Ke 7.7: 9km rento - älyttömän painostava ja hiostava keli, juoksu ok.
To 8.7: 4x300m/3-4'/44-45" - Todella hiostava keli, kulku oli viimeistä lukuunottamatta hyvä. Radiohaastatteluunkin pääsin. Olin ainut hullu, joka treenasi kasilta aamulla.
Pe 9.7: LEPO
La 10.7: 18km kevyt - oikea polvi naksuttelee vastaan.
Su 11.7: Ylä-Karjalan Kymppi. 10km 35.52. - Kiihtyvällä vauhdinjaolla hyvä juoksu, vaikka olikin liian kuuma keli ja liian pehmyt pohja.
Vieläkään en kuvia tänne asti saanut. Mutta kyllä ne tulee, uskokaa pois! Treeninki on ollut aika reippanhanlaista. Siis minulle. En kuitenkaan ole vielä kahden treenin päivätahtiin siirtynyt. Senhän voisi laskea jo urheilemiseksi. Pysytään puuhastelulinjalla.
Aurinko paistaa ja kuumaa on. Vähän liiankin kanssa. Pari kirjoitusta sitten fiilistelin, ettei kotikylän Ilkka pääse tuohon Tiinanmäen kiekkaenkkaan. Kävi kuitenkin niin, että isänsä pilasi minun päivän tekstiviestillä, jossa luki: "Ile pururata 2.55,6." On se nyt perkele, että klopit alkaa hyppimään silmille jo kotinurkillakin! Näen tämän pienenä haasteena. Lupailinkin Ilen isälle, että päihitän kossin, kunhan ollaan samaan aikaan Sapsun purulla. Vedetään ylämäki sitten sellaista tappoa, että riittää! Kuten voitte huomata, mieli uskoo vielä kovempaan aikaan...
Mieli voisi taivutella ruumiinkin omalle puolelleen. Oikea polvi nimittäin vähän jumittelee. Joka päivä tuntemukset on vähän välttävän eri puolilla. Varmaankin ihan lihaskireyttä, mutta vähän kankean oloinen se on.
Ratakisoja on niin pirun vähän täällä Pohjois-Karjalassa, että piti lähteä ihan Valtimolle asti hölkkäkisaamaan. Siellä järjestettiin tänään Ylä-Karjalan Kymppi ties kuinka monennen kerran. Matkana hyvin yllättäen 10km. Säänä toimi tänään keväinen 30:n asteen helle ja vieno tuuli. Rata oli 4x2,5km lenkki. Pohjasta vastasivat Herrat Hiekka, Sora ja "Saarijärven SM-maastot"-tyyppinen latupohja. Eli pehmyttä oli. Paikalla tiesin olevan Kanervon Jussin paikallisena kestokoneena ja hänen lisäksi armottomat reidet omistava hiihtomies Markus Pörsti. Nämä reidet verrattuna omiini on kuin vertaisi DX-Corollaa V8-Chargeriin. Varmaan bensankulutus samassa suhteessa. DX-miehet tavallisesti myös luulevat olevansa jotakin, Charger-miesten ei tartte.
Kävi niin, että matkaan päästiin. Arvasin Kanervon lähtevän liian kovaa. Ja niin kävi. Kärkikolmikko lähti vetämään Pörsti-Kanervo-Joku-porukalla kaulaa meikäläiseen. 40-sarjan kärkimies otti minut kiinni ja tuli sopivasti tuulensuojaksi. Härskisti käytin sen hyväksi. Ensimmäinen kierros oli helppoa ja kierroksen lopussa olevan tappoylämäen pystyin ottamaan kevyesti ja tappoalamäen laskettelemaan rennosti. Tähän jäi 40-sarjan mies.
Toinen kierros mateli mukavasti 3.30/km-vauhtia. Kapulainen latupohja oli kuitenkin ikävä ja siinä ei pystynyt luukuttamaan. Kärki veteli piikkareilla, minä surkimus tulin hölkkään lenkkareilla. Etujoukot eteni edelleen kolmikkona, vielä pitkillä suorilla nippanappa näköetäisyydellä. Varmaan vajaan minuutin päässä. Ylämäet meni oudon helposti ja moni maratoonari olisi kateellinen, jos olisi nähnyt miten nappasin juottopaikan mehut paidalle, kasvoille, housuille, muttei suuhun. Eikös se ole tarkoitus?
Kolmannen kierroksen alussa huomasin Pörstin karanneen Kanervolta ja Siltä Toiselta. Arvelin suhteellisen hyvävoimaisena jaksavani pienellä kiristyksellä loppuun asti. Niinpä kiristin. Kaksikko läheni hitaasti, mutta varmasti. Oli niihin silti parikymmentä sekuntia. Edelleen tappomäki meni hyvin ja kun sain pari tippaa toisella juomisyrityksellä suuhunikin, niin hopeankiilto alkoi vaivaamaan näkökykyä.
Viimeisen kierroksen ensimmäisen jyrkän töppyrän jälkeen olin varma pronssista. Kolmosmies läheni niin nopeasti, että ohitus olisi varma. Kanervo kuitenkin huomasi takaa-ajoni ja kotiedun turvin piti vauhtia yllä. Luotin kiriini aika lailla, enkä purulla alkanut revittelemään. Tappomäelle viimeisen kerran noustaessa tikkasin ylös minkä jaksoin. Kanervo läheni. Eroa ei ollut kahdeksaa sekuntia. Ylämäen revitys kuitenkin vei voimat, eikä alamäkeen saanut enää jaloista tolkkua. Kanervo oli toinen ja minuutti hävittiin Pörstille.
Aika oli 35.52. Sehän on minulle kovaa vauhtia ja tuossa maastossa vielä. Itse asiassa se on 3.35/km. Jotenkin veikkaan, että vähän alimittainen se lenkki on, että 3.37 on varmaan lähempänä.
Kuuma oli ja kisan jälkeen pääsi suoraan järveen. Joku setä otti ihan sairauskohtauksenkin, piipaa-auto oli paikalla. Eipä se järkeä tuolla kelillä ole ikämiesten juosta. Vaikka varmasti teen itsekin niin tulevaisuudessa.
20. päivä olisi 800m Outokummussa. Jos siellä sitten pistäisi Leskiselle ison reisiluun kitusiin. Sitä ennen valmistavana aktiviteettinä Lappeenrannan Eliittikisat, Ilosaarirock kera Faith No Moren ja onhan siinä jotkut 3-kymppisetkin vaivoina...
Seuraavalla kerralla kuvia, lupaan. Nyt katsomaan, miten Hollandaise-kastike ottaa pataan 3-2!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti