- Sitten me jaetaan nämä kokeet. Aloitetaan täältä paremmasta päästä, jossa on tietysti Markku. Yhdeksän ja puoli. Sitten on Jukka ja Jarkko... ja lopuksi tietysti Jarmo ja Tomi.
6+. Edelleen läpi. Liike ja aallot. Eihän se Veijon mielestä mitään ole, mutta lyhyt matikka ja pitkä fysiikka. Siihen nähden hyvin.
- Nuan vaan teorialla läpi!
- Jep. Kuinkahan kauan sillä pääsee? Ei nimittäin integroinnista ole mitään tietoa.
- No ei kai, kun ei sitä meille opeteta.
- No älä! Sitä mä just tarkotin.
- Seuraavaksi sitten saadaan kemian kokeet... Samaa paskaa, luulisin.
- jos ei huonompaa... Perkeleen Seppo, että on tylsä sekin.
Sepon luokka on jotenkin ankea. On saavutettu sellainen elokuvien kolkko tylsyys, jossa jenkkiopiskelijat syö purkkaa. Seppo taas mussuttaa selkä oppilaita kohti jotain. "Ei taas ole luettu läksyjä... mussun mussun..."
Ei kiinnosta. Mitä tekee jollain kemialla?
- Minulla on sitten tällainen palautettavien kokeiden rykelmä...
Ei perhana, seiska! Sehän meni hyvin. Miten tämä on mahdollista?
Illalla on pitkä lenkki. Juoksen sen Tiinanmäessä isän kanssa. Äiti on kävelemässä mukana. Pururadalla on mukavaa, kun ei ole vielä sääskiä, mutta on vihreää ja aika lämmintä.
---
Äiti on keittänyt ruispuolukkapuuroa. Uutisissa kerrotaan, että Veikka Gustafsson on kiivennyt ekana suomalaisena ilman lisähappea Mount Everestille. Onkohan se oikeasti edes niin paha? Pahinta varmaan on päästä sinne Himalajalle.
Istun linkassa Tuomon vieressä. Tänään saadaan terveystiedon ja ruotsin koe. Terkan kokeesta piti lähteä nopeasti, että ehdittiin Mänttään ajoissa. Ruotsia en edes yrittänyt. Tai yritin, mutta ei kiinnostanut. Varma hylsy.
Sillä tavalla. Terkasta 5+ ja ruotsista 4-. En taida kotona näitä esitellä. Onneksi äidin nimmari on helppo väärentää.
Seisoskellaan Jannen ja Vesan kanssa liikuntahallin edessä. Maarit ja Anu tulee meidän luo.
- Miksää et Tomi yritä yhtään?
- Ei kiinnosta. Enkä osaa ruotsia.
- Osaisit ihan hyvin, jos lukisit.
- En jaksa. Ei sillä tee mitään.
- Kyllä sillä vois vielä joskus tehdä. Sitä voi tarvita jossain jatko-opiskeluissa.
- Joo joo. Ei nappaa.
Ehkä niitä jossain tarvitaan. Mutta tarvitsenko minä? Tuskinpa. Ei vaan jaksa. Ehtiihän sitä sitten kirjoituksiin.
- Meettekö Aulavalle?
- Ehkä. Ei jaksais, kun se on Yö. Se on niin susipaska.
- Eihän se niin huono oo!
- Se on kyllä ihan saatanan huono!
- Ei oo!
- Onhan se vaan.
Vesan mielestä se on ihan hyvä, Janne ei sano mitään. Myhäilee vaan.
On se kyllä paska. Täysin paska. Tiia-Mariaa saattaa hetken kuunnella, mutta muuten se on hirveä. Aivan hirveä. Laulaja on perseestä.
Käyn illalla juoksemassa isän ja Pekan kanssa reippaan vitosen pururadalla. Tai ei ne mukana pysy, vaikka juoksen vain kevyesti yli 4 min/km. Onneksi on kesäloma, niin ei tarvi tuota koulua säätää.
---
En ole koskaan ollut mikään läksyjen lukija. Olen ollut laiska ja tiennyt pääseväni läpi aika vähällä yrittämisellä. Vaikka vanhemmat kuinka painottivat, että kannattaa lukea, en lukenut. En uskonut ja kaikki muu oli kivempaa. Ainut mitä oikeasti kadun on se, etten kieliin satsannut. Englannin olen joutunut töissä oppimaan ja ruotsia en osaa puhua vieläkään. Ruotsia täysin käydä kertailemassa jokaisessa uusintakokeessa.
Osa opettajista oli aikamoisia persoonia. Tai ainahan ne on. Veijo oli hyvin naismainen mies ja jollain tapaa todella ylimielinen. Hän myös noudatti hyvin nykyaikaista "parhaasta huonoimpaan" -kokeiden palautustapaa.
Seppo tai Ssheppo, kuten kuuluu sanoa. Varmasti älykäs mies. Koominen hahmo. Mikä hienointa, Sepolla oli satoja tapoja kertoa, että tehtäviä oli muutama. Niitä oli rykelmä, kokoelma, rypäs, joukkio, lauma...
Juoksu kuitenkin kiinnosti, vaikkei koulu kiinnostanutkaan. Kuntokin oli ihan hyvä. Ja Yö huono. Jo silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti