Aurinko paistaa. Vesi tippuu ränneistä. Orava painelee pitkin navetan seinää. Se on Pekka. Tai ainakin jollekin oravalle annettiin nimeksi Pekka. Yritän taiteilla jään ja märkien kohtien ohi navetan taakse autolle.
- Perkeles, kun menee hyvä mettätyöpäivä.
- Ehtii sinne huomennakin...
- Ei kestä pellot kauaa mettäkärryä. Pirummoinen kiirus olis ajaa puut mettästä. Pitääs oikeen sut opettaa ajamahan.
- Oot opettanut ja kyllä mää osaisinkin. Oonhan minä niitä kasannut tuonne puuliiterinkin taakse. Ja sahannut polttopuiks.
- Se on aivan eri asia. Ei siitä mitään tuu! Kaarat koko traktorin.
- Et anna edes yrittää.
- Liian kallihia vehkeitä rikottaviks. Raha ei kasva puis!
- Joo joo...
Aina sama juttu. Isä valittaa, ettei osata mitään, mutta ei se mitään anna tehdäkään. Olkoon, saatana.
- Kuinka kauan sinne ajaa?
- Kyllä sinne yli tunti menöö. Moneltako oli startti?
- Emmää tiedä. Sää sanoit, että yhdeltä.
- Yhtään et itte viitti kattua. Pirustako minä kaikkia muistan?
- Sää sinne soitit...
- No, oli se vissiin. Pitääskö käydä Myrkys kahvilla?
- Ei jaksa mihinkään sukulaisiin nyt... Minä jään autoon.
Isä käy aina jonkun serkun tai tädin tai sedän luona. En jaksa yhtään. Ketähän siellä Teuvalla nyt asukaan?
- Nyt sitten voisit lähtiä ihan kärjen vauhtia ja kattua mihin asti jaksat.
- Kärjen?! Tegelbergit ja Inkiläiset juoksee varmaan puoleen tuntiin.
- No ei varmasti juokse! Ei ne niin kovaa mene.
- Jos oon juossut 37 minuuttiin, niin en kai minä nyt 32 minuutin vauhtia voi lähteä!?
- Ei sitä tiedä vaikkei ne juoksis niin kovaa.
Kyllä sen tietää. Juoksee ne. Tästä tulee paska reissu. Teuva on tasasta paskaa. Ei yhtään kiva. Peltosuorilla näkyy varmaan 10 kilometrin päähän. Timo tulee meidän kyydissä. Se on kyllä kova pikkupoika. Jotenkin hullu.
Onneksi ei voida käydä sukulaisissa, kun on Timo kyydissä.
---
Verryttelen reitillä isän ja Timon kanssa. Ärsyttävä neulansilmäkäännös on yhdessä kulmassa. Ja joku puron ylityskin on ikävä. Tuleekin. Ja näköjään aina vastaan.
AU:n verkkarit on sitten paskat. Eihän näillä voi juosta. Shortseissa en tarkene ja trikoot on jotkut halpikset. Pölyäkin ilma täynnä.
Paikollenne - PAM! Onpa iso sakki ja kapeaa pyörätietä. Lähden aika reippaasti matkaan. Tuossa nyt ainakin on Pasi ja on tuossa Panukin. Aika vähän tuttuja, mutta kyllä noista käsityksen vauhdista saa.
Hiekka rapisee lenkkarin ja asfaltin välissä. On liukasta vaikka juostaan kuivalla tiellä. Reisissä tuntuu siltä, että tämä vauhti on vähän liian kova. Katson taakseni. En kyllä voi tuonnekaan jäädä. Juhalle en nimittäin häviä.
Ensimmäinen neulansilmä. On kyllä niin perseestä tiputtaa vauhti pois ja nostaa taas. Olen 35 minuutin vauhdissa. Pöly tuntuu keuhkossa. Olikohan tuossa jo leskenlehti?
Lippis ei ole kovin hyvin päässä. Kutittaa. Hakaneulakin osuu aina välillä poolopaidan läpi ihoon. Onko tässä nyt kaikki vähän päin helvettiä?
Timo voittaa junnut, mutta se ei tainnut olla Sm-kisa. Minun vauhti alkaa hyytymään. Hengitys ei sakkaa, mutta takareidet ei kanna. Tuntuu, että ne räjähtää.
Vauhti hidastuu silmissä. Loppuaika on vähän alle 39 minuuttia. Kyllä on paska. 22. sija on jos vähän liian hyvä tuolla juoksulla. Tylsä kisa. Pääsis äkkiä kotiin.
- Terve. Se ei sulla oikein kulkenut. Mistä johtuu?
- En tiedä. Lähdin liian kovaa vissiin.
- Onko tullut tarpeeksi pitkää hidasta lenkkiä?
- En osaa sanoa.
- Mitenkäs ravintopuoli?
- Kyllä minä syön. Just meen syömään makkaraa.
- No niin! Ihminen on luotu kasvissyöjäksi. Liha on huonossa energiaa ja tuo vain turhaa massaa.
- No ei ole mulle tuonut...
- Urheilu pitää ottaa tosissaan.
- Ota vaan. Meen nyt syömään. Moro.
- Tuo on tätä nykyajan pullamössösukupolvea...
Helvetin äijä. Kuka lie hullu. Nälkä on pirunmoinen, mutta on kyllä vähän huono olokin. Pitäs kyllä syödä makkara ihan kiusallaan.
- Mitäs se Niku kyseli?
- Ai se hullu ukko? Jotain kasvisruokapaskaa jauhoi.
- Ekkai haistatellu sille? Se on kuule Ilkan toimittaja!
- Ihan sama kuka, mutta en haistatellut.
---
Isän tapa oli (ja on) nähdä reissuissa ja harrastuksissa se puoli, kuinka ne on pois jonkun työn tekemisestä. Oikeastaan uskon, että hän sillä oikeuttaa itselleen muualle kuin töihin lähtemisen. Tuon sukupolven juttuja. "Menee tässä mukavassa hommassa nyt sellainen päivä, jonka voisi tehdä jotain paskahommaa."
Isä myös tapasi (ja tapaa) valittaa, että hänen pitää kaikki tehdä itse. Eipä isä toisaalta kyllä ole paljoa uskaltanut meidän tehtäväksi varsinkaan millään laitteella tehtäviä hommia antaakaan. "Hajotatte vaan kallihit vehkeet."
Kisareissuilla usein käytiin jollain sukulaisella. Nykyään sen ymmärtää, kun ei paikkoja tavata juuri ollut. Mutta ei oikein ennen kisaa ollut vierailumoodissa ja kisan jälkeen vielä vähemmän.
Timo oli lahjakas juoksija. Treenasikin kyllä paljon. Jo pienenä poikana juoksi monen kymmenen kilsan lenkkejä. Timo kyllä esiintynee näissä myöhemminkin.
Nikulan Simo oli Ilkan toimittaja, joka ei ollut minun suosikkihahmojani. Nuiva ja asenteellinen, nuorisoa ja nykyaikaa vähättelevä tyyli. Jos juoksit 150 kilsaa viikossa, söit kasvisruokaa ja painoit 30 kiloa, niin sinulla oli mahdollisuus pärjätä. Joskin hyvin pieni. Ainakin kaksi kertaa olen kirjoittanut koneen juttuihinsa vastauksen, kun en ole jaksanut sellaista paskaa. Tässä Sm-maantiejutussa on yllättävän positiivinen sävy.
