Säälinsekaista läpsyttelyä

Shortsit jalkaan. Ne ainoat jotka vielä mahtuu, t-paita (niin lyhyt että napa melkein näkyy - kaunista), sukat ja kaikkein tuetuimmat lenkkarit. Kuhasaloon kirmailemaan kuin aropupu. Pari Teppomaista risunylitystä, lantio edessä ja taiteellisesti käsillä ilmaa viuhtuen. Herkkää ajokoiramaista hypähtelyä metsäpoluilla, Säippämäistä nykimistä, eli sellaista säälittävää rimpuilua edestakaisin välillä sivuilleen vilkuillen.

Puoli tuntia oli tavoitteena hölkkäillä, mutta kun kulkua tuntui olevan, tempaisin melkein 50 minuuttia. Onko tämä näin helppoa?

Ei ole. Aamulla sattui nivustaipeeseen aivan helvetisti. Toimistolle raahautuessa kiittelin luojaa siitä, että vedon vastapuolena on ainoastaan Tomi. Tomi tuo metsien tunteellinen tulkki, töyhtöhyyppämäinen kyömyniska Alavuden aroilta huivi päässään. Mies jonka askel on pitkä kuin Matti Virenillä 2008 Kalevan Kisojen loppukirissä.

SÄÄLITTÄVÄÄ. Voiko ihminen oikeasti olla näin huonossa kunnossa, että jokaisella lenkillä joku paikka hajoaa? Tomi kehui profiilissaan että hän ei sentään häviä naiselleen niinkuin meikäläinen. Mulla on tällä hetkellä sellainen olo, että mä häviäisin Tominkin naiselle. Kovin moneen suuntaan tästä ei ole tietä.