Oli tarkoitus herätä ajoissa, mutta kello on jo kymmenen. Perse. Tulee kiire. Tänään alkaa autokoulu. Sinne pitää mennä pyörällä.
Otan isän 10-vaihteisen Monarkin vaikken saisi. "Romuutatte sen vaan!". Jumaliste, pyörä 70-luvulta. Ei ehkä ihan enää maailman paras. Mutta kapeat renkaat ja siedettävä, kun pitää ajaa keskustaan.
Edesjärven risteyksestä Asunmaan mäelle on maailman tylsin väli. Metsää, peltoa, nevaa. Tuulee ja kapeat pientareet.
Autokoulu. Ketähän muita siellä on meidän luokalta? Varmaan ainakin töysäläisiä. Autokoulukirjan olen lukenut jo. Liikennemerkit olen osannut jo pitkään. Eli on varmaan tulossa tylsä luento.
Ohi ajaa kolme Vitoa. Niitä alkaa olla aika paljon. Hienohan se on. Mutta Mersu, ei saatana.
---
Autokoulun vetäjä näyttää ihan Vitolta Game Overista. Kaikkihan näistä koululaisista on tuttuja. Mariat, Jani ja Rami. Joku on kyllä Kuortaneeltakin ja sitten joku vanha akka Alavudelta.
Tylsää on. Ajan autokoulusta suoraan SC Alavuden treeneihin. Kyllä, perkele, voi olla jääkiekkoilijat tai nykyiset salibandyn pelaajat huonossa kunnossa.
Pelataan jalkapalloa. Sitä ne pelaa hyvin. Jani harhauttaa maailman vanhimmalla kikalla. Juoksen sen kiinni ja saan jalan vedon eteen. Se kimpoaa siitä suoraan Haten naamaan. Yritän olla näkymätön, mutta Haten mielestä se oli hyvin puolustettu.
Sitten pyörän selkään ja kotiin.
- Poljeksää kotia?
- Joo. Kuinkas muuten?
- Luulin, että sut haetaan.
- Kuka? Pyörällähän mää tulinkin.
- No lepää nyt sitten kotona.
- Joo, käyn juoksemassa vähän vielä illemmasta.
- Ei helvetti.
- Joo helvetti.
---
Pääsen kotiin ja syön. Kasin maissa lähden vielä tekemään ylämäkitreenin. 10*150m ylämäkeen. Jalkoja vähän väsyttää. Syön ja katson elokuvaa.
---
Aika päätöntä liikkumista oli silloin. 40km pyörällä, 1,5h jalkapalloa ja vielä 11km, jonka aikana puolitoista kilsaa ylämäkivetoja. Olisi voinut jalat pysyä ehjempinä jos vaikka olisi levännyt joskus.
Autokoulu Alavudella oli periaatteessa aika helppo. Ei liikennevaloja ja vain linja-autoasemalla pätkä yksisuuntaista katua. Toki sitten käytiin ajamassa Seinäjoella niitä valoja ja yksisuuntaisia. Ja Seinäjoelle meneminen on aina elämän tuhlaamista.
Isä hän lopulta osti Viton. Siellä se on käytössä edelleen ja on varsin mukava auto huristaa.
Aikamoista aikaa tuo kuitenkin oli. Suorituskykyä ja jaksamista oli vaikka mihin.
