Perjantai. Mahtavaa! Neljä tuntia koulua. Aamulenkkiä ei tarvitse tehdä kuudelta. Aurinko kiiltää vastarannan mäntyjen takaa. Ilma on kylmä, mutta aurinko lämmittää. Tien reuna höyryää. Linnut laulavat niin pirusti.
Jalat tuntuvat trikoissa jänteviltä. Jopa kevyiltä. Reisiin on hiukan kylmä, mutta se on oikeastaan ihan hyvä. Terävä olo.
Käyn kääntymässä Vanhalla Peltolalla. Kaatuukohan tuo ulkorakennus pian? Ainakin on niin helkatin vinossa. Kuinkahan kovaa tuon testikilsan pääsis jos vesiurat olis lanattu eikä tarvis väistellä?
Kotona käyn uimassa. Vesi on paljon lämpöisempää kuin ilma. Vois kyllä jäädä kotiinkin. Ei mikään jaksaisi historiaa kahta tuntia. No, ehkä minä nyt kuitenkin menen. Voi sitten jutella, että mitä tehdään viikonloppuna vai tehdäänkö mitään.
---
Olipa tylsä koulupäivä, mutta ehdin sentään kahden autolla kotiin. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta silti ei ole lämmin. Tulis nyt jo kesä!
- No niin, sopivasti! Saatkin tulla sitten äestämään. Etelävainio pitää saada äestettyä tänään. Mun pitää mennä keikalle tuuraamaan.
- Ai ny heti? Mun pitäs käydä vielä lenkillä ja syöräkin.
- Ei vielä, mutta viireltä viimeestähän. Mää laitan äkeen perähä ja ajelen ne reunat ja pahat paikat. Tuu sitte, ku oot käyny lenkillä ja syäny. Ota juomista mukahan!
- Joo.
Ihan kiva olis mennä äestämään, mutta perjantaina. Huono päivä! Ei se auta. Syön banaanin ja puen lenkille.
Melkein kesäkuu ja näin helvetin kylmä. Menen Tiinanmäkeen. Pitäis juosta kilsa kovaa.
Kylän isännät on pellolla. Eiköhän Tonikin ole joutunut? Äestäminen on tietysti aika paljon parempi kuin kivien kerääminen.
En jaksa juosta purulla enää verkkaa. Keskityn hetken ja lähden juoksemaan. On kylmä, jalat jäykät. Oravat riehuu puissa ja linnut kailottaa kovempaa kuin koskaan. Rauhaton olo.
Hapottaa vähän. Jäykkää. Ajatus ei ole juoksussa. Aika 3.21. Ei se täysiä pitänyt ollakaan, mutta jotenkin väsynyttä. Äkkiä nyt kotiin, syömään ja pellolle. Jos sen tänään saa tehtyä, niin ehkä huomenna voi olla vapaalla.
---
- Meetkö pelaamaan koululle?
- En, ku pitää mennä äestämään Etelävainiolle.
- Sinne on tulossa porukkaa.
- No ei se nyt jumalauta auta, kun pitää mennä pellolle! En pääse, ääliö!
- Ite oot!
- Kusipää...
- Äiti! Tomppa sano kusipääksi...
Otan vettä limsapulloon. Mau-Mau katsoo navetan rappusilta.
- Et tule nyt mukaan. Ei mennä nyt katiskalle.
Kävelen metsän läpi Etelävainiolle. Isä on Moision puolella. Ei perkele, pitääkö tuokin äestää!?
- No niin! Eikö yhtään huanompia vaatteita löytynyt?
- Ei.
- Mees ny tuahon tyyräämään, niin mää neuvon. Sulle saa olla tua pienempi vaihde. Sitten lähret rauhallisesti ja sitten vasta lasket äkehen, kun traktori on liikkeellä. Ei nuan nykääsemällä! Rauhallisesti.
- Joo joo! No niin, mitä sitten?
- Et aja sen entisen jäljen päältä vaan siitä sivusta, mutta ei saa jäädä haukipäitäkään! Tieräksää mitä ne on?
- Joo-o. Oot sanonut sata kertaa. Kyllä mää osaan. Voit jo lähtee.
- No, opettele ny sitte... Ja ajat sitten tuolta mettätien läpi kotia, ettei kolhi äes puihin.
Isä hyppää pois traktorin päältä ja lähtee kävelemään kotiinpäin samalla kiviä metsään heitellen. Koko ajan se vahtii miten minun ajo onnistuu. Helvetin kyttääjä!
---
Kolmasosa jäljellä. Alkaa vesi loppumaan. En kyllä jaksa välillä ajaa hakemaan. Ja joko taas on joku juuri piikkien välissä? Perkele, ettei viitsisi yhtään enää nousta traktorin päältä. Taas löin polven rappusiin.
- Saatanansaatana!
Miten tällaiseen vehkeeseen ei saada järkevämpää sisäänmenoa?! Aivan mustelmilla jalat. Helvetti! Radiomafialla soi sadatta kertaa joku Ace of Base. Masentavaa musiikkia.
Kierrän vielä pari kertaa. Sitten on pakko varmaan hakea sitä juomista. Miten tästä kestää näin kauan? Alan kyllä ajamaan isommalla vaihteella. Eihän se isä täällä ole.
Joku kävelee metsästä pellon laitaan. Se on Sami.
- No?
- Äiti käski tuomaan sulle leipää ja juomista.
- Ai? No hyvä! Oliko koululla porukkaa?
- Tosi paljon, mutta ne alotti lopuksi pesäpalloa ja lähdin pois. Tuutko kohta kotiin?
- Menee tässä vielä...
- Meetkö saunaan?
- En tiedä vielä. Voisin minä ehkä pesulla käydä.
- Joo.
Onneksi eivät pelanneet kauaa jalkapalloa. Sami lähtee takaisin. Ehkä se kuitenkin tuli pyörällä?
---
Alkaa äestettävä loppumaan. Mafialla soi ankea Dancemob. Täyttä paskaa, mutta ei jaksa enää Offspringin Ignitioniakaan läpi. Miksei kasetin biisit voi vaihtua joka kierroksella?
Alkaa tuoksumaan yö. On valoisaa, mutta ajovalot ovat oikeastaan ihan paikallaan. Nilkka väsyy, kun kaasua pitää painaa niin hankalasta asennosta. Käsikaasun käyttö taas on jotenkin hölmöä, kun traktori pomppii möykkypaikoissa. Kämmenpohjakin on arka nostolaitteen käytöstä.
Ajan kohti metsän reunaa. Jotain välähtää valoissa. Mikä se oli? Ajan lähemmäs. Katson metsää, mutta näen vain puita.
Hetkinen... Onko puussa jotain? Voiko se olla?! On se! Puussa on ilves. Se makaa oksalla niin kuin Avarassa luonnossa. Se katsoo sivusilmällä traktoria. Minä tuijotan sitä. Sen turkista nousee höyryä, mutta mihinkään se ei liiku. On vain. Ehkä se on väsynyt eikä sitä kiinnosta. Joku siis yhdistää meitä.
---
Isä on vahtinut työnjälkeä aina. Vieläkin vahtii, jos nyt jotain satutaan tekemään. Harvoin satutaan, jos isältä kysytään.
Etelävainio, Moisio ja Hoikkakyrö ovat yhteensä aikamoinen urakka. Tunteja menee. Jos äestäminen olisi vain ajamista, niin mikäs siinä. Mutta todellisuudessa pellolla on paljon kiviä ja juuria, joita pitää kerätä ja heitellä pois tai irrotella koneista. Aurat ja äes ei nyt paljoakaan niistä välitä, mutta kylvö- ja puimakone ei niitä kestä.
Meillä on Case 1494. Hyvin on kestänyt, mutta sisäänmenorappusia ei pääse kyllä pitkä ihminen kehumaan. Aina lyöt polven. Samoin polkimet painuvat kummallisissa kulmissa, mutta sillä sitä mentiin ja mennään vieläkin.
Olen nähnyt lähes kaikki suomalaiset nisäkkäät luonnossa. Naali sieltä puuttuu, mutta muuten on hyvä lista. Ilveksiä on meidän kotimailla paljon. Se vaan on kissamaisen ovela kapistus. Sitä ei nimittäin näe ikinä. Mutta minäpä näin tuolla puussa. Se oli pysäyttävä kokemus. Tyyppi vaan ylväästi katseli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti