Hasek voitti Hart Trophyn. Onhan se hyvä, mutta ärsyttää, kun se ei käytä maskia. Verkkokypärä on helvetin ruma. Voisikohan Sharksista kukaan voittaa koskaan Hartia?
Sami osti Monster Truck Madnessin. Ajaa aina itse Grave Diggerillä. On kyllä hienot grafiikat. Ehkä lehdin vielä illalla yksin pelaamaan. Lenkki-illan jälkeen.
Lenkki-ilta on meillä, mutta haluan juosta Rimmin lenkin. Pekan ennätys ei voi olla niin kova. Mennään Pekan pihaan autolla.
---
- Kummin päin se pitäs kiertää?
- Kyllä Kuuskutoselle kannattaa ensin mennä. Pitkä alamäki alkuun, kun vielä jaksaa juosta.
- Kuinkahan päin Pekka on sen juossut?
- No sen voi siltä kysyä. Me lähretään kuitenkin etehen, niin saat sitten yrittää ottaa kiinni.
- Eli ottaa kiinni. Erkin tienhaarassa viimeistään.
- Pöh.
Rimmin lenkki on vähän yli seitsemän kilometriä. Osaan sen hyvin, mutta en ole juossut sitä kovaa. Paljon teräviä mäkiä. Ja pirullinen Viivi...
---
Miehet lähti. Sanoivat juoksevansa hiljakseen. Sitä en usko hetkeäkään. Tähyilen sekkaria ja käyn verkkailemassa Rimmin toisessa tienhaarassa. Otan pienen kiihdytyksen Einon ylämäkeen, jotta saa vähän keuhkoa auki.
Puoli minuuttia lähtöön. 10 sekuntia ennen lähtöä nollaan kellon. Osaan minä siitä riittävän tarkasti laskea. Taina katselee ikkunasta. Varmaan ihmettelee, miksen minä jo lähtenyt.
HEP! Lähtö on alamäkeen ja sitten tulee jyrkkä ja vino mutka. Siinä vaiheessa vaihdetaan tien puolta. Ei kannata juosta ylimääräisiä metrejä. Sapsun päädyssä on aina ollut jotenkin huono asfaltti.
Tullaan ylämäkeen. Tätä ei saa missään nimessä juosta liian lujaa, sillä sitten on puolentoista kilometrin alamäki. Mäki nousee ihan rivakasti, kun muistan pitää askeleen päkiällä.
Mäen yläpäässä ravistelen vähän käsiä. Toinen lenkkari on pikkuisen löysemmällä kuin toinen. Se ärsyttää. Mutta nyt ei enää voi pysähtyä. Liikennettä ei ole älyttömästi. Lähden kiitämään kovaa vauhtia kohti Rimmin toista tienhaaraa.
Päässäni soi Prodigyn No Good. Miksi aina se?! Hengitän ulos "don't need no onen" tahtiin. Sekin vähän häiritsee. Rekka tulee vastaan. Nyt pitää hengittää sisään tosi syvään ja hetki pidättää, ettei tule kaikki pakokaasu ja hiekkapöly suuhun.
Tullaan mutkaan. Olisiko miehistä näkynyt vilaus ylämäessä? Ollaan taas railojen kohdalla tippumassa Kiinaan. Paska asfaltti. Jotain muruja päällä. On olo, ettei tossu pidä.
Jylhimmän metsän kohdalta käännytään jyrkkään alamäkeen. Sitä en pysty juoksemaan ihan miesten vauhtia. Polveen koskee. Tai polven sivuun. Saatana sekin. Hengityksessä ei kyllä tunnu pahalta, mutta pienet kivut ahdistelee joka puolelta.
Toivottavasti ei seuraavalla pätkällä tule ketään tuttuja tien varteen. En nyt ehdi nostelemaan kättä tai varsinkaan juttelemaan mitään. Mietin olevani formula-auto, joka ottaa pienimmätkin mutkat suorinta reittiä. Oion surutta joka mutkan. Ei täällä niin paljon autoja kulje. Kai.
Metsän reunalta näen miehet. Tuolla 90-mutkassa jo. Nehän saa helposti kiinni. Pitää yrittää juosta hiljaisesti, etteivät ne kuule minun olevan jo tässä. Mökkipätkällä pääsen salaa lähelle, ettei kukaan niistä ehdi kiristämään.
Viivin haukunta. Voi jumalauta! Jospa se nyt pysyisi siellä pihallaan. Vaan ei pysy. Pakko on hidastaa vähän. Ja haukunnasta miehet kuuli varmasti, että olen näin lähellä. Helvetin koira!
Ylämäkeä seuraavaan ysikymppimutkaan asti. Kaksi juoksijaa on irti. Olisiko isä ja Pekka? Eiköhän Matit ole kuitenkin jääneet. Juoksen tätä samaa vauhtia mutkaan ja lisään alamäkeen selkeästi vauhtia. Einon talon kierrossa niitä saa paljon kiinni. Ja lopun sitten pikitiellä.
Matit saan kiinni jo ennen Einon taloa, mutta Pekka ja isä on edellä. Pekka vielä isääkin vähän edellä. Lippis on jo väärin päin. Siitä en saa voimaa. Minun on pakko vain kiristää.
Mäelle noustessa pääsen ohi. Tuoksuu kesälle, sillä päivällä satoi. Aurinko on vielä tosi ylhäällä. Onpa helppoa. Uusi ennätys!
- Saakeli, ette kyllä lähteneet hiljaa!
- Kyllä me aika hiljaa lähdettiin.
- Paskam'marjat! Heti, kun päästiin Saaren tienhaaraan, niin vauhti kiihty niin pirusti!
- No niin! Minä arvasin!
Ajetaan kotiin saunaan. Miehet tulee perästä.
---
NHL oli eniten seuraamani urheilumuoto. Tai varmaan se oli yleisurheilu, mutta NHL oli helpommin seurattava. Muistan edelleen satoja tuon ajan pelaajia.
Me olemme aina pelanneet paljon. Pihapelejä, lautapelejä, tietokonetta. Ne kehittävät. Monster Truck Madness oli hieno peli. Ei se enää siltä näyttää, mutta kyllä se silloin oli tyylikäs.
Olin ja olen melko helposti haasteisiin syttyvä. Kun joku kertoi ennätyksensä, se piti rikkoa. Jos se oli omalla kylällä, niin palo oli vielä kovempi. Rimmin lenkki on sellainen seitsemän kilometriä pitkä lenkki. Mäkeä ja mutkaa. Ennätysjuoksussa tuolloin vauhti oli noin 3.30/km. Nyt reitti on hiukan muuttunut lyhyemmäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti