Pimeä painaa alaspäin. Masennuksen rajamaille. Päivät eivät etene, mutta silti ne valuvat sormien välistä hukkaan. Lokakuu. Turha kuin mikä.
Juoksijanpolvi on vaivannut koko ajan. Sillä kestää juosta kovaa ja ylämäkeen, mutta kevyt ja hiljainen juoksu tai alamäkijuoksu on täyttä tuskaa. Olen silti juossut joka toinen päivä.
Jukka ja Heli pyysi minut pelaamaan roolipeliä niille. Call of Cthulhua. Se kyllä kiinnostaa. Olenhan lukenut melkein kaikki kirjatkin.
Yllättävän pelottavia tarinoita joku on voinut kirjoittaa ja jo sata vuotta sitten. Osaisikohan itse? Ainakin voisi tehdä sellaisia biisejä, jos olisi bändi. Tai sarjakuvaa. Akiran tyyliin, mutta Lovecraftin tapaan.
Lähden käymään siellä. Mopo toimii jotenkin. Ei jaksa pyöräillä, kun kävin jo juoksemassa kutosen reippaasti.
Matti nostaa traktorista kättä. Sisällä ei näy ketään, joten painelen suoraan yläkertaan. Haisee vähän tupakalle ja vähän kissoille. Tai aika paljon. Melko vähän navetalle. Helin huoneesta kuuluu musiikkia.
- Päivää!
- Moi.
- Mikäs nyt siis on meininkinä?
- Oon tehnyt teille tällaisen helpon seikkailun, että tutustutte roolipeleihin. Tomi on tainnut Lovecraftia lukea.
- Joo. Kaikki, mitä kirjastossa on. Iä iä!
- Just niin! Tämä on siis samaa teemaa.
Jukka opastaa hahmojen luontia. Sillä on siisti satakulmainen noppa. Pirun kallis. Melkein sata markkaa. Ei kuulemma ole kätevä, kun on niin hidas pyörimään.
Minun hahmo on amerikanjapanilainen Joshua. Pearl Harborissa syntynyt. Helin hahmo on joku kirjaston täti. Itse seikkailussa on vanhassa kartanossa joku mörri. Joku Alone in the Darkin tyylinen paha demoni. Jukka on valinnut kaikki musiikit ja sellaiset taustalle. Homma on siistiä. Tuollaisen pelinhän voisi tehdä itsekin.
Kotiin menen seiskan maissa. Alan suunnittelemaan omaa roolipeliä. Siinä voisi kyllä olla enemmän nykyaikaa. Serkkupojat varmaan innostuisi asiasta.
---
Juoksijanpolvi. On sitten perse vaiva. Ja usein se peräpäästä johtuukin. Liian voimaton ja kireä pakara, liian voimaton ja kireä lonkankoukistaja. Eli nopea pituuskasvu ja liian vähän voimaa, liikaa rasitusta. Sillä ei juokse sitten pirukaan, kun oikein pahaksi äityy. Minulla sen kanssa tapellessa on mennyt parikin vuotta aika mönkään.
Jukka oli puolinörtti Helin poikakaveri. Minun luokalla. Minua kuitenkin kiinnosti ne nörttitouhutkin, joten roolipelissä joku kiehtoi. Jukka opetti ja se oli mukavaa. Innostuin oikeasti niin paljon, että teinkin oman roolipelin. Melko hyvänkin, vaikka itse sanonkin.
Lovecraftia lukivat kaikki, jotka lukivat jotain. Se vaan kuului tehdä niin. Eskapismia kauhun pariin. Siihen nähden, että ne oli kirjoitettu sata vuotta aiemmin, ne olivat todella hyytäviä. Suosittelen.
Luin paljon. Miksi? Koska oli aikaa. Olin kirjastossa reilun tunnin ja vielä linja-automatka päälle. Ei ollut kännyköitä, eikö minun huoneessa televisiota. Joten luin. Kaikenlaista. Erä-lehdistä Veekaseihin, sarjakuvista Lovecraftin ja urheilukirjoihin. Mitä vain. Lukeminen kannattaa aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti