Garry Kasparov pelaa tietokonetta vastaan shakkia. Voittaa varmasti. Ei mitenkään voi tietokone pärjätä ihmiselle.
Kohta lähdetään Arton ja Petterin kanssa Sm-maastoihin. Mikkeliin. En ole koskaan käynyt niin idässä. Tai olenpas. Kummisedän kanssa Lappeenrannassa.
- Koita ny sitten rohkiasti lähtiä, ettet jää sinne perille.
- Joo joo. En voi lähtee kärkeenkään. Siellä on Inkiläiset, Tegelbergit ja kaikki. Ei niille voi pärjätä!
- Mutta ei liian hiljaa! Ny tulevat hakemaan.
- Annapas rahaa.
- Rahaa? Ei mihinkään turhuuksiin.
- No kai siellä nyt syödäkin pitää!
- No, loput takaasi!
Artolla on valkoinen Fiat Tempra. Fiat. Ei kai kellään ole Fiatia kuin traktorina.
- No niin! Sitten lähdetäänkin miesten reissuun!
- Katto ny, ettei nämä kovin paljoa tohloile.
- Kyllä me hyvin pärjätään. Heitä laukku sinne taakse, saat yksin istua siellä takana, kun Pette on pidempi.
- Joo.
On hieno, mutta ei kovin lämmin keli. Jyväskylässä pysähdytään huoltoasemalle. Arto ajaa kovaa. Ne soittaa Rebel Yelliä, mutta tämä ei oo Scooteria.
---
Ollaan Mikkelissä. On jotenkin kylmä, vaikka on kuitenkin jo aika kevät. Käydään kiertämässä kävellen kisareitti. Tämähän on vähän kuin Maastofinaali. Lähtö vaan on raviradalta.
- Huomenna sitten, Tomi, tuosta loppukiriin ja reteesti mitaleille!
- Just... Aika hyvin pitäs mennä. Jos olis paremmin kuin puolessa välissä.
- Kyllähän noita neliseiskan jaloilla pitäs voittaa!
- En minä mun jalan koolle mitään voi...
- Ottakaahan pari rullausta. Sitten lähdetään syömään ja nukkumaan!
Jännittää. Saatana. Miten tästä nyt huomenna lähdetään? Pitkä suora. Kärkeen vai tarkkailemaan? Oikeaan vai vasempaan reunaan? Vai keskeltä suoraan? Perkele!
---
- Menehän, Tomi, jo sänkyyn!
- Mää venyttelen vielä!
- Onko numero jo paidassa kiinni?
- NumeroT! Ne pitää laittaa eteen ja taakse. Ohjeissa lukee.
- Taitaa Tomia jännittää, kun on lukenut ohjeet ja kaikki noin tarkkaan.
- Pitää ne lukea.
Saatanan jätkät! Kai ne nyt luetaan, että tiedetään miten pitää toimia. Kun on kaikki varmaa, niin ei tarvitse stressata. Noi vaan sluibaa!
Käyn sängyssä läpi kisan. Syke nousee. Jännittää, mutta sopivasti. Olen ihan hyvässä kunnossa, mutta en riittävässä. Jos pääsis yli puolen välin.
---
Aamupala. Hotellin aamupala. Onko nämä kuitenkin aina vähän samanlaisia?
- Tomi! Ne, jotka syö meetvurstia, pärjää!
- Ei kannata uskoa Petteä, se puhuu paskaa.
- Kyllä minä meetvurstia syön muutenkin.
- Kannattaa vähän katsoa mitä syö kisa-aamuna. Mikset ota puuroa?
- En minä syö puuroa muutenkaan, niin miksi kisa-aamuna? Donitsin kyllä otan.
- Ei perkele. Ei puuroa, mutta donitsi.
- Niin. Miksei? Perustele, miksei?
- On sulla, Tomi, vielä vähän oppimista.
Ihmejätkiä. Milloin muuten saa donitseja mistään?
Mennään aivan liian aikaisin kisakeskukseen. Raviradalta lähtö vaikuttaa tosi pitkäveteiseltä. Isot aukeat ei tunnu hyvältä. Juoksu ei etene.
Hänninen voittaa 12 kilometriä. Se on kyllä kova jätkä! Kaikki matkat kulkee. Käyn verrytellessä kannustamassa Ilmajoen tyttöjä. Johanna on ehkä kahdeksas. Jotenkin Nettaa on helpompi kannustaa, kun sekään ei ole niin hyvä.
Oma kokoontuminen. Aivan liikaa aikaa verrytellä pienellä alueella. Meidät laitetaan riviin. Seurojen mukaan aakkosjärjestykseen. Olen siis ihan vasemmassa laidassa. Haisee hevoselle. Vai sen paskalle? Onko tyhmempää kuin raviurheilu. Jännittää.
"Paikoillenne. PAM!" Kovaa lähdetään. Pääsisin kyllä kovempaakin. Juoksen rennosti vasenta reunaa. On jotenkin tahmea ilma. Vartalo ei luista läpi ilman. Happi on kuitenkin paksua ja tarttuu keuhkoihin hyvin. En kehtaa rynniä.
Päästään pois radalta maastoon. Jäinpä jotenkin kauas. Neulaset tuoksuu. Tuoksuu kevät, linimentti, makkara ja hiki. Kari on jo tuolla kaukana. En kiristä vielä.
Kilometri. Kuulutuksessa luetellaan ehkä Inkiläinen ja Tegelberg. Saarelma ainakin. Sillä on kaunis isosisko.
Toiselle kierrokselle kiristän. Minähän olen melkein viimeinen.
Toinen kierros. Ohitan monia. Huusiko Ilmajoen tytöt minulle? Kiristän ja Ohitan vieläkin monta. Ei tunnu oikein miltään. Olen joku 70:s. Onpa huono. Voitaisiinko juosta heti uudelleen?
Suihkussa on vielä Teuvan jätkiä. Toivottavasti lähdetään nopeasti kotiin. Illalla olisi Tehosekoitin Aulavalla. Meneeköhän Pettekin sinne?
---
Garry hävisi shakkimatsin Deep Bluelle. Eli "tekoäly voittaa ihmisen". Olemme taas samanlaisessa risteyksessä. Tekoäly vaan on melko erilaista. Aika paljon parempaakin. Kuinkas se ja kvanttikoneet?
Petteri aloitti kestojuoksun verraten vanhana. Arto häntä koutsasi. Kummankin kanssa olen viettänyt tunnin jos toisenkin juoksun parissa. Olen oppinut paljon ja on toisaalta iso harmi, ettei noita yhteisiä reissuja enää ole. Artoa olen aiemminkin kiittänyt musiikkimakuni laajentamisesta.
Sm-maastot ovat minulle se The Juoksutapahtuma. On noita aika monta tullut käytyäkin. En edes ole mikään ihmeellinen maastojuoksija, mutta kisana siinä on jotain todella hienoa. Hienona olen aina pitänyt myös sitä samaa pilkettä niin 85-vuotiaiden kuin 18-vuotiaiden silmässä: "Voikohan tuosta juosta suoremmalla linjalla?" tai "laittaisko piikkarit vai kevyet lenkkarit?". Vauhti muuttuu, mutta ajatus ja tunne on sama.
Mikkelissä olisin varmaan ollut kolmen kympin sakissa, jos vaan olisi uskaltanut lähteä. Sijoitus oli kuitenkin "Kallet" eli 69.
Tulokset täältä: https://www.tilastopaja.eu/fi/db/tulokset.php?CID=25628
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti