Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuortane. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuortane. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. kesäkuuta 2024

Juoksutarinoita 92. Petten ja Teron kanssa Kuortanehallilla (18.1.1998)



Äiti on sairaslomalla. Kai se saa jotain hoitoja. Kotona se kuitenkin pääasiassa on. Siinä on se hyvä puoli, että se tekee aamupalaa.

Sulkavankylän urheilutalolla pelaavat sählyä. Meinasin mennä sinne, vaikka illalla on Kuortanehallivuoro. Hyvin siitä ehtii.

- Onkohan tuas ny oikeen järkiä?
- Miten niin?
- Sullon vetoja tänään, niin sitte mennä jäätymään sählyyn ja vielä mopolla. Turhaa väsyttää lihakset.
- Ei ne siitä väsy. Se on niin pieni se salikin.
- Menöö vielä nilikat.
- Pöh!
- Tohlolta vaikuttaa...

Tohlolta. Jumalauta. Minähän liikun. Urheilen. Mitä tohloa siitä olis? Kyllä isä ei ymmärrä mistään mitään. 

Ajelen mopolla urheilutalolle. Siellä ei äärettömän lämmin ole, eikä ole kyllä pihallakaan. Mulla on vähän paska maila ja se ei kyllä tuosta pakkasesta tykkää. 

Hannu, V-P ja Esko siellä jo on. Ja Mikko. Samu, Markku ja Manu vissiin tulee pian. Lattia on liukas. Siellä on ollut tanssit ja perunajauhoja on kylvetty lattiaan. Ärsyttää salissa sen sivuseinän tolpatkin. Ei ole seinän kautta syötöille mahdollisuutta. 

Pelaillaan pari tuntia. Kuuma on ja lopulta Velin kanssa vääntäessäni saan ProStickini paskaksi. Ruts vaan, saatana! 

---

Isä vie Vesitorninmäelle. Petterin kyydillä mennään kolmestaan Kuortaneelle. Vesitorninmäki on ihan mukavaa aluetta, mutta Kaarti sinne mennessä jotenkin pirun ankeaa. Ei puita. Vain väsyneitä rivitaloja. Ihmisillä on varmasti vain tylsiä elämiä.

- Noh, mää tuun sitte kahreksan mais hakemahan.
- Joo...
- Koita ny sitte pysyä peräs!
- Joo joo!

Eihän se nyt kisa ole.

Soitan ovikelloa. Tero tulee avaamaan.

- Morjens!
- Moro. Mikä aikataulu? Otanko kengät pois?
- Eiköhän mennä! Petteri tulee pelkissä boksereissa Teron taakse.
- Eli otan...
- HOHOOOHOHO!

Tero nauraa mielipuolisesti. On se kyllä vähän hullu. Sellainen elokuvien täyskahjo.

Pojat pakkaavat. Minä jutustelen Eskon kanssa. Esko oli minun yläasteen ruotsin opettaja. Rauhallinen tennismies. 

Vihdoin ollaan valmiina hyppäämään Petten autoon. Valkoinen Corolla on iskuvalmiina Kuortaneen matkaan. Billy Idol soi. Autossa haisee Toyotalle. Niissä on ominaistuoksu. Mukava mennä, mutta toisaalta vedot myös vähän kauhistuttavat. Huominen koulupäivä ärsyttää. 

---

Käydään pihalla verkalla ja mennään päätypukkariin. En ikinä mene siihen toiseen. Hallissa on muitakin alavutelaisia ja lisäksi Eduard Hämäläinen on hyppäämässä korkeutta. Tartan tuoksuu. 

On vuoden eka ratatreeni. Aika kevyt ja lenkkareilla. Ettei jalat hajoa. Kaarteet ovat alhaalla. Ensin tonni, vedetään vuorovedolla noin 300m per jätkä. 3.03. Hölkätään 600 metriä. Vuorossa 400 metriä. 68 sekkaa. Hölkkää 400 metriä ja lopuksi 200 metriä 29 sekuntiin. 

- Olipa helppo! 
- Aika löysä. Olisko jopa liian löysä? 
- Ei. Se piti pitää tosi helppona. Sitten ois vielä kymppi kertaa satku. 
- Juostaanko se kierroksella vai suoralla? 
- Mennään kierroksella ja satasen hölkkäpalautus. 
- Ja taas vuorovedolla? 
- Joo. Tero voi vetää viimesen munasillaan. 
- HOHOHOOOHOHOO! 
- Ootte sairaita... 

Viimeinen veto on tietysti kisa. Petteri voittaa, minä vähän ennen Teroa. Loppuverkka hallissa ja sitten kahviossa Hart-Sport ja kreemimunkki. Kenossa vitosen kimppa. 

---

ProStick eli nykyinen Fat Pipe. ProStick Spider oli vihreänmusta maila, jossa oli hämähäkinseittikuviointi. Ihan hyvä maila, mutta ei mikään ääretön. Aika painava. 

Tero ja Pette olivat niitä harvoja hulluja, jotka juoksivat. Pette aloitti aika myöhään, ehkä lukiossa vasta. Sitä ennen pelasi sulkapalloa. Omien sanojensa mukaan siihen asti ryyppäsi ja kessutteli, mutta vaikea sanoa, mikä on totta. Sen verran kaheli veljespari on kyseessä, että reissuista on väkisin tullut ikimuistoisia. 

Muistelisin, että Petterillä oli valkoinen Corolla, mutta voin olla väärässäkin. Yleensä ihmisten entisissä autoissa en. Poikien isällä oli kutenkin taatusti Primera. Siitä olen varma. 

Kuortaneella vietetään vielä monet tarinat, mutta hallin tuoksu on yksi niistä lapsuuden ja nuoruuden tuoksuista. Hieno ja vauhdinsekainen, mutta samalla niin ahdistava, tunkkainen ja tuskainen. 

Edelleen muuten puhutaan päällysteissä Tartanista, vailla sitä se ollut 1960-1970-luvulla. Sen jälkeen tuli alkuperäinen Mondo, Novotan ja Spurtan 1980-luvulla. Ysärillä sitten Polytan ja Rekortan, jota muuten on eniten Suomen kentillä. Samaan aikaan alkoi maailmalla yleistyä Mondon uusi versio, jota nykyisin lienee eniten uusien kenttien päällysteenä. Minun lapsuudessa tosin oli vielä useita tiilimurska- ja kivituhkaratojakin. Jossain jopa kumiasfaltti. 

Eduard treenasi Kuortaneella. Asui myös. Mies siirtyi edustamaan Suomea tultuaan hajonneesta Neuvostoliitosta IVY:n edustamisen kautta lopulta Suomeen. Hyvin itäpainotteinen treenaustapa. Eli pirusti juoksua ja liian vähän heittolajeja. Päälle vielä sopivasti tupakkaa. "Eetu" ja isänsä Pavel oli yleinen näky Kuortaneella vielä kauan.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Juoksutarinoita 87. Viimeinen osuus jäi juoksematta (20.9.1997)


Ajetaan Kuortaneelle. On Maastofinaalin viesti. Meillä pitäisi olla ihan hyvä joukkue.

Tie Kuortaneelle on jumalattoman tylsä. Suoraa, varalaskupaikka, suoraa, mäki, suoraa, opisto. Tylsyyden huipentuma.

Olen Kuortaneella aika konkari verrattuna muihin. Täällä on oltu leireillä ja viikonloppuina treenaamassa. Maastot on tuttuja. Lähden kiertämään reittiä kävellen.

---

Verryttelyt on tehty. Maastoviesti eli kymmenen kertaa kilsa.

Nappulat lähtevät ensin. Veijo ja Arto sanoi, että Teroa ei ole näkynyt. Arto menee soittamaan sille. Verkkailen Timon kanssa.

Tero on muistanut lähtöajan väärin eikä välttämättä ehdi. Vaihdetaan järjestystä, että Tero on ankkuri. Perkele! Miten voi tuollaisen sössiä!?

AU:n junnut juoksee hemmetin hyvin. Timo pääsee varmaan lähtemään lähellä kärkeä. Tuollainen kilsan maastojuoksu on mulle ihan parasta mahdollista. Oon juossut sitä niin paljon.

- Näkyykö sitä Teroa?
- Ei näy.
- Perkele. Pitääkö juosta hiljempaa, että se ehtii?
- No ei tietenkään! Täysillä! 

Timo lähtee. Se on kovassa kunnossa. Lähti ehkä seiskana. Kohta on mun vuoro. Katselen ympärille. Kiristän piikkarit. Siirryn vaihtoalueelle. 

Timo tulee kuola suupielistä valuen. Ollaan viidensiä! Lähden painamaan kohti hiekkaharjua. Juoksu kulkee kuin unelma. Tiedän, mistä kiristän. Ennen jyrkkää mutkaa. On ärsyttävä ottaa siinä eroa kiinni, varsinkin kun sen jälkeen tulee vähän liian jyrkät alamäet. 

Ohitan nurmelle laskiessa jonkun. Ollaan neljänsiä. Tuntuu pahalta, mutta jalat ei hyydy. Meidän joukkue huutaa jotain, mutta en saa selvää. Runttaan viimeiset sadat metrit niin läheltä nauhoja kuin pystyn, ettei kukaan tule sisältä ohi. Käännyn suoralle ja katson vaihtoalueelle. Teroa ei näy. 

Kuuluttaja hehkuttaa AU:ta. Minä löysään vaihtoalueelle. Se oli siinä. Kuuluttaja ihmettelee mitä tapahtui. Hölkkäilen eteenpäin. Suututtaa. Saatana. Terokin olisi ollut hyvässä kunnossa. Oltais pärjätty hyvin. Saatanan saatana! 

---

Tero tuli myöhässä. Se oli varmasti äärettömän kova paikka Terolle. Meitä ärsytti, mutta se nyt kuitenkin oli aika pientä. Paremminhan jutun muistaa, kun se ei mennyt niin kuin piti. 

Tuo osuus oli yksi mitä elämäni juoksuja. Juoksin osuuteni tasan kolmeen minuuttiin. Tuossa maastossa se on kova. Erittäin kova. 

Seuraavana päivänä henkilökohtaisessa kisassa olin 35. Jalat oli vähän huonommat ja en koskaan syttynyt tuollaiselle henk.koht. kisalle samalla lailla. 

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Juoksutarinoita 28. Estonia (28.9.1994)

Meitä on 60 juoksijaa viivalla. Pitää yrittää startin jälkeen sisäreunaan, koska hiekkanousu on siinä kovempi. Ehtiiköhän siinä katsoa missä Kari ja Tero on menossa? 

Siellä on se makkarakuuluttaja. Minuutti lähtöön. Mahaan koskee. Jännittää niin. Ravistan vielä käsiä. 

Pam! Nyt reippaasti sinne sisäreunaan. Kari on tuossa. Menee liian keskeltä. Tero lähti kovaa, yritän siihen kantaan. 

Ensimmäinen hiekkamäki. Oikeasta laidasta eikä pehmeään hiekkaan. Mäen päällä pitää ne juuret väistää. 

Kuortaneen uimahallin kohdalla on mutka ja sitten on pitkä suora, jota inhoan. Näkyy liian kauas. Tero on tuossa 10 metrin päässä. 

Pitää mennä rennosti. Tullaan mäkiosuudelle. Rennosti kovaa alamäet ja vapaalla ylämäet. Vasta toisella kierroksella puristusta ylämäkiin. 

Lasketaan ruohokentälle. Tulen nurmella Teron rinnalle, se ei ole hyvä alamäkijuoksija. Jenni, Johanna ja Netta huutaa meille mutkassa. Isä ja Veikko on maalin lähellä. Ollaan 20:n joukossa. 

Toinen kierros. Hiekkamäen viime metrit lyö hiukan tyhjää. Käsien ravistus. Pitkä suora pitäis jaksaa Teron lähellä. 

Käännös takaisin Opistolle päin. Ja sitten ne mäet. Käsiä hapottaa. Yritän silti puristaa ylämäkiin. Tero on vähän kaukana. 

Saan ruohokentälle laskussa Teroa kiinni. Tuntuu ettei jaloista lähde enää yhtään vauhtia. Jos tätä jaksaisi maaliin. 

Joku tulee vielä ohi lopussa. Maali. Ei paha, mutta Tero oli parempi. Kari ja Jarkko jäi kyllä taakse. 

Illalla teen kyllä Slicks 'n Slideen oman radan. Ostaisko isä mulle Hart-Sportia Kahviosta? 

---

- He! Herääpä kattomaan! Siellä on ruattinlaiva uponnu!
- Paljon kello?
- Puoli viis. Pappa herätti, kun oli radiosta kuullu. Tuloo erikoislähetys televisiosta.
- Joo, mää puen. Eikö äitiä herätetä?
- Ei viitti. Sillä on pitkä päivä. Kuuloo se sitten.

Ruotsinlaiva uponnut. Viking vai Silja? Ei saakeli. Silmiä painaa. Käyn vessassa ja menen tupaan. 

Pappa istuu keinutuolissa ja isä pöydän päässä katsomassa televisiota. Menen lattialle istumaan.

- Pappa, anna Sisu! Mitä siellä on tapahtunut?
- Yöllä mitään Sisua tarvitte. 
- Miks pappa sitten syö? 
- No, tuas o! Siällon ollu pirunmoone myrsky. Se laiva on kallistunut ja sitte uponnut. Satoja ihmisiä vissiin karoksis.
- Mikä laiva se on?
- Joku viroolaane. Isoo kuitenkin.
- Eihän tuollaisessa merivedessä voi kauaa selvitä?
- No ei voi. Kyllä ne suurin osa kuallu on.

Huhhuh. Tämän täytyy olla isoin onnettomuus, jonka olen elänyt. Paljonkohan Titanicilla kuoli? Just luin Valituista Paloista, mutta en muista.

Katson koko aamun lähetykset ja melkein myöhästyn linja-autosta. Tuntuu kummalta. Koko linkka puhuu Estoniasta.

Välitunnilla valvojana on Arto T. Jututetaan sitä Chrissen, Jarmon ja Jussin kanssa.

- Mitäs kossit? Se heitti laiva sitten lipat.
- Niin heitti. Älytön juttu!
- On kyllä iso juttu. Tänään on vissiin joku hiljainen hetki. Rehtori kuuluttaa siitä.

---

Koko illan on ollut aika outo olo. Jotenkin tuntuu pahalta kuolleiden takia. Uskaltaakohan enää mennä ruotsinlaivalle? Pitää ainakin opetella pelastustie.

Äitin pikkuserkku on koko ajan televisiossa. Se johtaa tutkintaa. Kari Lehtola on hassu mies. Äitin mukaan pitää olla kyselemättä Sannan ja Samin kuullen. Niitä pelottaa. 

---

Kuortaneen Maastofinaali oli iso juoksukisa ja sellainen lähes Sm-maastoihin verrattava tapahtuma. Reitti oli minulle sopiva ja tykkäsin hiekkamäestä, jota ei enää ole. Tuo kisa meni todella hyvin. Minä ja Tero päästiin loppuvuodesta aika hyvään kuntoon ja ajallisesti juostiin kovaa vähän vanhempiinkin eteläpohjalaisiin verrattuna.

Estonian uppoaminen on teini-iän iso juttu. Se laittoi ajattelemaan monia perusasioita ja sai jonkinlaisen kuolemanpelonkin heräämään. Se on aika mukavasti siitä asti seurannut sellaisena varjoissa hiiviskelevänä ääliönä, joka välillä saa otteen. Välillä pahankin.

Kari Lehtola oli suuronnettomuustutkija, joka johti Estonian turman tutkintaa. Ulosanniltaan sellainen hassu professorityyppi, joka mummoni hautajaisissa oli puvussa ja mustissa Crocseissa. 

keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Nuorna vitsa väännettävä, mutta jaksaa se vanhakin tanssia.

Jaa jaa jaa. Juhannuksen selkä meni Kuortaneen Eliittikisoissa. Ei ollut ensimmäinen kerta. Tuskin viimeinenkään. Kuortaneella ilmentyy huvittavalla tavalla sellainen junttimainen makkara kourassa urheilun seuraamisen hienous. Ihmiset tulevat vuodesta toiseen katsomaan, miten keppi lentää tai ei lennä. Kunhan on Pohjanmaalta, niin se riittää. Uskoisin, että jos Kuortaneella olisi kisat juhannuksena, vaikka ilman Eliitti-statustakin, niin porukkaa olisi saman verran.

Illankähmässä siirryin totuttuun tapaan 50km etelään eli syntymäseudulle Sapsuun. Siellä makkaralinja jatkui ja ilta kului pelaillen. Verkkainen aamu lipui ohi ja ajattelin lähteä juoksemaan reippaanlaisen lenkin. Perinteinen Pyylammen kierto, johon on ennenkin viitattu, oli kierrettävä. Sanoin isälle, että lähdepä vastaan niin saat kirittää sitten loppua.

Nyt kun oli tiedossa lenkin oikea mitta - noin 8,1km - niin matkaan pystyi lähtemään suht koht oikeaa vauhtia. Pyrkimys oli juosta hyvällä rytmillä, rennosti kovaa. Vauhti oli ihan mukava ensimmäisen pari kilometriä. Rytmi pysyi hyvänä ja puolessa välissä aika 14.10. Ajattelin, että kovasti hyytymälläkin mennään lähelle puolta tuntia.

Heti kohta puolen välin tienoilla isä tuli pyörällä vastaan. Juoksu tuntui hyvältä. Pari kilometriä ennen maalia noustaan ns. Teikarin mäki, joka sisältää n. 200m jyrkkää nousua. Siinä tuntui hivenen rennottomammalta eli toisin sanoen painoi. Isä käski kättä ja asentoa korjaamaan ja se auttoi. Koko loppuajan keskityin pitämään juoksun ylhäällä ja viimeinen kilometri tuli niinkin kovaa kuin 3.02. Joo, siinä on loivaa alamäkeä puolet, mutta myös ylämäkeä. Loppuaika 29.29 ja uusi ennätys 26 sekunnin parannuksella. Pieni yllätys oli itsellekin. Luulin, ettei sitä enää tule rikottua. Nyt alkoi kiinnostamaan tuo 29 minuutin alitus.

Ajattelin kirjoitella myös koneelle kaikki lenkit juoksupäiväkirjoistani vuodelta -93 lähtien. On vielä 2 vuotta ennemminkin, mutta se päiväkirja on tällä hetkellä hukassa. 

Näin siis Tomi tammikuussa 1993. 

1.1.93      PE     6km kevyt
2.1.93      LA     LEPO
3.1.93      SU    9km kevyt
                           YHT=15km

4.1.93      MA    9km rento
5.1.93      TI      1,5km kevyt
6.1.93      KE     4km kevyt
7.1.93      TO    6km - 1km KOVA
8.1.93      PE     LEPO
9.1.93      LA     LEPO
10.1.93    SU    7,5km
                           YHT=29km

11.1.93    MA    LEPO
12.1.93    TI      LEPO
13.1.93    KE     9km rento
14.1.93    TO    9km kevyt
15.1.93    PE     LEPO
16.1.93    LA     6km kevyt
17.1.93    SU    9km kevyt
                           YHT=33km
                           
18.1.93    MA    4km - ratavetoja hallissa
19.1.93    TI      LEPO
20.1.93    KE     9km kevyt
21.1.93    TO    4km kevyt
22.1.93    PE     LEPO
23.1.93    LA     6km kevyt
24.1.93    SU    10km hiihto
                           YHT=33km

25.1.93    MA    6km kevyt
26.1.93    TI      LEPO
27.1.93    KE     6km kevyt
28.1.93    TO    10km kevyt
29.1.93    PE     LEPO
30.1.93    LA     6km kevyt
31.1.93    SU    5km - 2x400m kova
                           YHT=23km


Koko kuukausi:  133km