tiistai 13. elokuuta 2024

Juoksutarinoita 93. Mancen synttäreillä (24.1.1998)

Aina on pimeää, mutta lumen takia valoisaa. Koskaan ei tuule, mutta aina on kylmä viima. Vaikka ulkovaatteita pukiessa on hiki, niin bussipysäkillä on aina kylmä. Sellainen on tammikuu. 

Jari Räsänen on koheltanut jotain dopingin kanssa. Sitä haastatellaan sen navetassa. Kieltää kaiken. Mitähän tuohon nyt sanoisi? Tuskinpa noita juttuja ihan ilman syytä on. 

Iltapäivällä mennään Mancen synttäreille ja sitten seuralle. Siellä on kolme bändiä. Inis, Rasmus ja Apulanta. Ihan ok, muttei mitään parhaita mulle. Porukkaa on varmasti paljon. 

Ensin pitäisi kuitenkin käydä lenkillä. En todellakaan aio juosta kuuskutosta. Käyn Pyylammen puolivälissä. Piru, kun on kylmäkin, niin ei voi oikein juosta kovaakaan. Miksei ole sellaisia pienempiä korvalappustereoita, että voisi juostessa kuunnella? Rainbown Bent Out of Shapen ottaisin. 

---

- Nykkö jo lenkille? Eikö nyt olis hyvä risusavottakeli? 

- Ei nyt kerkiä, ku on ne Chrissen synttärit. 

- Kahreksantoistavuotiaana? Eikoo pikkuusen lapsellista? 

- Mut pitäs sinne viedä sitten neljäks. 

- Höh. Mopoko ei oo kunnos? Ei tietenkään. No, pitää kaupas vissihin muutenkin käyrä. Puut haet sitten tullessas. Eres sen verran jotakin hyöryllistäkin tehrä.

- Joo joo...

Lenkki on tahmea. On kylmä keli ja tossu liimautuu pakkaslumeen. Lihakset ovat raskaat. Ei jaksa juosta reippaasti, joten lenkistä tulee kevyt, kuten pitikin. Mutta perhanan tylsä. Koira, alamäki, ylämäki, alamäki, Vanha Peltola, mäki, suora, suora, alamäki ja sama toiseen suuntaan. 

Haen hikisenä puut. Siinä meinaa tulla kylmä ja hiestä märkä hanska tarttuu liiterin rautahakaan. Säkeissäkään ei ole reikää kädelle. Pitää terävällä puunpalalla puhkaista. Näin kylmällä meinaa kuitenkin haljeta koko säkki.

---

Käyn suihkussa ja säädän vaatteet mukaan. Syön ja katson syöksylaskua. Radiouutisissa kerrottiin, että Unabomber oli saanut kahdeksan elinkautista, muttei kuolemantuomiota. Oliskohan kannattanut vaan päästää päiviltä? Kumpi on suurempi kärsimys? Pitääkö kärsimystä aiheuttaneen kärsiä myös? Ja kuinka paljon? Vai ovatko sellaiset vain lähtökohtaisesti sairaita? Ihan sama. Ei jaksa miettiä.

- Koskas sitä pitääs mennä?

- No koko lailla nyt. 

- Ny'jjo?! Mihin sitä niin kiirus on? Onko puut hajettu?

- On. Heti lenkin jälkeen. 

Isä vie Chrisselle. Kerron, että tulen Tupun kyydissä pois. Ainakin se on näin luvannut. Stefu näyttäisi olevan huoneessaan ja Skitso paikallaan. Onkohan sen koiran nimi oikeasti Skitso? En minä muuta nimeä ole Chrissen sille kuullut käyttävän. Ville ja Jussi on jo paikalla. Mikko tulee kai mopolla ja Tuomas tapojensa mukaan myöhässä. 

- Moro! 

- Moro, mitä ne jätkät täällä tekee?

- Katotaan jääkiekkoo. Tappara-Ilves. 

- Ai niin, saatana! Mikä tilanne?

- Tappara johtaa 1-0.

- Paska.

- On se kyllä kumma, että jätkä kannattaa Ipaa. Miks?

- Siistimpi logo, eikä jaksa kannattaa samaa kuin te.

- Ääliö. Ota pizzaa, Mance on tehnyt! 

- Missäs se on? 

- Saunaa laittamassa tai jotain. Mikko ja Tuomas tulee myöhässä.

- Ylläri.

---

Tappara voittaa 4-1. Käydään saunassa ja lähdetään kävelemään Nuorisoseuralle. Kylmä on, mutta ei liian. Mikko ja Ville meinaa jäädä ensin ulos pyörimään. Minä taidan etsiä Jarmon. 

Sisällä on paljon porukkaa, mutta yritetään löytää joku paikka kioskin nurkasta, niin voi hetken istua. Pihalla ei ainakaan viitsi olla. Inis on melko turha. Rasmus on aika hyvä. Soittavat hyvin. Apulanta on sellainen puolijees, mutta Toni ei kyllä osaa laulaa yhtään. 

Seuralla on ihan ok, mutta jotenkin ei jaksa näin isoja ihmisporukoita. Osa on kännissä ja meteli on kova. Väsyttävää. Mancen luona oli siistimpää. Onneksi kohta loppuu.

Tuppu vie mut, Petrin ja Tonin kotiin. Ajetaan aika reippaasti, mutta ei vaarallisesti. 

---

Mance on sama jätkä kuin Chrisse. Tuohon lukioikään kuuluivat loputtomat lempinimet, joissa oli järkeä ja logiikkaa aika tavalla vähän. Chrisse asui lähellä nuorisoseuraa, joten se oli looginen synttäripaikka. Pidettiin muuten noita "lapsellisia" synttäreitä koko lukion ajan.

Jari Räsäsen doping-tapaus vaikutti todella omituiselta. Silloin oli usko puhtaaseen urheiluun vielä vallitseva olotila ja tuo tuntui todella erikoiselta. Ei siis ollut aavistustakaan, mitä voi tapahtua noin kolmen vuoden päästä. 

Minä olen poikkeus keskimääräiseen alavutelaisnuorukaiseen. Pääasiassa siellä kannatetaan Tapparaa. Mutta minusta Ilveksen logo oli hienoin ja jotenkin pidin sitä muutenkin siistimpänä joukkueena. En koskaan ole seurannut SM-liigaa samalla innolla kuin NHL:ää, mutta jos jokaisen urheiluruudun katsoo, niin pelaajia kyllä jää mieleen. 

Alavudella kävi esiintymässä nykymittarilla aika isoiksi kasvaneita bändejä. Rasmus ja Apulanta on aivan hyvä kaksikko tuollaiselle keikalle. Ei tuon tyylin musiikki vaan aivan muuten osunut. Mutta silloin jo mietin, että vanhempana voi sitten sanoa nähneesä nuorena aika kuuluisia ja monenlaisia bändejä. Nykyisellään en ole niin livemiehiä, mutta menee sekin välillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti