Jännitys, epätoivo ja ahdistus. Ensimmäinen tiukka rypistys varmaankin vuoteen edessä. Ei ole pystynyt edes bloggailemaan kaikelta tältä ahdistukselta ja pelolta. No nyt se oli tehtävä.
Eiliseltä takana kuusi kilometriä lipsuttelua viikon ainoana treeninä. Olo ennen testiä oli siis pirun herkkä. Fiksuna miehenä ajattelin, että on parempi jollei veryttele liikaa ennen testiä, jottei aloita liian kovaa. Hölkkäsin siis 500 metriä. Aineenvaihdunta ei näköjään oikein toimi, sillä normisti piti aina käydä metsähallituksen puolella ennen kovaa. Noin niinkuin rituaalina ennen kovaa treeniä. Nyt ei edes ollut hätä. Oli siis vain juostava.
Ja minä poikahan juoksin. Lähdin lipsuttelemaan pitkällä askeleella ensimmäistä kilometriä. Taktiikkana oli passailla ensimmäinen kilsa, iskeä höökaa pönttöön toisella, rimpuilla kolmas ja kiristää loppuun. No 700m kohdalla askel rullasi kuin pesukarhulla kun Reima huuteli kannustuksiaan. Näytin kennel-liiton merkkiä ja jatkoin eteenpäin. Ajattelin juoksevani 4.10/km, mutta sehän livahtikin 3.52! Toisella alkoi painaa, mutta vetelin vain rennosti menemään. Paalu tuli vastaan 3.59. Eli painoi siis aika helvetisti. No rullailin taas menemään kuin Hellsteni SM-maantiellä. Eli jäykästi, huonolla frekulla ja äärimmäisen tuskaisesti. Hiukan ennen kolmosen paalua mieleen pääsi saatanallinen ajatus: 2,5v sitten vetelin tätä vauhtia 25km TV-lenkkejä kovien treenien välissä. Tyly on kaiku askelten.
Kolmosen paalu 4.06. Ja jumankauta se on alimittainen ja pahasti koko kolmas kilsa. No ei auttanut kuin alkaa tempomaan ihan raasto.comina. 400m ennen loppua meinasin laatata, koska suu oli niin täynnä kuolaa. Pakko lopettaa N-merkkisen aineen säännöllisen käytön lisäksi myös satunnainenkin käyttö, jos meinaa edes silloin tällöin juosta kovaa. Ei meinaan tunnu kivalta, kun happi ei kulje ollenkaan, kun kurkussa on puoli litraa kuolaa. Olo on kuin koiralla. Tosin koirahan mä/mie toisaalta olenkin. Laiha kuin ajokoira, vinttikoiramainen rynnijä, rakkikoiramainen räksyttäjä.
Näillä ajatuksilla viimeiselle ylipitkälle 750m pätkälle, joka kulkee yllättävän hyvin. 3.02 menee aikaa ja elokuvamaisesti kello pysähtyy aikaan 14.59,9. Eikä ole oikeasti mikään vitsi. Puuman lailla maalipaikalle hiipinyt, tarkkailemaan tullut Tomi voi todistaa. Eli keskivauhti niin tasan 4.00/km kuin vain voi olla.
Testin jälkeen Tomin kanssa kävely takaisin Mehtimäkeen. Ei vahingossakaan yhtään juoksuaskelta enää. Kentällä oli sitten hiukan eri meininki, sillä siellä oli oikeat urheilijat töissään. Vedin parit koordinaatiot ihan vain sen vuoksi, että muilla olisi treeneissä hauskempaa. Hyvä henki ennen kaikkea.
Mutta niin vain oli meikäkin tyytyväinen. Mukava runnoa menemään vaikka olikin tuollaista räpiköimistä. Päivän opetukset:
- Ylipaino tuhoaa hapenoton.
- Kuola ei maistu hyvältä, jos sitä on suussa 0,5 litraa.
- Kalja maistuu hyvältä treenin jälkeen, varsinkin kun lähikaupassa oli Olvin mäyräkoira tarjouksessa!
- Meikä ei ole yhtä liikkuva kuin Johanna.
- Kessin juoksu oli muutaman piirun herkempää kuin mun.
- Joensuun vesieste on vaihdettava.
- Vaimon mielestä mun treenaaminen ei ole oikein ottanut tuulta alleen, painan kuulemma liikaa. Ihme valittaja.
- Tomi pelkää. Ai miksikö? Siksi että se lähti laulamaan virsiä treenien jälkeen.
Facts: Iso Kolmio (3,75km) 29.5.2009 +19C 14.59,9 4.00/km -> aikataulussa ollaan.
PAINO: 86KG
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti