keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Normaalia aiemmin Sm-maastoja kohti

Tammi-helmikuu on mennyt vilkkaasti. Luntahan ei ole nimeksikään, joten hiihto on ollut vähissä.

Hiihtoa noin on tänä talvikautena tullut enemmän kuin hetkeen, ehkä 2005 viimeksi tullut enemmän. Se näkyy kyllä hapenotossa ja jalkojen lihaskunnossa. Tällä lumimeiningillä pitää vaan kohta muuttaa Kainuuseen, jos sivakoida meinaa.

Myös juoksua on tullut tammi-helmikuussa edellisen kerran näin paljon vuonna 2010. Sekin näkyy juoksukunnossa.

Eli syksyn murheenkryyni selkä onkin antanut lihaskuntoharjoittelun myötä koko tekemiselle ihan erilaista potkua. Oon jaksanut runtata noita tukiharjoitteita. Olen myös itseäni yllättäen juossut töihin ja takaisin 2-3 kertaa viikossa. Kilsoja tulee siis vähän vaivihkaa. Myös VK:n olen malttanut tehdä riittävän kevyenä eli ei sillä tasolla, mikä haluaisin vaan sillä tasolla mikä olen.

Ainut ongelma on vaan refluksioireisto, joka lienee peruja Arcoxia-kuurista. Se on nyt kolmisen kuukautta ollut melko vähillä tietyt peruselintarvikkeet, kuten kahvi, suklaa, paprika, kurkku, tomaatti, hernekeitto, mausteiset ruuat... On nimittäin vaikeaa sellaiselle, joka aiemmin söi vaikka chilipaprikaa viskin kanssa. Ei muuten sitäkään pysty juomaan nyt... Saatana. Tähystykseen on nyt lähete, jee!

Tällä hetkellä kevään-kesän perussuunnitelma tuntuu siltä, että Malmijuoksu, Sm-maastot (SAUL+SUL), Pm-maastot, Jukolanviesti... Joka muuten on ihan pirun typerästi ajoitettujen veteraanien Sm-kisojen kanssa.

Näillä evästyksin eteenpäin!

keskiviikko 15. tammikuuta 2020

Juoksun suhteen elossa

Taukoa kirjoitteluun on tullut. On ollut joulua ja muita hömpötyksiä.

Selän suhteen tilanne on hyvä. Se ei vaivaa oikeastaan ollenkaan, mutta olen minä sitä jumpannutkin. Enemmän vaivaa refluksioireet, jotka tekee olon välillä melko tukalaksi. Aina jotain, totta kai. Somac-kuurilla olen ja todennäköisesti se vielä tuplataan, jos oireet ei helpota kokonaan. Sen jälkeen sitten tähystys. Oletus on, että siellä on löystynyt paikat.

Juossut olen pisimmillään ihan 17km ja tempasin reippahasti myös uudenvuodenjuoksun Paloaukealla. Kunto on siis olosuhteisiin nähden ihan semi. Aika ison hiihtomäärän takia lihaskunto tuntuu keskimääräistä paremmalta. Ja ehkä hapenotto.

Eilen revittelin vähän hallissakin junnujuoksijoiden kanssa. Tonni, 300m ja 2x150m. Alkaa mennä hevosteluksi. 150m meni noiden jälkeen lenkkareilla 22,2, johon olen aika tyytyväinen.

Vielä kun tuon vatsan saisi skulaamaan, niin kaikki olisi mukavasti.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Maastavetoa ja selkäpenkkiä

Mennä vierähtipä taas tuota aikaa. Lyhyesti, jos et pitkästi jaksa. Selkä voi hyvin. Hiihdetty on ja muutama juoksu- tai harha-askelkin otettu. Vatsa ei voi niin hyvin.

Hiihtoa on tullut kohta 100km tälle syksylle. Ja se on mukavaa. Toivoisi vaan sellaisia oikean lumen kelejä. Hyvin kyllä huomaa, että luisteluhiihtoa ei ole elämän aikana kasaantunut varmaan 500 kilometria. Pertsalla pysyn keskimäärin nopeidenkin kuntohiihtäjien kyydissä lenkkivauhdissa, mutta luistellen menee 10-vuotiaatkin ohi.

Olen myös kävelylenkeillä lisännyt juoksua aina vähitellen. 5min kävelyä/100-500m hölkkää. Lumi tienpinnassa auttaa myös vaimennukseen.

Viime viikolla oli sopiva yskä. Lähti ääni puhekieltoasteelle asti. Tämän lisäksi söin lihapiirakoita ja sain riittävän kovia närästysoireita. Edelleen tuo vatsa, makutuntemukset ja hammasongelmat vaivaa, eikä niiden selvittely ainakaan auta asiaa. Korvien välillä on aika hyvät valmiudet kehittää lisää psykosomaattisia oireita ihan oikeiden rinnalle.

Eilen Kuopion työreissulla kovin vihdoin tapaamassa kehuja kerännyttä urheilufysioterapeutti Teemu Leppämäkeä. On muuten Iivon fyssari. Kyllä suosittelen kaikille urheilutyypeille, jos on hankalampia ja mystisempiä ongelmia. Ihan jo asennoitumisen ja asioiden esityksen takia.

Muutama melko kova lihaskuntoliike tuli ja ultraäänellä varmistettu poikittaisen vatsalihaksen aktivoitumisongelma. Pakarasta myös puuttuu voimaa. Ohjeena lihaskunnon lisäksi on mennä punttisalille ja liikkeinä loogisesti maastaveto pyöreällä selällä ja isolla kuormalla sekä selkä penkki yhdellä jalalla. Kaikkea sitä...

Mutta ehkä tästä vielä juoksun päälle. 

maanantai 11. marraskuuta 2019

Toivonpilkahdus hiihdosta

Viime viikko oli kokonaisuutena hiukan edellisiä parempi. Selän kannalta nyt ainakin. 

Maanantaina kävin vesijuoksemassa puoli tuntia. Ilman vyötä. Hain vähän eri tekniikoita ja tein kevyttä juoksua pitkin altaan pohjaa. Vähemmän tärähdystä vedessä näet. 20min kohdalla huomasin, että selässä tuntuu. Vanha idiootti korvieni välissä ei kuitenkaan antanut lopettaa ennen puolta tuntia ja pari päivää ns. poltteli hermostoa ikävästi. Varsinkin ristiluun päällä tuntui taas sellainen kuuma kivi. Aktiivisesta käsien liikkestä meni myös hartiat aika pirun jumiin. Meni nimittäin niin jumiin, että tiistaina tuntui jopa palan tunnetta kurkussa ja rintalihasten kohdalla kipua. 

Tiistaina tein väkisin multifidus-treeniä, jonka toisessa liikkeessä seistään oven karmin sisällä, toinen jalka ylös koukkuun nostettuna. Tämä jalka painaa 10s ajan karmia vasten eli käytännössä yrittää työntää karmia sisään. Aika tehokas liike ulkokiertäjille ja selällekin.

Keskiviikkona annoin kehonhallinnan opastusta eräälle ryhmälle ja näytin joogahenkisiä ja -fyysisiä liikkeitä vähän liikaakin. Ihme kyllä nämä liikkeet toimivat odotuksiin nähden paremmin.

Multifidus-treeneillä meni lähes koko loppuviikko, mitä nyt päälle erinäisiä kävelylenkkejä. Lauantaina esimerkiksi Noljakan purua nastakengillä sauvojen kanssa. Siihen 5x1,5min mäki"veto". En oikein saa tehoja irti sauvojen kanssa. Kyllä siinä nyt kuitenkin jonkin verran hengästyy.

Isänpäivän ohjelmaan on vuosia kuulunut lenkki ja kuullessani Pärnävaaralla latupohjan olevan jonkinlainen, lähdin sitä vesisateessa luistelusuksilla testaamaan. Eipä sivakointi mitään vauhdin hurmaa ollut, mutta oli mukava tehdä vaihteeksi jotain, missä oikeasti tulee hiki ja saa hengästymisen aikaan. Kiersin vitosta puoli tuntia. Selässä ei hiihto pahemmin suorituksen aikana tuntunut, mutta toki kroppa vähän muistutteli muuten tuosta liikkeestä. Tätä kirjoittaessani tuntemuksia on, mutta ei niin pahoja kuin ajattelin. Kevyttä pakaroiden kylmäaistimusta ja selän jonkinlaista tahmeutta. Hartiat ehkä enemmän jumittaa.

Kutakuinkin ihan ok viikko. Enemmän on ärsyttänyt jollain tapaa halju maku suussa. Oletan sen johtuvan Corsodyl-kuurista, jonka tosin jo lopetin, mutta se kaiketi vaikuttaa makuaistiin jonkin verran. Elimistöni on vielä hemmetin herkkä kuuntelemaan kaikkia oireita, joten varmaan se on henkistäkin katkeruutta. Suussa. Perseestä joka tapauksessa. Sama fiilis kuin vadelmaa tai kiiviä syödessä. Syljen eritys on jotenkin liian kovaa. En tiedä voiko se johtua selästäkin jonkin verran. 

IHAN MUUTA
Itse juoksua olen pohdiskellut nyt monesta kantista, kun sitä ei tekemään pysty. Eniten kaipaan sitä hengästymisen tunnetta ja sitä, että on jollain lailla omista rajoista tietoinen. Minua ei yleensäkään ahdista huonosta kunnosta aloittaminen, vaan se aloittaminen on oikeastaan melko palkitsevaa. Tulokset näillä pohjilla paranee nopeasti. Eihän tuo kelikään varsinaisesti kutsu juoksemaan. Ehkä tästä vielä saa tossutkin jalkaan.

PARANTAVAT ASIAT
- Multifidus-harjoitukset
- kiertoliikkeet
- sauvakävely
- luisteluhiihto (ainakin vielä)

HUONONTAVAT ASIAT
- Vesijuoksu ilman vyötä

maanantai 4. marraskuuta 2019

Kerrataanpa.

Tuli kirjoitteluun välttämätön parin viikon tauko. Syy selviää hetken kuluttua.

Pari viikkoa sitten työpaikallamme oli ohjelmassa tyky-päivä, jossa menimme tutustumaan Joensuun uusiin treeniportaisiin. Eli portaisiin, jotka ovat pihalla. Portaiden mittasuhteet olivat vähän sellaiset, ettei niitä ollut hyvä minun jaloilla mennä yksi eikä kaksi kerrallaan. Koitin muutaman kerran mennä niitä sivuttain, takaperin ja pieninä drilleinä. Kolme kertaa KEVYESTI hölkkäsin ne. Olinhan juossut ylämäkiäkin. Tämän päälle kävin rentoutumassa eli vaihtamassa renkaat märässä ja pimeässä. Pulttien aukominen on melko ahdistavaa ja pelottavaa hommaa takkuilevan selän kanssa.

Seuraavat kaksi päivää olikin sitten ihan helvettiä. Selkää kuumotti pirusti. Kuin joku olisi laittanut kuuman kiuaskiven tuonne ristiluun kohtaan ja samalla tökkinyt ulkoreisiä nuppineuloilla. Pakarat tuntuivat kylmiltä. Edellinen ilta ei sitten varmaankaan ollut sopivaa treeniä. Parin päivän jälkeen alkoi jumalaton kutiaminen ulkoreisissä. Otin Arcoxiaa tonnisen Panadolin kanssa. Se yleensä auttaa, vaikkei minulla nyt varsinaisia kipuja olekaan.

Keskiviikkona purin taloyhtiöän trampoliinin. Siinähän tulee oikeaoppisia nykimisiä ja venytyksiä ja kantamisia. Se ihme kyllä kuitenkin helpotti olotilaa. Ja torstaina oli ihan siedettävä fiilis. 

Sitten olikin edessä lähtö kertausharjoituksiin. Itse ajomatka pelotti jo suuresti, mutta tauotin sitä riittävästi. Perillä olikin odottamassa sellaisen 50kg:n varustesäkin kuittaaminen kannettavaksi. Olin aika varma, että käyn ilmoittamassa harjoituksen johtajalle ettei tule mitään tällä selällä. Enpä käynyt. Ryhmäpaine oli liian kova. Otin Arcoxiaa ja Panadolia ja purin hammasta. Yllättäen kertausharjoistuspäivät olivatkin lähes kivuttomia. Intin kapea ja kova sänky sekä kokoaikainen touhuaminen tekivät selälle hyvää, eikä ollut oikeastaan minkäänlaisia oireita. Voi olla, että joutui myös keskittymään sen verran, ettei mahdollisia kipuja huomannut. 

Arcoxia-kuurin jouduin kyllä lopettamaan sen yleisimmän sivuvaikutuksen, eli helvetin pahan sivumaun takia. Suuhun tulee sellainen metallin tai kupariputken maku, että lähes oksettaa. Se kuitenkin lakkaa parin päivän päästä syömisen lopettamisesta. Kolme päivää on Arcoxialle aika oiva syömiskuuri, sitten pitää tauottaa. Tein harjoituksissa jonkin verran staattisia pitoja keskivartalolle. En tiedä onko niistä varsinaista apua, mutta tuskin haittaakaan. Ainakin tulee lämmöntunne kylmältä tuntuviin pakaroihin.

Kotiinpaluu kertauksesta tuntui heti selässä. Eli autolla ajaminen. Itse asiassa siitäkin vain kytkimen painaminen. Pitääköhän tässä miettiä automaattia? 

Lauantaina kävin Lykynlammella sauvakävelemässä. Kuusi kertaa reippaasti isoin mäki, mitä siitä pieneltä lenkiltä löytyy. Ei se siitä pahemmaksi mennyt. Ehdittiin myös kävellä pätkä Vekaruksella. Yksi, mikä ei auta, on liukastuminen lumen alla vaanivaan puunjuureen. Sivullepäin suuntautuva lipsahdus on aika ikävän oloinen.

IHAN MUUTA
Olen seuraillut juoksua kyllä. Esimerkiksi isoja kaupunkimaratoneja. Kaikenmaailman vieterikengät näyttävät olevan nyt villityksenä. En oikein tiedä mitä niistä ajattelisi. Vähän samaa kuin takavuosien kokouimapuvuista kilpauimareilla. Ei ole voittava elementti, mutta kyllä se hiukan välinekeinottelua on. 

PARANTAVAT ASIAT
- ylämäkitreenit sauvoilla ja pururatakävely
- multifidus-harjoitukset
- kertausharjoitukset
- kovalla sängyllä nukkuminen

HUONONTAVAT ASIAT
- autossa ja junassa istuminen
- kostea ja kylmä viima
- porrasjuoksu
- liukastuminen

maanantai 21. lokakuuta 2019

"...Koskas se alkaa se urheiluruutu?"

Maanantaina istuskelin junassa Helsinkiin ja takaisin. Välillä istuskelin kokouksessa. Tiistaina sitten tuntuikin tuolla ristiluu-häntäluuseudulla.

Kävin tiistaina kävelemässä pururadalla ja hölkkäsin ylämäet. Sen päälle tein hiukan multifidus-treeniä, jonka ensimmäinen liike on yhden käden punnerrus seisten seinää vasten. Vartalo pitäisi pitää suorassa linjassa mahdollisimman vähällä kiertymisellä. Tämä aktivoi selkää ja syviä lihaksia aika hyvin. Ainakin hallinta paranee jos ei muuta tapahdu.

Keskiviikkona ajettiin se 6h autolla. Vaikka ajoin itse vain puolet, ei häntäluun seudun kuumotus ja pakaroiden puutuminen kertoneet positiivisesta vaikutuksesta.

Torstaina olin isän kanssa rantasaunanrakennushommissa. Paikat olivat jäykät edellisistä ajamisista, mutta hankalahkot työasennot aukoivat oloa kyllä. Illalla riehuttiin veljen VR-laseilla, joka tarjosi mystisiä asentoja ja Matrix-liikkeitä hidastettuina. Liikkuessa se vähän tuntui, mutta olettaisin, että Valtion Rautateiden hutkiminen lasermiekoilla on aivan pätevää liikkumista, koska painoa ei ole päällä juurikaan.

Perjantai sisälsi jälleen vähän enemmän autoilua, mutta myös kevyttä frisbeegolfia. Kiertoliikkeistä on ollut kumpaakin näkökantaa, mutta minun mielestä ainakin kämmenpuolen heitot ovat pikemminkin parantaneet kuin huonontaneet tilannetta.

Lauantaina villoiteltiin rantasaunaa, mutta sunnuntaina ajeltiin jumalaton matka takaisin Joensuuhun. Ei hyvä se.

Jokaisena reissuaamuna kävin herättyäni pulahtamassa saatanallisen kylmään veteen. En kokenut sen vaikuttavan suuntaan tai toiseen. Saunasta kylmään veteen meneminen ei yleensä tunnu ihan niin hyvältä kuin ilman.

PARANTAVAT ASIAT
- ylämäkihölkkä ja pururatakävely
- multifidus-harjoitukset
- kevyet rakennushommat
- VR-laseilla pelailu
- Frisbeegolf
- saunominen

HUONONTAVAT ASIAT
- autossa ja junassa istuminen
- kostea ja kylmä viima

Otsikko viittaa Juicen biisiin.

maanantai 14. lokakuuta 2019

Back on track 2020 - Selkä radalle 2020

Täällä on ollut hiljaista. Jos olisin spontaanimpi luonne, niin tahtoisin kiljaista. Mikä MINUT toi tälle sivulle? No, minäpä kerron:

LÄHTÖTILANNE

Kesä 2019: alaselkäkipua, säteilyä pakaroihin ja reisien ja säärien etupinnoille


22.8.2019: L4-L5-discusvälissä on hyvin lievää discuksen degeneraatioon liittyvää signaalin laskua ja madaltumista. Posteriorisesti discuksen takaosassa näkyy annulusruptuurakirkastuma ja hento protrusio.

Koska olen itsekin etsinyt netistä tietoa ja jonkinlaisia tarinoita siitä löytänytkin, ajattelin  kirjoitella toipumisesta tai kuntoutumisesta, jos sellaista tapahtuu. Tuntuu olevan erilaisissa keskusteluryhmissä kiinnostuksen kohteena se, pystyykö oireiston kanssa juoksemaan. En myöskään sellaisten semiaktiivisten tai tavoitteellisesti juoksevien tarinoita aiheesta löytänyt, enkä minä itsekään niin kovin aktiivinen ole, mutta SM-maastot ovat olleet jokavuotinen tavoite ja siellä olen melko monta vuotta pystynyt juoksemaankin. Jos myös koulutus ja kokemus antaisi jotain lisäarvoa kuntoutumiskertomukselle. 

Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sen selkeämmin huomaa, kuinka tärkeää juokseminen itselle on. Ja se, että se mahdollisuus evätään on melkoisen perseestä. Vuoden alussa tapahtuneen työpaikkavaihdoksen jälkeen olin aika hyvässä kunnossa, sillä kokonaiskuormitus laski pykälän alemmas ja palautuminen parani huomattavasti. Siitä tuli idea, että vuonna 2020 olisi mukava koittaa vielä vähän suunnitelmallisempaa harjoittelua, kun 40 tulee kierrosmittariin. Ei siitä ihan nyt sellaista lähtöä tullut, kuin ajattelin, mutta toivottavasti tässä jotenkin pääsee juoksemaan.

TAVOITE

Olisi mukava juosta maraton tai puolikas sellainen kelvolliseen aikaan. Mikä se aika sitten on? Alle 2.50. Se tyydyttää. Puolikkaan aikana se voisi olla alle 1.18. 


Toinen tavoite olisi juosta Sm-maastoissa 2020. Maraton tai puolikas joutaa odottamaan. 

Vähimmäistavoite on kuitenkin se, että voisi joskus vielä juosta "kovaa". Ja sen päällä olisi kiva pystyä suunnistamaan jonkin verran, sillä saan siitä enemmän onnistumisen kokemuksia kuin kovista juoksuista. Jälkimmäisessä voi kehittyä, juoksussa parhaat ajat lienee tehty.

NYKYTILANNE

Diagnoosin jälkeen ja vähän ennenkin sitä, kävin jonkun kerran OMT-fysioterapeutti Jaana Ratamaalla, Joensuussa. Sieltähän löytyi yllättäen epätasapainoa kuormituksessa ja inaktivaatiota ja väärää "syttymisjärjestystä" lihaksista. 


Olen aika tiiviisti nyt harjoittanut pääsääntöisesti multifidus-lihaksia. Kyseisest lötköt ovat niitä syviä selän lihaksia ja niiden pitäisi alhaalta aktivoitua, kun saman puolen kantapää nousee ilmaan. Eli askelta ottaessa. Ei aktivoitunut. Tuo välilevyvamma vielä häiritsee aktivoitumista jonkun millisekunnin, joten kävelystä ja varsinkin juoksusta tuleva tärähdys pääsee väärään paikkaan läpi ja se sitten sopivasti ärsyttää hermokudosta sieltä täältä. Lääkäri lupasi, että "puolen vuoden päästä se on jo parempi ja puolentoista vuoden päästä voi olla kivuton". Jee, saatana. Eikä tässä kipu oikeastaan ole mitenkään haittaava tekijä. 

Myös dura eli selkäydintä peittävä kovakalvo ärtyy vielä. Ei tosin niin paljon kuin aluksi. Jonkin verran kuitenkin, joten ihan joka päivä ei pysty noita harjoituksia vielä tekemään. Duran ärtyminen vaikuttaa juuri noihin seuraavaksi kuvailemiini oireisiin.

Hermosto ottaa itseensä ja pistely, tunnottomuus ja tuntemukset pakaroissa, ulkoreisissä ja säärissä on ne kettumaisimmat oireet. Eniten kipua tuntuu häntäluun yläpuolella. Eikä sitäkään päivittäin. 

Olen pitänyt jonkinlaista oirepäiväkirjaa ja kipuasteikkoa, joka oikeastaan kuvaa vaivojen vaikutusta normielämään asteikolla 1-10. Juu voi tuntua neuroottiselta, mutta minulla on jokunen vaiva ehtinyt elämässäni olla ja tämä on ollut hyvä tapa palata katsomaan outoja vaivoja ja niiden mahdollisia syitä. Selkäoireistossakin se on hyvä, mutta varsinkin 20 vuotta vatsaoireista kärsineenä siitä on paljonkin apua. Ainakin korvien välille. 

Kauheasti en ole korvaavaa harjoittelua pystynyt tekemään johtuen todella hektisestä syksystä työrintamalla sekä melko ärhäkästä ientulehduksesta, joka nyt helpottaa. Kävellyt ja vaeltanut olen ja se tekee hyvää. 

Lauantaina otin ensimmäiset juoksuaskeleet kahteen kuukauteen. Oikeasti. Milloinkahan olen ollut näin kauan juoksematta? Varmaan säärileikkauksen jälkeen vuonna 2004. Juoksin kaikki ylämäet pehmeällä soralla. Ylämäessä selän rasitus on pienempi. Juostessa ei tuntunut mitään. Illalla vähän tuntui pakaroissa ja jomotti häntäluun seutua. Aamulla ei kuitenkaan tuntunut mitään. Jos ei juoksuaskelia ole ottanut, niin pakkohan se on jossain tuntuakin. 

Tavoitteena on nyt juosta noita "minuuttijuoksuja" ja palata vesijuoksun pariin, kun työtehtävät hiukan helpottavat ainakin jouluun asti. Odottelen myös hiihtokauden alkua, sillä luisteluhiihdon pitäisi niin OMT:n kuin omankin mielikuvan mukaan olla ihan mahdollista. 

Kokeillaan päivitellä progressiota tänne, kun jotain tapahtuu. Suuntaan tai toiseen.