"ENS VUONNA SITTEN..."
Päättömiä vedonlyöntejä - juoksua - uhoamista - selittelyä
tiistai 5. maaliskuuta 2024
Juoksutarinoita 86. Prinsessa kuoli (31.8.1997)
lauantai 24. helmikuuta 2024
Juoksutarinoita 85. Uusi tyyli (8.8.1997)
Heittelen laiturin päästä virveliä. Isot ahvenet seuraa hopeista Meppsin lippaa, mutta ei tartu. Isä tulee rantaan.
- Ootteko taas käyny Anjan aitaa purkamassa?
- Täh? Ei. Kun siitä ei saa mennä.
- No Anja pysäytti tienhaaras ja sano, että se on taas rikottu.
- On sen joku muukin voinut hajottaa. Janne siitä ainakin ajaa ja ehkä Karviset.
- Ettekä mekään sinne.
- no ei ei.
On se nyt saatana, että meitä aina epäillään. Oon ajanut enemmän pyörällä kuin mopolla.
Illalla Maurice Greene voittaa satasen. Ja Haile kympin kultaa. Olisin toivonut Tergatin voittoa.
---
Ajan Tonille. Se leikkaa minun hiukset. On melkein 28 lämmintä. Nappisverkkarishortsit on typerä keksintö. Ihan liian kuumat. Paksua verkkaria. Mitä järkeä?
Toni leikkaa keittiössä Markun tukkaa.
- Joo hep!
- Ka päivää!
- Aja irokeesi!
- No vois kyllä.
- Ooksää kaikkien tukan ajanut?
- Joo, tai en Tanjan ja Aatun.
- Käydäänkö leirinalueella vielä tämän jälkeen?
- Käyrähän vaan. Rutku saa mennä navettahan!
- Joo, se on sille oikeen.
Jotenkin on sellainen rauhaton meininki, vaikka Toni vaan ajaa hiuksia ja Heikki lukee Aku Ankkaa. Muita ei näy. Keittiön seinässä on pannunalunen, jossa lukee "Riitan keittiö on kodin ❤️". Tuollainen on kaikilla. Tai ainakin äidillä.
- No, pistetäänkö kolmemilliseks?
- Joo. Lyhyeks vaan.
- Tää maksaa sitten jäätelön.
- On kyllä pirun kallista. Ehkä nyt sitten tän kerran.
Toni alkaa leikkaamaan sivuilta. Kaventaa koko ajan keskiosaa.
- Eikö olis komia näin?
- No olis.
- Jätetään sitte!
- Mitähän isä sanoo?
- Pirä lippis pääs!
Toni jättää sellaisen viiden sentin irokeesin. Eihän se nyt pitkä ole, mutta sellainen miketyson-henkinen kuitenkin. Tottakai! Vähän pitää järkyttää.
---
- Ei totta jumalauta! On sitte toholon näköönen!
- Ihan sama.
- Osoittaa tyhmyyttä tuollaanen.
- Pyh!
Isää ärsytti. Hyvä! Lähden lenkille. Jos olisi vähän viileämpi jo. Pitäisi juosta kuusi kertaa 90s kovaa. Taidan juosta Pyylammen puoliväliin ja takaisin.
---
Meppsin lippa on edelleen pirun hyvä ahvenuistin. Ostin 5 vuotta sitten itselleni nostalgiasetin. Shimanon kela, Ugly Stickin vapa ja Meppsin lippa. Sen lisäksi on Nils Masterin neonkeltainen Spearhead-vaappu. Sillä sitä pärjää. Ehkä vielä Minnow Spoon -lusikka ruohokoukulla.
Haile oli kova, mutta aina tykkäsin Tergatista enemmän. Kova vuosi, kun miehet vuorotteli ME-tuloksissa.
Toni leikkasi perheen lasten ja minun tukan koko loppulukion ajan. Tonista olisi tullut kyllä hyvä parturikin. Toni ei ollut kouluaineiden lukemiseen luotoja ihmisiä, mutta varsin pätevä monessa jutussa. Moniko tuon ikäinen luki raamatun läpi?
Isä ei virallisesti tykännyt, mutta en usko, että sitä lopulta niin paljoa haitannutkaan. Olihan sillä itselläkin ollut hartioihin asti olleet pitkät hiukset. Hienoja aikoja nuo, jolloin syötiin vähintään litra mangomeloni-jäätelöä viikkoon.
tiistai 13. helmikuuta 2024
Juoksutarinoita 84. Aulavalla sinitukkainen tyttö (2.8.1997)
maanantai 15. tammikuuta 2024
Juoksutarinoita 83. Kirivoitto Terosta (9.7.1997)
Nousepas nyt siitä sohvalta! Ei jaksa. Väittelen itseni kanssa. Pitäisi lähteä verryttelemään. Tai pienelle lenkille. Illalla on tonnivitonen. Alavuden kentällä. Paska matka. Teron kyllä yritän voittaa. Tai se pitää voittaa.
- Nouses jo siitä! Koko päivää vaan maata!
- Illalla on kisa.
- Siitä ei tule mitään vaan makaamalla. Pikkuusen pitää ryhdistäytyä!
- Joo joo. Kohta. Kyllä minä Teron voitan.
- Noinkohan...
- Ei se oikeesti ole niin nopee. Se on vaan rohkea.
- Voisit sinäkin olla.
- Se on useimmiten tyhmää.
- Rodalkin sanoi, että veti alusta asti ja joskus sitten jaksoi loppuun asti.
- Tyhmä taktiikka.
- Voitti se olympiakultaa.
---
Kaikki on pakattu. On puolipilvistä, mutta aika lämmin. Isällä taas kestää. Oon istunut autossa jo kauan.
- Ai, sää oot jo täällä?
- Ollu jo kauan...
- Olisit sanonu!
- Mennään jo. Ookko sää ajanotos?
- Joo. Niinku aina. Kerranhan Arvo otti...
- Oot kertonut sata kertaa!
- En kai?
- Kyllä. En jaksa kuunnella.
- Ollaan sitte hiljaa! Laita Järviradio! Ei tuota rähinää jaksa.
Tullaan kentän parkkiin. Siihen ajetaan aina jotenkin niin, että auton keula on ruusunmarjapuskassa. Minä menen pukuhuoneeseen. Isä jää juttelemaan Timon ja Veli-Matin kanssa.
Esa on pukuhuoneessa ja Tero tulee huoneeseen.
- No niin, Alavuren poijjat! Kohta sitte juostahan!
- Ainakin yritetään.
- Ehkä minä ohitan teidät viimesesssä kaarteessa?
- Tuskinpa.
- Eiköhä lähretä verryttelemähän!
Verrytellään kolmestaan. Mennään lopuksi Teron kanssa käymään kuuluttamoon. Arto on siellä. Sieltä otetaan Teron kanssa viimeinen avausveto, joka on kyllä ihan maksimi. Teron kanssa tasapäin tullaan suoran päähän. Kumpikaan ei juuri enää puhu. Taistelu on mielien välistä. Tero ärsyttää. Nuorempi ja jotenkin rujo jätkä tulee ja pärjää hyvin, vaikkei ole edes treenannut. Se on kuitenkin ihan hyvä tyyppi.
---
Verkattu on. Vessassa on käyty. Piikkarit on laitettu. Juoksen aukkareita takasuoralla. Väärään suuntaan. En osaa juosta niitä jotenkin rennosti ja kovaa. Ne on väkinäisiä. Pakotettuja. Kävelen muka rennosti suoran päähän ja otan uuden aukaisuvedon. Ihan yhtä jäykkä sekin. Saatana.
Pilli soi. Otan takin pois. Ja tuulihousut. Ne onkin tärkeät tällaisessa 22 asteen lämmössä. Nauhat on kolminkertaisesti solmittu. Shortsit ei ole solmittu.
Kaitsu laittaa meidät järjestykseen ja viivalle. Jännittää. Mutta en meinaa jäädä Teron selästä yhtään. En senttiäkään.
PAM. Tonnivitonen on ok, kun selviää ekan 500m. Tero menee kärkeen. Esa siihen perään. Haluaisin, että juostais kovempaa, mutta en halua itse vetää. En uskalla. Pelkään hyytymistä.
Esa menee viimeisellä kierroksella menojaan. Tero kangistuu edellä, mutta ei ole herkkua minullakaan. Mutta en jää kyllä senttiäkään. En perkele.
Ennen loppusuoraa tulen Teron rinnalle. Tuntuu aivan hirveälle. Hapot jyllää ihan jokaisessa solussa. Mutta en aio hävitä tätä! Tuntuu, että yleisö mylvii, mutta eihän sitä ole. Juostaan rinta rinnan maaliviivalle. Ei ole tietoa kumpi voittaa.
Pakko on heittäytyä maahan selälleen. En tunne käsiäni. Tero kävelee jonnekin kaarteeseen.
- Poijillaha oli kunnon kirikisa!
- Kumpi oli ensin?
- Ei pysty sanomaan. Aivan samoja käsiaikoja. Pitää orottaa maalikameraa.
Minä voitin. Aika ei ollut kova, mutta kisa oli tiukka. Voitin Teron. Se on tärkeintä.
---
Teron kanssa sitä on pari kertaa otettu yhteen. Tuo on niitä tiukimpia, vaikkei tuossa vauhti mikään maaginen ollut. Ihan kyttäilyä. Muistelen tuon kuitenkin Teroa kismittäneen.
Noissa kisoissa Peräseinäjoen pojat juoksi ruotsalaisviestin piirinennätyksen. Vesisateessa. Se on ihan hyvä suoritus vieläkin.
Tuo oli vielä aikoja, kun maalikamerakuva otettiin filmille ja sitä piti kehittää. Ei ollut ihan live-tuloksia, vaan kisoissa kesti ja kesti. Vaikka Alavuden urheilukenttä on yksi nostalgisimmista, niin on siellä vietetty myös monta kuolettavan tylsää iltaa isää odotellen.