Hjalliksen Hartwall Areena avattiin. Avajaiskonserttina on joku helvetin vanha Beach Boys. Ei perkele, miten iloista paskaa! Nössö-Jokerit pelaa jatkossa siellä.
Luen Mikrobittiä. MDK. On perhana hienon näköinen peli. Hienompi kuin Tomb Raider. Olispa kunnollinen äänikortti niin kuuluis äänetkin. Eihän se kyllä tolla koneella toimis. Slicksistä on tullut uus versio, se kyllä toimii! Voidaan Jarkon ja Jukan kanssa sitten kesettää hypäreillä. Perse, kun olis kunnon kone!
Luen hetken Lovecraftia ja alan nukkumaan. Huomenna on kotibileet Teemulla. Pitää käydä aamusta jo lenkillä. Mennään ennen juhlia Chrisselle, saunotaan siinä. Siitä ei ole pitkä Teemulle vissiin.
---
- Joko sinä söit aamupalaa?
- Joo.
- Onko pitkä lenkki?
- Rimmi.
- Juokse varovasti kuuskutosella. Siinä menee niin kauheen isoja rekkoja.
- Mmm. Heippa.
Minähän juoksen siinä melkein joka päivä. Ei ne mitään yllätysrekkoja ole. Äiti aina hössöttää kaikesta turhasta.
En tiedä miten päin kiertäisin. Ensin ankea Kuuskutonen vai se lopuksi? Tylsä on kyllä Sapsun takalenkki, mutta kamala on juosta vitonen vastatuuleenkin. Olis vähän enemmän vaihtoehtoja, mutta kun ei.
Juoksen Kuuskutosta. Lauantaiaamu ja tällainen liikenne. Minne ne on menossa? Keskiselle? Taidan kiertää Mäki-Pollarin kautta, vaikka se tuo vähän pituutta matkaan. Vesa tulee Escortilla vastaan.
Uljaanmäki ja sitten Rimmin kiertoon. Tämähän nyt meneekin ihan hyvin. Paljon mutkia, eikä ole pitkiä suoria, joilla matka tuntuu toivottoman pitkältä. Toivottavasti Viivi ei ole irti.
Joku on jo lanannut hiekkatien. Perkele. Saakelinmoisia kivenmurikoita, eikä ole hyvä juosta missään. Asko näkyy olevan pihalla. Vieläköhän siellä on rottia?
Vihdoin ympärystiellä. Vielä viis kilsaa. Toivottavasti ei tuu ketään kavereita loppulenkistä, en jaksais nyt jutella. Janokin on aivan älytön, eikä kotona varmasti ole limsaa. Jos on Fun Lightia niin lähden ostamaan limsaa. Sitä ei juo pirukaan.
Töyhtöhyypät on jo pellon laitamilla. Ohmo-Himo tulee Ferkulla vastaan, mutta muuten ei ketään. Vihdoin kotona. Mitähän tässä vielä pitää tehdä ennen kuin voin lähteä Chrisselle?
---
Ajelen Mikolle. Ärsyttää, kun pakoputkena on vain joku ruosteinen suora putki. Ei minkäänlaista vastapainetta. Mutta oikean putken mutkassa on reikä. Taas. Tämä suora putki taas polttaa ja pitää meteliä. Ja on laiton. Mitenkäs ajat Asemalle metsiä pitkin? Et mitenkään.
Mikko laittaa nahkatakin niskaansa ja fiilistelee tukkaansa.
- On se nyt hyvin jo!
- Joo, kohta!
- Säähän laitat kypärän päähän! Joudut laittamaan ne uudestaan joka tapauksessa.
- Älä nyt hätäile.
Ajellaan peräjälkeen Chrisselle. Mikko olis halunnut kiertää Ringin kautta, mutta en viitsi tuolla helvetinputkella. Mennään Lapinkylän kautta niin on vähemmän mahdollisuutta törmätä poliisiin.
- Jussi on näköjään jo täällä. Pitikö muita tulla?
- Tuleekohan se Tuomas? Se on kyllä aina myöhässä.
- Stefu näyttää olevan kotona.
Mennään sisälle ja jumitetaan Chrissen huoneessa hetki. Pelataan Micro Machinesia samalla näppiksellä. Liian uus näppis Chrissellä, kun ei ota kaikkien painalluksista yhtä aikaa.
Ajellaan Teemulle. En ole käynyt ennen, mutta Chrisse tietää, missä se asuu. Ei helvetti, talohan on Eilan ja Arton naapurissa. Onko Teemu siis se poika, joka löi minua pienenä haravalla päähän? Pitäsköhän lyödä sitä takasin?
Porukkaa on jo paljon. Talo on kaksikerroksinen ja vähän sokkeloinen. Pihalla on puolikylmä, mutta tosi valoisaa jo. Osalla on kaljaa ja jollain on siideriä. Myös boolia on. Toivottavasti ei mene ihan samalla lailla kuin leirintäalueella.
Alhaalla soi perusdiskomusiikki. Ylhäältä kuuluu jotain muuta. Siellä on ainakin Pasi ja varmaan myös Teemu.
- Tere! Täällähän ne kaikki on! Mitä teette?
- Kuunnellaan musiikkia, alakerran musiikki on niin paskaa.
- Metallicaa ja sit tällaista Type O Negativee.
- Mikä se on?
- Se on tämmöstä melodista goottiheviä.
Pasi pätee taas noilla tyyleillä. Osaisinpa minäkin niitä. Metallica on tuttu, mutta tuo toinen kuulostaa kyllä jännältä. Siinä on jotain piikkejä kannessa.
Tytöt käy pyytämässä ihmisiä alakertaan. Muut lähtee, mutta minä ja Janne jäädään kuuntelemaan musiikkia. Teemulla on hyvät soittovehkeet.
Kumpaakin tytöt kiinnostaa, mutta kumpikin tiedostaa, ettei ole jakoja. Joten valitaan musiikin kuuntelu ja sipsit.
---
Slicks 'n Slide oli aivan perhanan kova peli. Sen oli vieläpä tehnyt suomalainen. Siihen pystyi tekemään itse ratoja, joita paljon värkkäsinkin. Soitin jopa pelin tekijälle neuvoa kysyäkseni.
MDK se vasta legenda olikin. Se sai MikroBitissä niin kovat arvosanat, että se oli pakko saada. Sami osti sen. Minä katsoin, kun Sami pelasi.
Mopo oli kovalla käytöllä. Kun ajotiet ja -tavat olivat aika rouheita, niin siinä myös oli usein kaikkea pikkuvikaa, joka kyllä ärsytti. Suora putki oli vanhaa lehmien juottojärjestelmää ja se oli vain työnnetty kaariputken jatkoksi. Keskeltä se oli kiinni putken kiristimellä rungossa. Se heilui ja oli niin helvetin kuuma. Poltin jalkani siinä useasti. Sillä lähti myös kuulo, koska minkäänlaista vaimenninta siinä ei ollut.
Mikko hioi aina tukkaansa. Vähemmän yllättäen minä en. Lukioluokka oli meillä asiallinen. Siellä ei ollut rakkaripahiksia. Teemu oli varmaan "pahimmasta" päästä ja sekin ehkä vain siksi, että muuttui hopparista lävistetyksi metalliukoksi.
Noissa bileissä kuulin ensi kertaa T ype O Negativen October Rustia, jota pidän edelleen maailman parhaana levynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti