Detroit voitti Stanley Cupin. Fedorov ja Yzerman. Osgood oli aivan liekeissä. En ole nukkunut tarpeeksi. Mutta lenkille pitäisi mennä.
On kuuma. Ihan hemmetin kuuma. On jouduttu kastelemaan uutta nurmikkoa ja perunamaata koko päivä. Miksi meillä on niin paska venäläinen kastelukannu, jota ei voi kantaa normaalisti? Sitä pitää roikottaa tosi paljon sivulla, kun se on sellainen möhkelö. Paska. Eli varmasti halpa.
Haisee lehmänpaska. Tapani ajaa taas lietepaskaa. Uutisissa kerrotaan Pol Potista. Hullu jätkä. Pol Täyspotti. Kengissä on huonot nauhat. Kengät on nahkeat. On liian kuuma.
- No, ookko valamis?
- Oon. Mutta tänään ei juosta kovaa. Väsyttää.
- Pitääkö sitä valvua kaikki yöt?
- En oo valvonut kaikkia. Tuon vaan. Finaaleja on kerran vuodessa!
- Mitä sillä on väliä kuka voittaa? Ne oo eres suomalaasia...
- Sää et vaan ymmärrä.
Matti ja Pekka tulee meille. Sellainen rento lenkki menisi. Vähän pakkopullaa se on varmasti.
Puolessa välissä alkaa tuntua vasemman jalan polvessa. Tai sen takana. Ärsyttävä. Jotenkin kankea. Ehkä se menee juoksemalla ohi.
---
- Joko kävit lenkillä?
- Ei pysty.
- Mitenkä niin?
- Ei kestä tuo saatanan polvi juosta! Sattuu polvitaipeeseen.
- Onkohan se nyt niin kipiä? Sitten pitää tehrä jotain muuta. Saiskohan Markulle hieronnan?
- On se. Ja koko ajanhan minä jotain teen! Mettätöissä, pellolla, uin, pyöräilen...
- No se nyt on aika pientä... Pitää koittaa soittaa Markulle. Muista kastella nurmikko!
- No niin, määhän sanoin!
- Täh?
- Että koko ajan teen jotakin!
---
Meen nyt kolmatta kertaa uimaan tänään. Oon uinut matkaa. Ehkä Tapanin rajalle on suurin piirtein 50 m. Uin joka kerralla omien laskujen mukaan kilometrin.
Ärsyttävästi on lumpeita ja uistinvitaa tiellä. Helvettiäkö ne näin syvällä jo kasvaa. Pitäis taas niittää pois.
- TOMIII!!
- NO?
- EKSÄÄ KUULE KU HUURETAAN!?
- NO EN VISSIIN! EI VEDEN ALLA KUULE!
- UI NY RANTAHAN!
Mitähän nyt taas? Joku paska homma varmasti. Tai oon muka tehnyt jotain väärin. Ei oo mopokaan kunnossa, että olisin voinut bensaa ottaa.
- No?
- Markulla hieronta illalla.
- Ai keskustas?
- Ei, ku kotonaan. Mee sinne pyörällä puoli kahreksaks.
- Maksanko mää sille jotain?
- Mää maksa, ku käyn siellä itte seuraavan kerran.
- Joo.
---
Sateelta näyttää ja tuoksuu. Pilvenreunat roikkuu. Onkohan tässä kohta vielä ukkonenkin? Ylämäen polkeminen ei kyllä tunnu hyvältä polvessa. Eli hieronta sattuu varmasti pirusti.
Onkohan Mikko kotona? Tänne on aina jotenkin outo mennä. Avaan vanhan talon vanhan oven. Tuvassa on aika pimeää.
- Päivää.
- Päivää tai eikö se jo ilta ala olla...
- Onkohan Markku kotona?
- Joo, on se tualla. Mee vaan tuasta ovesta.
- Joo, kiitoksia.
Ihme ukko. Kiikkustuolissa ja kuitenkin roikkuu noissa kattorenkaissa. Avaan oven.
- Terve.
- Terve! No, jalaatko on kipiät? Ookko juassu paljo?
- En kai minä niin paljoa. Mutta vasemman jalan polvitaipeeseen koskee. Ei koko ajan, mutta jäykkä se on. Ei ole hyvä juosta.
- Hyppääs penkille, niin kattotaan!
Markku on hemmetin lihaksikas. Se on painonnostoja. Lyhyt, mutta vahva.
- Ooksää kasvanu ny kuinka pituutta?
- Ehkä semmosen kolme senttiä tänä vuonna.
- Joo, se katto kiristää sun lihaksia ja jänteitä. Ne ei ehri mukaan. Sun kannattaas ruveta käymään vähän salilla.
- Kyllä mää kouluaikana käynkin, mutta ei täältä keskustaan viitti sen takia lähteä.
- Täällähän olis se meirän vanha punttimökki.
- MIkä?
- Me vähän nosteltiin painoja silloon. Punttimökki on siellä Saarenmäellä.
- Ai jaa...Kuinkahan sinne pääsis?
- Kysypä Pekalta avainta. Ei se kyllä välttämättä oo eres lukos. Mutta siellä sun kannattais tehdä vähän sellaasia yleisliikkeitä. Pekka voi opettaa.
- Pekka?
- Pekkahan oli nuorempana kova nostaja. Sen veli on Suomen mestari.
- Ai, sitä en tienn... AII SAAT...eri!!!
- No, no, vähän on kiriämpi paikka. Otetaan muutaman kerran.
---
Meidän pihaan laitettiin uusi nurmikko. Sitä me kasteltiin sitten koko kesä, jotta se lähtisi kasvamaan ja juurtuisi. Otettiinko vettä letkusta? Ei, koska järvihän oli lähellä. Vain 50 metrin päässä. Ei siihen pohjavettä kannattanut tuhlata. En kyllä muista, että meillä olisi ikinä tullut vettä mistään letkusta. Ja kastelukannu oli maailman paskin ja pallon muotoinen.
Tein kesän metsänraivaushommia. Ajoin saha, raivaus- tai moottorisaha, tarakalla parin kilometrin päähän metsätöihin. Se olikin kivaa kesähelteellä. Varsinkin kokoaminen, kun sääskiä ei ollut paljon yhtään. Ei edes miljoonaa.
Keksin korvaavia harjoitteita. Uin paljon. Uin muutaman kilometrinkin päivässä. Olin aluksi uinut rannan tuntumassa järveä ympäri, mutta siinä piti niin suunnata menoa. Näin fiksummaksi uida pientä matkaa edestakaisin. Sauli opetti tekniikkaa. Olin ja olen vieläkin ihan kohtuullinen avovesiuimari.
Markku oli teini-iän luottohieroja. Myöhemmin Arto tuli enemmän kuvioihin mukaan, mutta Markulla käytiin vielä tuossa vaiheessa. Markku on muistaakseni Pohjoismaiden mestari painonnostossa. Hemmetin lyhyt, mutta vahva ukko. Hymyili vain ja puristi vähän kovempaa, jos ei pystynyt pitämään rentona lihaksia.
Polvitaipeen popliteus-lihas oli nuorempana aika usein ongelma. Minun juoksutekniikkani ruokki tuollaista oudon paikan vaivaa. On erittäin kiva, kun tuolta polven takaa peukalolla kaivellaan. Tekee ns. eetvarttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti