perjantai 15. joulukuuta 2023

Juoksutarinoita 81. Punttimökki (26.6.1997)



Olin kaksi päivää oksennustaudissa. Helvetin kiva, kun on 24 lämmintä. Makasin muorin huoneessa vaikkei se olekaan kunnossa. Komerossa ei kuitenkaan voi olla, kun on niin kuuma. Oksetti pelkkä kuumuus. Älyttömästi teki mieli Cokista. Sitä ei ollut. 

Nyt on jo hyvä. Eilen juoksin 12 kilsaa purulla. Ei olis kannattanut, mutta oli lenkki-ilta. Sovittiin, että menen tänään katsomaan punttimökkiä Pekan kanssa. Meen isän pyörällä. Se on ruma, mutta nopea. Isä ei ole nopea. 

- Terve!
- Terve! Oltaisko käyty kattomassa sitä punttimökkiä? Markku sano, että voisin siellä käydä ja mun pitäskin. 
- Käyrään vaan. Mää otan pyörän tuosta. 

Mökille on parisataa metriä. Sinne ajetaan Pekan kotitalon pihan läpi. Mutkaista pikkutietä alamäkeen. Puinen pieni mökki nököttää koivujen keskellä. Laitan pyörän ojan reunaan. Siinä ei ole jalkaa. Haarapääskyt pyörii mökin ympärillä. 

- Eihän tämä kummoonen ole, mutta kyllä täällä perusjuttuja voi tehdä. Tästä sisään!

Ovi ei ole lukossa. Tai on siinä salpa. Ovi on vuorattu sisäpuolelta styroxilla. Vastaan tulvahtaa melko tunkkainen ja kostea haju. Siinä on vähän rautaa, ruostetta, lahoa puuta ja... kaasua?

- Haiseeko täällä kaasu?
- No ei pitäs, mutta täton lämmitetty kaasulämmittimellä. Sitä ei kyllä kesällä tartte, eikä oo varmaan kaasuakaan.
- Joo...
- Tuolla on noita painoja ja tankoja sitten riittävästi. Nostolava voi jostakin vähän antaa periksi, mutta kyllä se sun painoolle varmaan riittää. Tieräksää mitä sun pitäs täällä tehdä?
- Joo, mulla on liikkeet.
- No sitte. Oo rauhas, me lähretään kirkolle. Täällä ei kyllä kukaan käy koskaan, että yksin saat olla.
- Joo. Kiitti.

Paskat mulla mitään liikkeitä ole. En vaan kehdannut näyttää, kuinka vähän mulla on voimaa. Olen minä kuitenkin käynyt salilla. Osaan minä kyykkyjä ja penkkiä tehdä. Ja maastavetoa.

Leokon tangot ja painot. Muutama vyö. Remmit. Parit punttikengätkin. Penkit on tehty puusta. Vuorattu superlonilla. Telineet puusta ja raudasta. Rautaa on varmaan tuhat kiloa. Muutama hyppylaatikko on. Mankkaa on. 

Sähköä ei tule, mutta kaasulamppu on. Täällä on ollut varmasti kova meininki 10-20 vuotta sitten. Seinillä on siitä porukasta kuviakin. Shortsit, pipo ja kaulaliina. Ei täällä ehkä niin lämmin ole ollut, vaikka seinät on styroxilla vuoratut. Ja osasta kohdin vain sanomalehdillä.

Teen penkkiä 30 kilolla ja jopa neljällä kympillä. Sen saan just ja just ylös muutaman kerran. Pakko ruveta käymään täällä. Ei voi olla näin huonot voimat.

Seinillä on rajuja julisteita: Kaarlo Kangasniemi Maailmanennätystä tekemässä, Kike Elomaa Ms. Olympia -81 ja Arnold Schwarzenegger 7-kertainen Mr. Olympia. Ovat saattaneet pikkuisen vedellä steroideja.

Hyvä paikka tämä on. Jotenkin rockymainen tunnelma. Parempi kuin Liikuntahallin sali.

---

Alavudella ja varsinkin Sapsalammella on melkomoinen painonnostohistoria. Pikkukylästä on tullut useampi Sm-mitalisti ja pari on tainnut menestyä jopa Pohjoismaiden mestaruuskisoissa. Arvostan tuollaista aitoa talkoohenkeä, jossa oikeasti nostetaan itse tehdyillä telineillä itse tehdyssä mökissä puntteja. Sieltä vaan kaasulampun ja -patterin hehkusta maan huipulle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti