllä siinä nukkuu. Hotelli on ihan keskustassa, joten lauantai-illan liikenne ja melske kuuluu läpi. 


---


Aamulenkki tehty. Aamupalalla on vaikka mitä. Meetvurstia, donitseja, kaikkea. Pette ottaa meetvurstia, koska sillä kuulemma kulkee. Tero taas väittää, että donitseilla kulkee. Minä syön tavallista leipää. No hiukan meetvurstia, mutta se ei maistu suussa hyvältä juostessa. 


Kamppeet kasaan ja kohti varmistusta. Jonkin verran jo jännittää. 


- Tässä olisi sun numero. Muista laittaa selkäänkin numero.

- Kiitos. Joo.

- Mikäs sun nimi?

- Kuorikoski.

- Ja sarja?

- Alle 22.

- Sanotko uudestaan nimen?

- Kuorikoski. Petteri. 

- Ei sitä kyllä näy tässä... Onko sinut ilmoitettu? 

- On varmasti. 

- Täällä yleisessä sarjassa kyllä sinun nimi on. 

- Mitä?! Se on väärässä sarjassa! Alle 22-vuotiaissa pitäisi olla! 

- Joo, mutta ei ole. Tässä on ilmoittamispäiväkin ja kuittaus maksun suorittamisesta. 

- Voiko sen vaihtaa? 

- Ei sitä kyllä enää valitettavasti voi. Juoksetko yleisessä sarjassa? 

- Pakko kai se on... 


Seura on ilmoittanut Petterin väärään sarjaan. Se joutuu juoksemaan miesten nelkun. Aikamoinen tapaus.


- On nekin, saatana, urpoja! 

- Sää joudut juoksemaan siis miesten kans? 

- Niin vissiin, jumalauta. 


Petteri on ärsyyntynyt, mutta valmistautuu miesten kanssa juoksemiseen. Tero on ensin tulilinjalla. Sillä on 4 km matkana. Se on 45. Ei mennyt häävisti. Se lähti liian kovaa ja on liian iso noin mäkisille reiteille. Kisan voittaa joku Keskitalo tai Keskisalo. Kohta se on minun vuoro. Jännittää. 


Olen myös 45. Paska juoksu. En päässyt missään vaiheessa sellaiseen tunteeseen, että juostaan kilpaa. Kunhan hölkkäsin. Parempi jäädä katsomaan miesten sarjaa.


Kotila voittaa aika ylivoimaisesti. Saakeli, että juoksee nätisti ylämäet. Petteri on 30. Ihan hemmetin hyvin! Nyt se on varmaan itsekin tyytyväinen. Tulee kivempi kotimatka.


Mennään RAX:iin syömään. Siellä voi syödä niin paljon kuin pystyy. 


- Otetaanko kisa kuka syö eniten?

- Ehdottomasti!

- En lähde mukaan. Teukka on sellainen jätemylly, että ei pysty.

- Nössö.


Tero syö 15 lohkoa, minä 12. Tero voitti. Kummallakaan ei varsinaisesti ole nälkä kotimatkalla.


---


Jani oli sellainen ilkiö lukiolainen. Ei varmaan periaatteessa ollut, mutta se kuului ikään. Teki kaikkea tyhmää ja kärsi siitä. Ainahan niitä joka luokalla on. Jos tulet Töysästä, niin olet sellainen suuremmalla todennäköisyydellä. Alavudella kun kasvoi vain laatuainesta.


Hullu juttu, miten nuo Rossot ja Raxit oli niin ysärin loppua. Lahti oli muutenkin sellainen jännittävä, koska siellä oli oikeastaan käynyt vain hiihtoa katsomassa ja muuten kuullut huhuja pahasta meiningistä. Ei ollut paha meininki, mutta ei kaupunki kyllä minään ikimuistoisenakaan mieleen jäänyt.


Inkiläinen ja Talasjoki vetivät huiman kisan, josta viimeiset sadat metrit rinta rinnan. Samalla sekunnilla Turo voitti. Kisat olivat kyllä itseltäni heikko esitys. Eipä tuo valmistautuminenkaan kummoinen ollut. Tapahtumasarjana hyvin kädenlämpöinen läpsyttely. Tuli itselleni todistettua, että meetwurstilla ei kulje. Ehkä donitsi olisi toiminut paremmin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti