Tänään en syö mitään. Mikon grillijuhlissa söin aivan liikaa. Seitsemän makkaraa. Siihen lihat päälle. Maissitkin oli kyllä hyviä. Mikolla oli siideriä, mutta minä join vain kokista. Jukka tulee tänään.
Huoneessa pörrää kärpänen. Mistä ne pääsee sisään? Ikkuna on kiinni ja verkko ainakin on ehjä. Herääkö ne jostain piilosta? Pitää nousta ennen kuin isä tulee herättämään. Tervapääskyt kiertää talon päällä. Haarapääskyt ovat kyllä vähentyneet. Johtuisko siitä, ettei ole enää lehmiä?
- Huomenta. Arvasin, että sinä tulet, kun nilkat naksuu.
- ...hmmmm...
- Mitä ottaisit aamupalaksi?
- Syön Weetabixin. Pitää käydä kuulemma hukkakaurapellolla. Saatana.
- No! Siistimpää kieltä. Ei siellä kauaa mene.
- Isän pikkuhommat kestää aina vähintään kolme tuntia.
- No sitten siellä pitää olla kolme tuntia.
- Hei! Jukka tulee tänään ja pitää käydä lenkillä!
- Käyt sitten Jukan kanssa.
Äitin pitää aina yrittää ymmärtää kaikkia. Tai siis isää. Perkele. Hukkakauroja ei varmasti käy kukaan tarkastamassa. Antais kasvaa vaan. Mikään ei ole niin paskaa kuin niiden kerääminen. Ehkä aidanteko, mutta sitä ei enää tarvitse onneksi tehdä.
Laitan "ei mitään pyhävaattehia" päälle ja kuuntelen uutisia. Che Guevara on löydetty. Tai sen ruumis. Ketä kiinnostaa.ä? Mitä väliä on sillä, missä ruumis makaa? Eiköhän se sielu sieltä ole kadonnut. Nasan Pathfinder laskeutui Marsiin. Se on kyllä jo kovempi juttu.
---
- Montako löysit?
- En laskenut.
- Höh. Ne pitää laittaa ylähä. Jotta tietää, paljonko niitä on ollut edellisvuonna.
- Mitä sillä on väliä?
- Voi voi, on sulla vielä oppimista...
- Kenen auto meillon?
- Susannan ja Samin. Pitää kohta mennä kahville.
- Joo.
Susanna on mun serkku ja Sami sen mies. Se puhuu ihan Turun murretta, mutta on ihan mukava mies. Sillä on Harlikkakin. Susannalla on täydelliset hampaat. Kun se pääsi ylioppilaaksi, en tajunnut onnitella vaan sanoin käsipäivää. Niillä oli vasikan kokoinen kissa, jonka nimi oli Mustikka.
---
Kun Susanna ja Sami lähtee, niin melkein saman tien Masa tuo Jukan. Mennään sen kanssa lenkille. Se saa tulla pyörällä ja pitää kelloa. Onhan se juossut, mutta ei se tuota vauhtia pääse.
- Moro.
- Mo.
- Pitäs lähtee saman tien lenkille. Saat tulla pyörällä. Sitten Tonin mökiltä Aulavalle.
- Onko se mökki se sama, missä oltiin vuosi sitten?
- On. Mutta Pyylampi pitäs juosta kovaa.
- No sitte vaan. Minkä pyörän mä otan?
- Ota tuo mun. Paska se on, mutta varmaan paras näistä. Pitää hakee kello.
- Mulla on uus. Otetaan tällä. Saa väliajatkin muistiin.
- No sitten!
Jukka huutelee väliaikoja. On pölyisen kuuma, mutta jotenkin on kulku päällä. Ei serkun silmien alla viitsi juosta huonosti. Juoksen uuden enkan. 31.50. Isän ennätykseen on vielä melkein kaksi minuuttia.
---
Ajellaan Tonin mökille. On hieno ilma. Tuoksuu heinätöille ja vähän lehmänpaskalle. Osmantie on niin kovaksi tallattua savea, että on sitä on pyörällä parempi ajaa kuin asfalttia.
- Meinaatko juoda jotain?
- En kai. Jos hiljaisen hetken kivellä joltain hörpyn. Petriltä tai Tupulta.
- Onko Petri se silmälasipäinen, joka on ollut sählyssäkin?
- Just se.
- Ketäs tuolla mökillä on?
- Varmaan Toni ja Markku, ehkä Heikkikin, mutta Markku ja Heikki ei pääse Aulavalle. Esko tulee, Petri, Jussi. Heikki ja Tuppu tulee varmaan sitten vasta mennessä. Ja Miia.
- Kai me saunas käydään?
- No varmasti! Pikkusen hiki.
Päästään perille. Pihalle asti kuuluu Irwinin Tahdon lättähattujen vanhainkotiin. On kyllä hyvin tonimaista kuunnella jotain Irwiniä. Eskolla sentään on ihan hyvä musiikkimaku.
- Päivää!
- No päivää! Ja serkkupoikakin matkassa! Sitten vaan juomaa kurkkuseen ja saunaan!
- Ei mulla mitään ole. Paitsi hiki.
- Ota tuolta ja serkulle kans. Sauna on lämmin. Esko ja Markku siellä jo on.
- No otetaan.
Otan pullon Lapin Kultaa ja menen ulos.
- Juodaan tämä puoliks. Ei oikein maita.
- En pysty kyllä kaljaa juomaan. Juo sää vaan.
- Ei se kyllä hyvää ole, muttei kehtaa olla juomattakaan.
Kävellään saunalle. Sääskiä on niin perkeleesti. Esko ja Markku puhuu traktoreista. Mennään niiden kanssa saunaan.
---
- Pitäskö lähtee jo ajelemaan?
- Pitäs. Petri ja Esko on nyt sen verran ottanut, että nehän ei kohta pääse sisähän. Eiköhän mennä? Markku pitää tuvan lämpösenä.
- Mulla on ihan helvetin kei-ou! KEI-OU! PYYKKÖ, KEI-OU!
- Joo, joo. Keijo-Keijo. Juohan vettä nyt välillä.
- KEi-OU!
Onpa helvetin raskaalla päällä tuo Petri. Toivottavasti ei saa turpaansa. Toisaalta se vois tehdä ihan hyvääkin.
---
- KEI-OU!
- Turpa kiinni nyt!
- Onko Hata ottanut vähän mökyööliä?
- No on.
- Pysyykö se mukana tai pystyssä?
- Eiköhän, kunhan ei hortoile keskiviivalle.
- Mitä se on juonut?
- Kiljua vissiin.
- KEI-OU!
Liikenne on vähäistä. Ajelen vähän kaikkien kanssa ja vahdin hönöjä. Jukka ajelee hiljaa perällä. Miten se voi olla noin hiljanen?
Jätetään pyörät vakiopaikalle. Kivellä pidetään hiljainen hetki, jonka Petrikin malttaa olla hiljaa. Siitä lähdetään kukin omille teille. Sovitaan, että mennään yhdessä takaisinpäin.
---
Ilta on ihan perinteinen. Tuttuja on paljon ja paljon on myös kännisiä. Mascara on kammottavaa paskaa.
- Onko toi Petri tuolla lavalla?
- No on saatana! Mitä se siellä tekee?
"Ja näin meillä on täällä lavalla ERITTÄIN HYVÄ ELLEI TÄYDELLINEN!"
- Voi helvetin vammanen... Toivottavasti pysyy lavalla.
Kaikki on ihme kyllä suht ajoissa pyörillä. Petrikin, vaikka se ei ihan selvin päin ole vieläkään. Olisko jopa vähän jo huono olo?
Ajellaan koko Kuuskutosen leveydellä kotiin päin. Joku käy välillä ojassakin, mutta ehjänä päästään. Ainakin meidän tienhaaraan.
---
Lukioaikoina pidettiin jonkin verran ihan grillausiltoja. Silloin, kun se ei mennyt Mikolla tyttökavereiden kanssa. Onneksi ne oli pääosin ymmärtäväisiä. Grillijuhlat tuohon aikaan oli käytännössä makkaraa. Ei ollut tarjonta eikä rahavarannot äärettömiä.
Hukkakauran kerääminen on sellainen maatilan klassikko, että se ansaitsee ihan oman jutun. Tylsää hommaa, mutta näin reiluna nelikymppisenä se jo alkaa mennä. Ehkä isän ikäisenä se on jopa odotettavaa touhua.
Jukka oli meillä usein. Minä vielä useammin niillä. Vaikka ulospäin olemme hyvin erilaisia, on jutut kohdanneet aina. Samoja pelejä, samoja kiinnostuksen aiheita ja erittäin huonoa huumoria. Nykyään nähdään liian vähän.
Petrin kanssa ollaan yhteydessä melkein päivittäin. Siinäpä vasta rasittava jätkä nuorena ja kännissä. Aina jäi joku levy päälle. KEI-OU tai Ihmekeppi. Aika lailla kuitenkin se tyyppi, jonka kanssa voi puhua ihan mitä vaan.
Aulava-reissut oli joka tapauksessa melkoista teinikoheltamista. Kovia puheita, mutta aika vähäisesti tapahtumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti