"Siinä on paikka... JA VASARA UPOTTAA MAALIN!"
- Oho!? Saivat ihme kyllä sisään.
- Ei jumaliste! Nyt vaan pitää tuo pitää!
- Siihen en usko.
- No saa ne periaatteessa päästää yhden ja voittavat silti.
Metz tasoitti, mutta HJK menee Mestareiden liigaan. Ei hemmetti.
Vaikka oli tonnivitonen niin, ei kyllä yhtään nukuta vieläkään, kun oli niin jännä peli. Vauhti oli hidas ja satoi vettä. Viimeinen kierros kyllä kestikin vuoden. Rotola-Pukkila voitti jollain 4.15-ajalla.
Menen sänkyyn. Luen hetken Akiraa. Sääski inisee jossain nurkassa. Perkele.
---
Saan mennä autolla kouluun. Petri ja Jussi ei nyt tule, koska niillä alkoi jo kasilta. Haen Jarmon. Corsa on niin saatanan ruma, mutta kavereiden mielestä niin ruma, että sen takia jopa siisti.
Meillä on fysiikkaa ja sarjakuvakurssi. Pitkä fysiikka lyhyellä matikalla on kyllä aika haitarista. Jos nyt kuitenkin vielä pari kurssia pääsisi läpi, niin riittäisi kurssit.
Olen lukenut satoja sarjakuvia kirjastossa. Järjestyksessä, kuten minulle on tapana. Tiedän monta, mutta suosikkejani ovat Luupäät, Akira ja sitten vasta muut. Esko on vähän sekava opettaja, mutta kurssilla on Pete ja Jussi, niin kyllä se menee. Puhutaan paskaa oikeastaan koko ajan. Tehdään sarjakuva palmusta, joka syö turistit.
Vien Jannen kotiin. Pollarinkylälle. Ajan sieltä Katteluksen kautta kotiin. Tai pitäisikö ajaa Syväjärven metsäautotien kautta? Jos vaikka juoksisikin sitä kautta.
Tällä tiellä ei tule ketään vastaan. Voisi ajaa lujempaa, mutta tie on kyllä ihan juuri lanattu. Meinaa luistaa pienessäkin vauhdissa.
- PERKELEEEE!
Iso hirvi seisoo oikealle kaartuvan mutkan keskellä. Jarrutan renkaat lukkoon. Ei saatana pysähdy. Vapautan jarrun ja ohjaan vasemmalle. TÖKS!
Auto on ojassa. Kallellaan vasemmalla kyljellä. Sama saatanan oja kuin 100A Datsunin kanssa. Ehkä muutama sata metriä eri paikassa. En pääse kuskin ovesta. Möngin apukuskin ovesta. Hirven perkele seisoo vielä tiellä ja katsoo tyhmänä!
Heitän sitä kivellä.
- MEE NY HELVETTIIN SIITÄ!
En osu. Hirvi lähtee hiljaa kävellen tietä pitkin eteenpäin ja siitä metsään. Auto näyttää ehjältä, mutta ei se tuosta kyllä nouse. Jumalauta...
Lähden juoksemaan Timolle päin. Se on varmaan lähin talo, jossa on traktori. Pitäs ehtiä vielä lenkki-iltaankin.
- Terve...
- Terve?
- Auto pitäs saada pois ojasta tuossa Syväjärven mettätiellä. Väistin hirveä.
- Oho! Menikö pahaan kuntoon?
- Ei. Ei hirvi eikä auto.
- Nooo... Käyrähän kattomassa.
Timo sytyttää tupakan ja lyö Fiatin käyntiin. Savu on tiivis. En ole varma tuleeko se Fiatista vai tupakasta.
Toivottavasti autossa ei ole lommoja. Jotenkin tuntuu ettei Timo usko tapahtunutta.
- No on se ojas!
- Joo.
Timo hyppää alas, laittaa traktorin vinssin koukun kiinni etupäähän johonkin ja vetää auton tielle. Timo sytyttää taas tupakan. Silmät verestää. Olisko krapula? Vai olisko jopa vähän päissään?
- On siinä, perkele, hirven jäljet...
- Kyllä siinä hirvi oli. Ei auto kovaa ojaan mennyt.
- aika moni vaan ajaa rallia täs tiällä...
- No tuolla Corsalla ei paljon rallia ajeta.
- Kyllä sillä kotia pitääs päästä. Ei siinä lommoja näjy.
Lähden ja ajan hiljaa kotiin. Vähän auto täristää, mutta ei se ainakaan savua. Vien auton alas. Jos mentäis pyörällä lenkille.
---
- TOMIIII!
- NO?
- TUUS KÄYMÄHÄN!
Voi perkele. Isä on auton luona.
- Mihkä mettähän sää oot ajanu? Aurauskulmat on aivan päin persettä.
- Väistin hirveä...
- Mihnä?
- Syväjärven mettäautotiellä...
- Piruako sää siellä teit?
- Vein Jannen kotia ja ajoin sitä kautta...
- Eihän se oo lähelläkään?
- No ajoin sen kautta, kun aattelin, että juoksisko sieltä...
- Paskat, siellä mitään hirviä oo. Nolosti ajettu mettähän. Monen sadan remontti.
- Oli hirvi! Kysy Timolta!
- Varmahan kysynkin! Nyt kamppeet kasaan ja pyörällä mennähän.
- Joo joo...
---
Juoksin paskasti tonnivitosta kauan. Tai oikeastaan aina. Se on pirullinen matka. Kolmas kierros on tappava. Sm-viesteissä se on mennyt hyvin, muuten aivan hirveää tekemistä.
HJK alkoi pärjäämään pirun hyvin. Ja sehän lukionuoria kiinnosti. Kyllä sitä kovasti seurattiin. Muistan vieläkin sen tunnelman, kun ne pääsi Mestareiden Liigaan.
Sanoihin aikoihin Arja Alho ja Uffe Sundqvist olivat paljon otsikoissa. Sitä ei silloin ymmärtänyt, mutta nyt voisi olla kiinnostavakim saaga.
Voisin väittää lukeneeni pitkän sarjakuvan. Luin niitä lapsena ja koko kirjaston valikoiman Ahmed Ahneista Judge Dreddiin ja Luupäistä Akiraan. Oli aina se reilu tunti koulun jälkeen aikaa siihen. Levyhylly läpi ja sitten sarjakuvia lukemaan. Jos pitäisi yksi valita, niin Jeff Smithin Luupäät on nerokas.
Tuota ojaanajoa ei vieläkään isä varmaan usko. Tai muistaakokaan enää. Hirvi siinä kuitenkin seisoi keskellä tietä. Noin klo 15.20.
Ääliö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti