- No, jännittääkö?
- Ei kyllä yhtään.
- Jos tuleekin joku virhe.
- Äiti. Tuo auttaa tosi paljon. Mutta ei jännitä. Mää osaan kyllä. Sehän on vaan autolla ajoa.
Isä ajaa minut katsastusasemalle. Ajokorttikoe alkaa sieltä. Kyytiin tulee joku Antti.
- Koita ny sitte ajaa tohloolematta!
- Joo joo. Se on ihan helppo koe.
Menen sisään ja istuskelen odottamassa hetken. Minulle tarjotaan kahvia, mutta en juo sitä. En tykkää. Joudun juomaan sitä ennen kisoja ja se on kamalaa. Miten odotusaulat saadaan näin pirun tylsiksi? Onkohan se ihan tarkoitus?
- No niin, terve. Sitten pitäs lähtiä ajelemahan...
- Joo.
- Auto on tuossa pihas. Se uus Kupla. Käy laittamas se ajokuntoon, niin lähdetään.
Uus Kupla! Jumaliste! Säädän peilit ja istuimen. Inssi tulee kahvikupin kanssa kyytiin.
- Eiköhän me sitten lähdetä keskustaan...
- Onko väliä, mitä kautta?
- Ei, voitas ajaa siihen Kirmasen lähelle Montun viereen.
Ajaminen on vähän jäykkää, mutta helppoa. Keli on mukava, puolipilvistä. Liikennettä ei ole paljon.
- Pysäytäpä tähän. Tehdäänpä mäkilähtö tästä.
- Tuonne Alajoelle päin?
- Niin.
- Selvä...
Mäkilähtö onnistuu. Seuraavaksi pitää kiertää linja-autoaseman kautta se ainut yksisuuntainen. Sitten Ringin kautta Artturin taakse.
Artturin takana risteyksessä minun melko iso 45-numeron lenkkari jää pieniin Kuplan jalkatiloihin kiinni ja auto sammuu. Kytkin, käsijarru, uusi startti ja matka jatkuu. Saatana, tähänkö tämä jäi...
Katsastusasemalla pitää peruuttaa kartioiden väliin taskuun ja sitten ajaa toimiston eteen. Menee hyvin, vaikka olen varma ettei koe mene läpi. Isä suuttuu ja pitää maksaa toinen yritys itse. Helvetti!
- No niin... Läpihän se meni. Ei siinä ollut mitään. Auto sammui, mutta ei se ole virhe. Käynnistit nopeasti...
- Jalka jäi kiinni...
- Joo, huomasin. Se on vähän pieni auto. Sitten vaan toimistoon niin saat väliaikaisen kortin ja poliisiasemalta sitten ihan virallisen myöhemmin.
Ajetaan isän kanssa kotiin. En tietenkään saa ajaa, vaan joudun metsätöihin. Ja sitten vielä lenkillekin pitää keritä.
---
Lenkki on tehty. Jukka tulee kohta. Illalla vois pelata vaikka jalkapalloa. Jaksaiskohan isäkin?
Saunassa ja uimassa ainakin pitää käydä. Jarkko ei varmaan pääse.
Matti tuo Jukan. Jarkkokin on hetken aikaa. Pelataan jalista, mutta aikuiset juo kahvia. Matti ja Jarkko lähtee takaisin mökille, mutta Jukka jää meille. Heitellään frisbeetä myöhään ja mennään sitten saunaan.
Yöllä puhutaan maailmankaikkeudesta. Se ahdistaa Jukkaa vähän, mutta unta saadaan jo kolmelta.
---
Muut lähtee jo aamulla aikaisin Lohjalle. Ollaan Jukan kanssa kahdestaan kotona. Ja mulla on ajokortti!
- No ni, mikäs on suunnitelma?
- Voitin kisoista lahjakortin Ilmajoen urheiluliikkeeseen. Se pitäs käyttää. Jos ajetaan sinne ja sit Seinäjoen kautta pois?
- Osaatko sinne? Onko teidän vanhemmilta lupa?
- On meillä kartta ja lupaa ei kysytä. Ne on Lohjalla.
- Okei...
Pakataan äidin Corsaan aivan liian vähän. On shortsit ja t-paita. Limsaa ja kartta. Ja monta kasettia kaikkea! Stratovariusta ja Rainbowta pääasiassa.
Ollaan kisoihin menty aina jotenkin Sulkavankylän läpi Koskenkorvalle. Eiköhän siitä jotenkin kartan kanssa osaa itsekin.
Matka menee kuta kuinkin sujuvasti. Kerran meinataan ajaa maitorekan kanssa yhteen, mutta muuten suunnilleen osataan. Ostetaan Yonexin sulkapallomailat. Kerrankin hyvät, ettei mitään Keskisen halpoja mökkipaskoja.
Ajetaan Seinäjoen Samburgerin kautta kotiin. Illalla pelataan sulista ja käydään kyläringillä. Siellä ei juuri mitään ole, joten mennään kotiin ja pelataan vielä hetki sulista. Tai oikeastaan kahteen asti. Sitten pitää lopettaa, kun tulee nälkä ja sääsket syö.
---
Autokoulu oli välttämätön paha. Ajo oli helppoa, liikennemerkitkin muistin hyvin. Pidänhän säännöistä. Olisi ollut itselleni häpeällistä olla pääsemättä ekalla läpi.
Uusi Beetle oli jotenkin hieno auto. Se ei ollut käytössä kauaa. En tiedä miksi, mutta sillä sain inssin ajaa. Itse tuo ajo ja väliaikaisen lärpäkkeen saaminen on kyllä melkoinen antikliimaksi hienolle tapahtumalle nuoren elämässä.
Meillä oltiin usein yksin kotona jo lapsesta asti. Isä oli keikoilla ja töissä, äiti töissä ja pappa reissasi myös kaiken maailman menoissa. Usein ei kuitenkaan oltu yötä yksin. Siksi sekin oli spesiaalia.
Jukan kanssa on tullut kohlattua kaikkea. Oikeastaan 3-kymppiseksi asti tosi paljon. Sittenhän se tahtoo jäädä. Ei ole oikein aikaa ja tavallaan se on harmi.
Tämän kummempi ei ole tarina. Kuitenkin tietty kynnys on ylitetty, kun saa ajokortin. On vapautta mennä mihin vaan. Tai olisi lähes mahdollista mennä mihin vaan, jos olisi auto, rahaa eikä velvoitteita. Nyt oli 1,2-litrainen Corsa, lahjakortti ilmajokiseen urheiluliikkeeseen eikä ketään kotona. Köyhän urheilijanuoren taivas.
