Ajetaan Kuortaneelle. On Maastofinaalin viesti. Meillä pitäisi olla ihan hyvä joukkue.
Tie Kuortaneelle on jumalattoman tylsä. Suoraa, varalaskupaikka, suoraa, mäki, suoraa, opisto. Tylsyyden huipentuma.
Olen Kuortaneella aika konkari verrattuna muihin. Täällä on oltu leireillä ja viikonloppuina treenaamassa. Maastot on tuttuja. Lähden kiertämään reittiä kävellen.
---
Verryttelyt on tehty. Maastoviesti eli kymmenen kertaa kilsa.
Nappulat lähtevät ensin. Veijo ja Arto sanoi, että Teroa ei ole näkynyt. Arto menee soittamaan sille. Verkkailen Timon kanssa.
Tero on muistanut lähtöajan väärin eikä välttämättä ehdi. Vaihdetaan järjestystä, että Tero on ankkuri. Perkele! Miten voi tuollaisen sössiä!?
AU:n junnut juoksee hemmetin hyvin. Timo pääsee varmaan lähtemään lähellä kärkeä. Tuollainen kilsan maastojuoksu on mulle ihan parasta mahdollista. Oon juossut sitä niin paljon.
- Näkyykö sitä Teroa?
- Ei näy.
- Perkele. Pitääkö juosta hiljempaa, että se ehtii?
- No ei tietenkään! Täysillä!
Timo lähtee. Se on kovassa kunnossa. Lähti ehkä seiskana. Kohta on mun vuoro. Katselen ympärille. Kiristän piikkarit. Siirryn vaihtoalueelle.
Timo tulee kuola suupielistä valuen. Ollaan viidensiä! Lähden painamaan kohti hiekkaharjua. Juoksu kulkee kuin unelma. Tiedän, mistä kiristän. Ennen jyrkkää mutkaa. On ärsyttävä ottaa siinä eroa kiinni, varsinkin kun sen jälkeen tulee vähän liian jyrkät alamäet.
Ohitan nurmelle laskiessa jonkun. Ollaan neljänsiä. Tuntuu pahalta, mutta jalat ei hyydy. Meidän joukkue huutaa jotain, mutta en saa selvää. Runttaan viimeiset sadat metrit niin läheltä nauhoja kuin pystyn, ettei kukaan tule sisältä ohi. Käännyn suoralle ja katson vaihtoalueelle. Teroa ei näy.
Kuuluttaja hehkuttaa AU:ta. Minä löysään vaihtoalueelle. Se oli siinä. Kuuluttaja ihmettelee mitä tapahtui. Hölkkäilen eteenpäin. Suututtaa. Saatana. Terokin olisi ollut hyvässä kunnossa. Oltais pärjätty hyvin. Saatanan saatana!
---
Tero tuli myöhässä. Se oli varmasti äärettömän kova paikka Terolle. Meitä ärsytti, mutta se nyt kuitenkin oli aika pientä. Paremminhan jutun muistaa, kun se ei mennyt niin kuin piti.
Tuo osuus oli yksi mitä elämäni juoksuja. Juoksin osuuteni tasan kolmeen minuuttiin. Tuossa maastossa se on kova. Erittäin kova.
Seuraavana päivänä henkilökohtaisessa kisassa olin 35. Jalat oli vähän huonommat ja en koskaan syttynyt tuollaiselle henk.koht. kisalle samalla lailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti