tiistai 3. joulukuuta 2024
Juoksutarinoita 98. Autokouluun (4.5.1998)
torstai 7. marraskuuta 2024
Juoksutarinoita 97. Sippasin täysin (25.4.1998)
Äiti aina häslää. En tarvitse nyt mitään. Menen vielä huoneeseeni ja pidän jalkoja seinää vasten. Radiosta soi noin miljoonatta kertaa My Heart Will Go On. Ei riitä, että Sanna soittaa sitä koko ajan, vaan pitää kuulla se koko ajan joka jumalan tuutista.
Nukun muuten aina autossa, mutta kisareissuilla se on hankalaa. Pidän silmiä kiinni, ettei tarvitsisi jutella isän kanssa. Ehkä sitäkin jännittää. Olen hyvässä kunnossa. Kisamatkahan on sama kuin Sapsun kierto, mutta vähän tasaisempi.
---
Teen perinteisen lämmittelyn. Neljä kilometriä. Yksi puolen kilometrin reipas pätkä ja sitten muutama 50 metrin kiihdytys. Käsien pyörittely ja vessassa käynti. Vedän vettä nenääni ja tyhjään sieraimet kaikesta moskasta. Kengännauhat kireälle ja sadalle solmulle, etteivät heilu tai napsu.
Aivan on hyvän tuntuista. Tosi kevyt olo. Minun ikäsiä on jotenkin vähän. Ovatkohan kipeänä? Pasi, Jarkko ja Harri on, mutta missäs muut? Lähtiskö ne liian lujaa?
- Muistat sitte juosta tuulensuoja! -
- Joo joo, muistan muistan.
- Ja varot sitte siinä asfaltin reunas, ettei mee nilkat!
- Joo joo, oo hiljaa jo!
Asetutaan viivalle. Kaiken maailman hölkkähulluja ukkoja on ensimmäisenä tyrkyttämässä itseään ryhmän kärkeen. Nopeampia niistä ei kyllä monikaan ole. Haluavat vain olla kärjessä. Menen Pasin taakse. Se lähtee niin lujaa, että on tyhjä kaista edessä.
PAM! Matka lähtee rennosti. En ollut ihan tarpeeksi hengästynyt verkan jälkeen, niin käsissä pikkuisen pistelee. Haen paikkaa ja lähden aika sopivasti kärjen matkaan. Tuntuu tosi kevyeltä.
Jarkko, Pasi, Jyrki, Harri, Karikin. Tässähän on tuttua porukkaa ja sitten vanhempaa sakkia. Jotain nuoriakin, mutta ne kääntyy varmaan takaisin jostain.
Tuulee. Kauhavalla tuulee kyllä aina. Tämähän on pelkkää peltoa. Täällä sanotaan vaatteita verhoiksi ja mummo on isu.
Pelloilta pölyää jo multa. Traktoreita näkyy paljon. Rytmi tuntuu vähän liian kovalta, mutta hengityksessä ei tunnu. Isäkin huutaa jotain, se on tullut autolla väliaikoja katsomaan.
Viiden kilsan kyltti. Näyttäisi alle 17 minuuttia. Uskoisiko? Kyllä me toisaalta juostaan minulle aika reipasta vauhtia. Mahassa tuntuu. Vähän niin kuin nälkä?
Alan jäädä, vaikka ei tunnu pahalta. Jalat ei vaan liiku. Joku mummu ajaa pyöräkelkalla vastaan. Väistäisi nyt saatana!
- Vauhti tippuu. Kiristä!
Kahdeksan kilsaa. Jotain 27 minuuttia ja jotain. Eli ihan kovaa vielä. Alle 35!
Edellä menijät karkaavat. Joku tulee takaa, mutten jaksa katsoa. Se on Minna!? Ja Annukkakin. Mitä helvettiä?!
Kuuma olo tai jotenkin hikinen. Kostea tai pölyä silmissä. Ei oikein näe. Tarkasti. Maaliin ei kai ole pitkä enää. Tuolla suoran päässä.
---
- Loppu ei niin hyvin kulkenut. Mutta oli helppoa.
- Helppoa? Viimeinen kaksi kilometriä kesti 11 ja puoli minuuttia. Ei oikein kulkenut.
- Täh? Ei tuntunut pahalta, mutta nälkä jotenkin.
- Energiat aivan loppu. Oot aivan kalapia.
- Anna jotain syömistä!
---
En nukkunut kisoihin mennessä koskaan. Vaikka autossa nukuin muuten aina. Nukun vieläkin. Jos en itse aja. Halusin vain keskittyä, joten pidin silmät kiinni.
Jos alkuverkassa ei käy hapotuksen lähellä, niin kisan alku yleensä menee sinne. Se on ärsyttävän tuntuista ja tuntuu usein käsissä pistelynä. Happi ei riitä sinne asti.
Kauhavalaiset puhuu "leviää". Ja oudosti. Niille vaatteet on tosiaan "verhat" ja isoäiti "isu". Kauhava ei myöskään ole mitään kumpuilevaa vaara-aluetta, joten aina tuulee.
Olin syönyt niin vähän, että energia ei vaan riittänyt. Siitä outo juttu, että ei tullut huono olo vaan mieluumminkin vain tajunta katosi. Tuntui, että juoksen kovaa, mutta eihän tuollainen 5-6 min/km silloin kovaa ollut. Nyt se melkein jo on. Tuon jälkeen olenkin syönyt mieluummin liikaa kuin liian vähän ennen kisaa.
Pari kertaa olen elämässäni päässyt totaalisippiin. Jostain syystä siedän matalaa verensokeria ilman pahaa oloa tai tajun menetystä. Se ei kuulemma ole pelkästään hyvä asia.
lauantai 12. lokakuuta 2024
Juoksutarinoita 96. "Onko täällä aina tälläänen keli?" (18.4.1998)
keskiviikko 25. syyskuuta 2024
Juoksutarinoita 95. "Turpaan tuli, että tukka lähti!" (4.4.1998)
lauantai 31. elokuuta 2024
Juoksutarinoita 94. Tipuin avantoon (21.3.1998)
tiistai 13. elokuuta 2024
Juoksutarinoita 93. Mancen synttäreillä (24.1.1998)
Aina on pimeää, mutta lumen takia valoisaa. Koskaan ei tuule, mutta aina on kylmä viima. Vaikka ulkovaatteita pukiessa on hiki, niin bussipysäkillä on aina kylmä. Sellainen on tammikuu.
Jari Räsänen on koheltanut jotain dopingin kanssa. Sitä haastatellaan sen navetassa. Kieltää kaiken. Mitähän tuohon nyt sanoisi? Tuskinpa noita juttuja ihan ilman syytä on.
Iltapäivällä mennään Mancen synttäreille ja sitten seuralle. Siellä on kolme bändiä. Inis, Rasmus ja Apulanta. Ihan ok, muttei mitään parhaita mulle. Porukkaa on varmasti paljon.
Ensin pitäisi kuitenkin käydä lenkillä. En todellakaan aio juosta kuuskutosta. Käyn Pyylammen puolivälissä. Piru, kun on kylmäkin, niin ei voi oikein juosta kovaakaan. Miksei ole sellaisia pienempiä korvalappustereoita, että voisi juostessa kuunnella? Rainbown Bent Out of Shapen ottaisin.
---
- Nykkö jo lenkille? Eikö nyt olis hyvä risusavottakeli?
- Ei nyt kerkiä, ku on ne Chrissen synttärit.
- Kahreksantoistavuotiaana? Eikoo pikkuusen lapsellista?
- Mut pitäs sinne viedä sitten neljäks.
- Höh. Mopoko ei oo kunnos? Ei tietenkään. No, pitää kaupas vissihin muutenkin käyrä. Puut haet sitten tullessas. Eres sen verran jotakin hyöryllistäkin tehrä.
- Joo joo...
Lenkki on tahmea. On kylmä keli ja tossu liimautuu pakkaslumeen. Lihakset ovat raskaat. Ei jaksa juosta reippaasti, joten lenkistä tulee kevyt, kuten pitikin. Mutta perhanan tylsä. Koira, alamäki, ylämäki, alamäki, Vanha Peltola, mäki, suora, suora, alamäki ja sama toiseen suuntaan.
Haen hikisenä puut. Siinä meinaa tulla kylmä ja hiestä märkä hanska tarttuu liiterin rautahakaan. Säkeissäkään ei ole reikää kädelle. Pitää terävällä puunpalalla puhkaista. Näin kylmällä meinaa kuitenkin haljeta koko säkki.
---
Käyn suihkussa ja säädän vaatteet mukaan. Syön ja katson syöksylaskua. Radiouutisissa kerrottiin, että Unabomber oli saanut kahdeksan elinkautista, muttei kuolemantuomiota. Oliskohan kannattanut vaan päästää päiviltä? Kumpi on suurempi kärsimys? Pitääkö kärsimystä aiheuttaneen kärsiä myös? Ja kuinka paljon? Vai ovatko sellaiset vain lähtökohtaisesti sairaita? Ihan sama. Ei jaksa miettiä.
- Koskas sitä pitääs mennä?
- No koko lailla nyt.
- Ny'jjo?! Mihin sitä niin kiirus on? Onko puut hajettu?
- On. Heti lenkin jälkeen.
Isä vie Chrisselle. Kerron, että tulen Tupun kyydissä pois. Ainakin se on näin luvannut. Stefu näyttäisi olevan huoneessaan ja Skitso paikallaan. Onkohan sen koiran nimi oikeasti Skitso? En minä muuta nimeä ole Chrissen sille kuullut käyttävän. Ville ja Jussi on jo paikalla. Mikko tulee kai mopolla ja Tuomas tapojensa mukaan myöhässä.
- Moro!
- Moro, mitä ne jätkät täällä tekee?
- Katotaan jääkiekkoo. Tappara-Ilves.
- Ai niin, saatana! Mikä tilanne?
- Tappara johtaa 1-0.
- Paska.
- On se kyllä kumma, että jätkä kannattaa Ipaa. Miks?
- Siistimpi logo, eikä jaksa kannattaa samaa kuin te.
- Ääliö. Ota pizzaa, Mance on tehnyt!
- Missäs se on?
- Saunaa laittamassa tai jotain. Mikko ja Tuomas tulee myöhässä.
- Ylläri.
---
Tappara voittaa 4-1. Käydään saunassa ja lähdetään kävelemään Nuorisoseuralle. Kylmä on, mutta ei liian. Mikko ja Ville meinaa jäädä ensin ulos pyörimään. Minä taidan etsiä Jarmon.
Sisällä on paljon porukkaa, mutta yritetään löytää joku paikka kioskin nurkasta, niin voi hetken istua. Pihalla ei ainakaan viitsi olla. Inis on melko turha. Rasmus on aika hyvä. Soittavat hyvin. Apulanta on sellainen puolijees, mutta Toni ei kyllä osaa laulaa yhtään.
Seuralla on ihan ok, mutta jotenkin ei jaksa näin isoja ihmisporukoita. Osa on kännissä ja meteli on kova. Väsyttävää. Mancen luona oli siistimpää. Onneksi kohta loppuu.
Tuppu vie mut, Petrin ja Tonin kotiin. Ajetaan aika reippaasti, mutta ei vaarallisesti.
---
Mance on sama jätkä kuin Chrisse. Tuohon lukioikään kuuluivat loputtomat lempinimet, joissa oli järkeä ja logiikkaa aika tavalla vähän. Chrisse asui lähellä nuorisoseuraa, joten se oli looginen synttäripaikka. Pidettiin muuten noita "lapsellisia" synttäreitä koko lukion ajan.
Jari Räsäsen doping-tapaus vaikutti todella omituiselta. Silloin oli usko puhtaaseen urheiluun vielä vallitseva olotila ja tuo tuntui todella erikoiselta. Ei siis ollut aavistustakaan, mitä voi tapahtua noin kolmen vuoden päästä.
Minä olen poikkeus keskimääräiseen alavutelaisnuorukaiseen. Pääasiassa siellä kannatetaan Tapparaa. Mutta minusta Ilveksen logo oli hienoin ja jotenkin pidin sitä muutenkin siistimpänä joukkueena. En koskaan ole seurannut SM-liigaa samalla innolla kuin NHL:ää, mutta jos jokaisen urheiluruudun katsoo, niin pelaajia kyllä jää mieleen.
Alavudella kävi esiintymässä nykymittarilla aika isoiksi kasvaneita bändejä. Rasmus ja Apulanta on aivan hyvä kaksikko tuollaiselle keikalle. Ei tuon tyylin musiikki vaan aivan muuten osunut. Mutta silloin jo mietin, että vanhempana voi sitten sanoa nähneesä nuorena aika kuuluisia ja monenlaisia bändejä. Nykyisellään en ole niin livemiehiä, mutta menee sekin välillä.
tiistai 25. kesäkuuta 2024
Juoksutarinoita 92. Petten ja Teron kanssa Kuortanehallilla (18.1.1998)
torstai 6. kesäkuuta 2024
Juoksutarinoita 91. Vuosi 1997
tiistai 21. toukokuuta 2024
Juoksutarinoita 90. Äiti joutuu leikkaukseen (14.12.1997)
Patteri naksuttaa. Ärsyttävä termostaatti. Luulisi, että keksisivät sellaisen ääntä pitämättömän. Huoneessa on aika kylmä. Veikkaisin 13 astetta.
Muut menee Keskiselle. Jään Samin kanssa kotiin ja pelataan Monkey Island kakkosta. Isä on yrittänyt piilottaa virtajohdon, mutta vedenkeittimessä on samanlainen.
Tänään on lepopäivä, joten voidaan hyvin lätkiä sählyä. Illalla voisi mennä saunaan.
---
Tulevat Keskiseltä. Saadaan KitKatit. Se sulaa vähän ärsyttävästi pienessäkin lämmössä. Ihan hyvää muuten.
Äiti laittaa ruokaa. On ihmeen hiljaista. Isä meni laittamaan tulet papan puolelle. Pitäisköhän minun mennä jo laittamaan sauna?
- Oisko ruuan jälkeen pihapelit?
- Kattotahan nyt...
- Ihan hyvin vois, saunaankin vois mennä...
- Meillä on vähän asiaa ruuan jälkeen.
Kylmät väreet menet kehon läpi. Mitä helvettiä?!? Olenkos minä tehnyt jotain, mistä voi jäädä kiinni? Meinaako ne erota? Onko joku kuollut? Loppuuko joltain työt?
Istutaan tuvassa. On odottava ja ahdistava tunnelma. Takassa on tuli, mutta on kylmä.
- Nyt on semmosta asiaa, että äiti joutuu jouluna sairaalaan.
- Miks?
- Multa löydettiin rintasyöpä ja se pitää leikata.
- Syöpä? Onko se vaarallista?
- On se aina vähän, mutta se on nyt löydetty ja sitä hoidetaan. Mutta ne hoidot on aika kovia ja äiti voi olla aika väsynyt ja huonossa kunnossa. Ja sitten multa varmaan lähtee tukka. Mutta se johtuu lääkkeistä ja hoidoista, ei sairaudesta.
Istun ja tuijotan takkaa. Kaikki ovat hiljaa. En sano mitään. Menen yläkertaan. Kuuntelen Queenia. Istun. Käyn syömässä iltapalan ja menen lopulta nukkumaan.
---
Sapsussa lämpöpatteri naksuttaa edelleen äänekkäästi. Sinne ei varmasti ole koskaan ostettu kovin kalliita pattereita. Laatu vaan tahtoo usein kulkea hinnan kanssa rinnan.
En tiedä kuinka sisareni ymmärsivät tilanteen vakavuuden, mutta kyllä se pysäytti. Syöpä oli ja on pelottava sana. Äiti kuitenkin eli tuon diagnoosin jälkeen vielä 16 vuotta, joka sen ajan terveydenhuollon välineisiin nähden on erittäin hyvin.
lauantai 27. huhtikuuta 2024
Juoksutarinoita 89. Mietaan nuorisoseuralla (5.12.1997)
maanantai 1. huhtikuuta 2024
Juoksutarinoita 88. Cthulhun kutsu (11.10.1997)
keskiviikko 20. maaliskuuta 2024
Juoksutarinoita 87. Viimeinen osuus jäi juoksematta (20.9.1997)
tiistai 5. maaliskuuta 2024
Juoksutarinoita 86. Prinsessa kuoli (31.8.1997)
lauantai 24. helmikuuta 2024
Juoksutarinoita 85. Uusi tyyli (8.8.1997)
Heittelen laiturin päästä virveliä. Isot ahvenet seuraa hopeista Meppsin lippaa, mutta ei tartu. Isä tulee rantaan.
- Ootteko taas käyny Anjan aitaa purkamassa?
- Täh? Ei. Kun siitä ei saa mennä.
- No Anja pysäytti tienhaaras ja sano, että se on taas rikottu.
- On sen joku muukin voinut hajottaa. Janne siitä ainakin ajaa ja ehkä Karviset.
- Ettekä mekään sinne.
- no ei ei.
On se nyt saatana, että meitä aina epäillään. Oon ajanut enemmän pyörällä kuin mopolla.
Illalla Maurice Greene voittaa satasen. Ja Haile kympin kultaa. Olisin toivonut Tergatin voittoa.
---
Ajan Tonille. Se leikkaa minun hiukset. On melkein 28 lämmintä. Nappisverkkarishortsit on typerä keksintö. Ihan liian kuumat. Paksua verkkaria. Mitä järkeä?
Toni leikkaa keittiössä Markun tukkaa.
- Joo hep!
- Ka päivää!
- Aja irokeesi!
- No vois kyllä.
- Ooksää kaikkien tukan ajanut?
- Joo, tai en Tanjan ja Aatun.
- Käydäänkö leirinalueella vielä tämän jälkeen?
- Käyrähän vaan. Rutku saa mennä navettahan!
- Joo, se on sille oikeen.
Jotenkin on sellainen rauhaton meininki, vaikka Toni vaan ajaa hiuksia ja Heikki lukee Aku Ankkaa. Muita ei näy. Keittiön seinässä on pannunalunen, jossa lukee "Riitan keittiö on kodin ❤️". Tuollainen on kaikilla. Tai ainakin äidillä.
- No, pistetäänkö kolmemilliseks?
- Joo. Lyhyeks vaan.
- Tää maksaa sitten jäätelön.
- On kyllä pirun kallista. Ehkä nyt sitten tän kerran.
Toni alkaa leikkaamaan sivuilta. Kaventaa koko ajan keskiosaa.
- Eikö olis komia näin?
- No olis.
- Jätetään sitte!
- Mitähän isä sanoo?
- Pirä lippis pääs!
Toni jättää sellaisen viiden sentin irokeesin. Eihän se nyt pitkä ole, mutta sellainen miketyson-henkinen kuitenkin. Tottakai! Vähän pitää järkyttää.
---
- Ei totta jumalauta! On sitte toholon näköönen!
- Ihan sama.
- Osoittaa tyhmyyttä tuollaanen.
- Pyh!
Isää ärsytti. Hyvä! Lähden lenkille. Jos olisi vähän viileämpi jo. Pitäisi juosta kuusi kertaa 90s kovaa. Taidan juosta Pyylammen puoliväliin ja takaisin.
---
Meppsin lippa on edelleen pirun hyvä ahvenuistin. Ostin 5 vuotta sitten itselleni nostalgiasetin. Shimanon kela, Ugly Stickin vapa ja Meppsin lippa. Sen lisäksi on Nils Masterin neonkeltainen Spearhead-vaappu. Sillä sitä pärjää. Ehkä vielä Minnow Spoon -lusikka ruohokoukulla.
Haile oli kova, mutta aina tykkäsin Tergatista enemmän. Kova vuosi, kun miehet vuorotteli ME-tuloksissa.
Toni leikkasi perheen lasten ja minun tukan koko loppulukion ajan. Tonista olisi tullut kyllä hyvä parturikin. Toni ei ollut kouluaineiden lukemiseen luotoja ihmisiä, mutta varsin pätevä monessa jutussa. Moniko tuon ikäinen luki raamatun läpi?
Isä ei virallisesti tykännyt, mutta en usko, että sitä lopulta niin paljoa haitannutkaan. Olihan sillä itselläkin ollut hartioihin asti olleet pitkät hiukset. Hienoja aikoja nuo, jolloin syötiin vähintään litra mangomeloni-jäätelöä viikkoon.
tiistai 13. helmikuuta 2024
Juoksutarinoita 84. Aulavalla sinitukkainen tyttö (2.8.1997)
maanantai 15. tammikuuta 2024
Juoksutarinoita 83. Kirivoitto Terosta (9.7.1997)
Nousepas nyt siitä sohvalta! Ei jaksa. Väittelen itseni kanssa. Pitäisi lähteä verryttelemään. Tai pienelle lenkille. Illalla on tonnivitonen. Alavuden kentällä. Paska matka. Teron kyllä yritän voittaa. Tai se pitää voittaa.
- Nouses jo siitä! Koko päivää vaan maata!
- Illalla on kisa.
- Siitä ei tule mitään vaan makaamalla. Pikkuusen pitää ryhdistäytyä!
- Joo joo. Kohta. Kyllä minä Teron voitan.
- Noinkohan...
- Ei se oikeesti ole niin nopee. Se on vaan rohkea.
- Voisit sinäkin olla.
- Se on useimmiten tyhmää.
- Rodalkin sanoi, että veti alusta asti ja joskus sitten jaksoi loppuun asti.
- Tyhmä taktiikka.
- Voitti se olympiakultaa.
---
Kaikki on pakattu. On puolipilvistä, mutta aika lämmin. Isällä taas kestää. Oon istunut autossa jo kauan.
- Ai, sää oot jo täällä?
- Ollu jo kauan...
- Olisit sanonu!
- Mennään jo. Ookko sää ajanotos?
- Joo. Niinku aina. Kerranhan Arvo otti...
- Oot kertonut sata kertaa!
- En kai?
- Kyllä. En jaksa kuunnella.
- Ollaan sitte hiljaa! Laita Järviradio! Ei tuota rähinää jaksa.
Tullaan kentän parkkiin. Siihen ajetaan aina jotenkin niin, että auton keula on ruusunmarjapuskassa. Minä menen pukuhuoneeseen. Isä jää juttelemaan Timon ja Veli-Matin kanssa.
Esa on pukuhuoneessa ja Tero tulee huoneeseen.
- No niin, Alavuren poijjat! Kohta sitte juostahan!
- Ainakin yritetään.
- Ehkä minä ohitan teidät viimesesssä kaarteessa?
- Tuskinpa.
- Eiköhä lähretä verryttelemähän!
Verrytellään kolmestaan. Mennään lopuksi Teron kanssa käymään kuuluttamoon. Arto on siellä. Sieltä otetaan Teron kanssa viimeinen avausveto, joka on kyllä ihan maksimi. Teron kanssa tasapäin tullaan suoran päähän. Kumpikaan ei juuri enää puhu. Taistelu on mielien välistä. Tero ärsyttää. Nuorempi ja jotenkin rujo jätkä tulee ja pärjää hyvin, vaikkei ole edes treenannut. Se on kuitenkin ihan hyvä tyyppi.
---
Verkattu on. Vessassa on käyty. Piikkarit on laitettu. Juoksen aukkareita takasuoralla. Väärään suuntaan. En osaa juosta niitä jotenkin rennosti ja kovaa. Ne on väkinäisiä. Pakotettuja. Kävelen muka rennosti suoran päähän ja otan uuden aukaisuvedon. Ihan yhtä jäykkä sekin. Saatana.
Pilli soi. Otan takin pois. Ja tuulihousut. Ne onkin tärkeät tällaisessa 22 asteen lämmössä. Nauhat on kolminkertaisesti solmittu. Shortsit ei ole solmittu.
Kaitsu laittaa meidät järjestykseen ja viivalle. Jännittää. Mutta en meinaa jäädä Teron selästä yhtään. En senttiäkään.
PAM. Tonnivitonen on ok, kun selviää ekan 500m. Tero menee kärkeen. Esa siihen perään. Haluaisin, että juostais kovempaa, mutta en halua itse vetää. En uskalla. Pelkään hyytymistä.
Esa menee viimeisellä kierroksella menojaan. Tero kangistuu edellä, mutta ei ole herkkua minullakaan. Mutta en jää kyllä senttiäkään. En perkele.
Ennen loppusuoraa tulen Teron rinnalle. Tuntuu aivan hirveälle. Hapot jyllää ihan jokaisessa solussa. Mutta en aio hävitä tätä! Tuntuu, että yleisö mylvii, mutta eihän sitä ole. Juostaan rinta rinnan maaliviivalle. Ei ole tietoa kumpi voittaa.
Pakko on heittäytyä maahan selälleen. En tunne käsiäni. Tero kävelee jonnekin kaarteeseen.
- Poijillaha oli kunnon kirikisa!
- Kumpi oli ensin?
- Ei pysty sanomaan. Aivan samoja käsiaikoja. Pitää orottaa maalikameraa.
Minä voitin. Aika ei ollut kova, mutta kisa oli tiukka. Voitin Teron. Se on tärkeintä.
---
Teron kanssa sitä on pari kertaa otettu yhteen. Tuo on niitä tiukimpia, vaikkei tuossa vauhti mikään maaginen ollut. Ihan kyttäilyä. Muistelen tuon kuitenkin Teroa kismittäneen.
Noissa kisoissa Peräseinäjoen pojat juoksi ruotsalaisviestin piirinennätyksen. Vesisateessa. Se on ihan hyvä suoritus vieläkin.
Tuo oli vielä aikoja, kun maalikamerakuva otettiin filmille ja sitä piti kehittää. Ei ollut ihan live-tuloksia, vaan kisoissa kesti ja kesti. Vaikka Alavuden urheilukenttä on yksi nostalgisimmista, niin on siellä vietetty myös monta kuolettavan tylsää iltaa isää odotellen.