Haukkuva koira puri, mutta silti veto voitettiin!

La 15.5: 8,5km - 6x100m - Kulku oli hyvää ainakin satasen rullauksissa.

Su 16.5: A: 6km - 5xrullailu - Hyvä fiilis koiraa lukuunottamatta. I: SM-maastot 4km 13.39min, 62. sija - Aivan hyvä juoksu, kolmatta kilsaa lukuunottamatta.

Ma 17.5: LEPO - Jäykkäkouristusrokotuksen takia ei juoksua.

Ti 18.5: 8,5km rento - Vähän tuo jumista oli. Saakelin kuumakin oli.

Vuosi on uhottu, lupailtu, pelätty, tuskailtu ja nyt se on ohi. Alkuperäinen tavoite oli juosta SM-maastojen 4km kovempaa kuin Tuomo. Tuomolta kuitenkin loppui iskarit ennen kuin päästiin edes alkuun. Tuomo siis oli jo tässä vaiheessa vedon hävinnyt. Luikuri kun on, se keksi kuitenkin etten saa hävitä kärkeen yli kahta minuuttia tai maksua ei suoriteta. Tai ne chicken wingsit se kyllä joka tapauksessa lupasi maksaa. Nyt tämä koitos on ohi ja tässä tunnelmat Lahdesta:

Lauantai

Aamu alkoi A:lla eli aamupalalla. Jiri tomerana veteli puuroa ja leipää, kun kilpakumppani Arimo nokki nakkeja ja lihapullia. Lähdin siinä aamutuimissa sitten tarkastelemaan kisatunnelmia

Kovaa siellä jangsterit huiteli. Pihalla oli jopa kuumempi kuin Scandic-hotellin viereisessä Siwassa. Jännitystä oli havaittavissa myös Karjalaisen pojassa, kun väkisin piti mies varjoon työntää. Startti olikin sitten heti 12.15.

Lähettäjä juoksu

Ensimmäisen kierroksen puolessa välissä joku korstoksi kasvanut ihmislapsi lähti tykittämään ihan hullua vauhtia. Jahtikolmikossa Jiri, Julius Uutela ja Arimo Koskela katselivat malttamattomina.

Lähettäjä juoksu

Ohjeistin rauhalliseen kiinniottoon, koska johtava kaveri oli iso ja katseli jo taaksepäin. Toiselle kierrokselle lähdettäessä kolmikko olikin jo ajanut johtomiehen kiinni. Tämä oranssi vauhdinpitäjä pysyi kyydissä vielä puoli kierrosta, kunnes se kuuluisa noutomies tuli kauluksiin kiinni.

Lähettäjä juoksu

Etukäteistaktiikassa oli, että ylämäessä muut jätetään, mutta Uutela-Koskela-kaksikko jaksoi pysytellä kannoilla. Mutkassa ennen laskua Jiri lopulta nykäisi pienen kaulan Uutelaan. Arimo oli jo jäänyt varmistelemaan kolmossijaa.

Lähettäjä juoksu

Kiri piti loppuun asti ja Jiri nappasi toisen Junnumaastojen kultansa. Maalissa odotteli sitten kolme kalpeaa juoksijanuorukaista.

Lähettäjä juoksu

Odottelivat muuten vielä pitkän aikaa, koska tulosten saanti ja palkintojen jako tapahtui 2-3 tunnin päästä. Lauantain järjestelyt olivat muutenkin vähän harmonikasta. Veteraanit sutjuttelivat vielä helteisessä säässä omat starttinsa., mutta minä häivyin tässä vaiheessa jo hotellille ja syömään.

Joensuun loppusakki saapui komealla pikkubussilla siinä neljän tietämillä. Seuran oman Keken kyydissä ehjänä olivat perille päässeet. Bussissa oli lämpöä riittänyt suurin piirtein sopivasti, koska ilmastointi oli auton valmistusvuonna pois muodista.

Sprintteriviiksinen veijari iski sieltä meikäläisen huoneeseen, joka olikin ihan luxus-luokkaa. Sängyt olivat viimeistä huutoa, käytännössä huutivat viimeisiään ja ilmanvaihto oli varmistettu toimimattomaksi. Aivan sopivasti tarkenimme kahdestaan pienessä huoneessa. Lenkille piti lähteä iltasella ja näinhän sitä sitten tehtiinkin. Ruokaa oli tarkoitus sitten nauttia tämän jälkeen. Juoksu tuntui helvetin hyvältä, vaikka aavistuksen reipas oli juoksuseuran vauhti minulle. Käytiin sitten illalla syömässä Raxin salaattipöydät tyhjäksi. Siinähän se loppuilta meni sitten hikoillessa ja paskaa puhuessa.

Sunnuntai

Unta tuli sopivasti ja edellisiltana hiottu aikataulu oli seuraavanlainen. Aamulenkki - Brunssi - Miesten pitkän seuraaminen - Hotellille elpymään - Kisa - Hymy naamalla kotiin.

Aamulenkki oli siis ensimmäinen toimenpide. Taas oli lämmin ja suuntasimmekin korkeuksiin eli Radiomäelle. Keli oli hieno ja valitsimme pienen polun. Sitä 50m juostuamme hyökkäsi jostain edestä pieni Welsh Gorgi-koira kimppuumme. Irvistys oli kuin Hapolla 12km:n juoksussa ja karvaturri kiiti kohti. Koiranomistajana ajattelin, että on fiksuinta olla vain paikallaan, eikä tehdä hätiköityjä liikkeitä. Koira kanttasi sen verran minua kiertäessään, että hampaat osuivat pohkeeseeni. Seuraava kohde oli Jukka. Jukka suojeli jalkojaan käsillä ja koira sai ilmeisesti kopattua jollain Jukkaa sääreen. Siinä vähän äänenkäyttö nousi ja omistajat sen kuin möllöttävät vaan. Omistajan mielestä "Se on paimenkoira, niin sen kuuluukin näykkiä. Ei se pahaa tarkoita." No ei varmasti niin, mutta hyvälläkin tarkoituksella pureminen tapaa sattua. On myöskin aika PERKELEEN TYPERÄÄ kuljettaa tuollaista koiraa vapaana! Koiraa en syytä, mutta omistaja olisi voinut saada kyllä hyväntahtoisen tietoiskun jos olisi ollut miespuolinen. Emäntä vaan poltteli sätkää, eikä meinannutkaan tumpata sitä. Nuorempi nainen taisi sentään omistaa jonkinlaiset aivot, koska kysyi tuliko haavoja. Eihän niitä siinä näkynyt, mutta lenkin edetessä sitten minun pohkeeni alkoi verestää. Jos voi käyttää sanaa absurdi, niin nyt tuo tilanne oli sellainen.

Lähettäjä juoksu

Sitten me pojat mentiin syömään ja aamupalalle tuli toistamiseen myös tuleva pronssimitalisti Vattulainen itsevarmuutta uhkuen. Päätin sitten pienten taivutteluiden jälkeen puhdistaa haavan, oikeaoppisesti noin 2h tapahtuman jälkeen. Siihen sitten rakkolaastari päälle ja menoksi.

Helteessä käytiin katsomassa miesten 12km, joka vaikutti kyllä aikamoiselta hellehelvetiltä. Melko groteskin kuvagallerian olisi saanut huoneen seinälle, kun olisi viimeisellä kierroksella ottanut kuvan viisikosta Pörrö-Happo-Måre-Virta-Hell. Oli nimittäin raastoa. Enkä ihmettele yhtään. Aivan tappo keli ja aivan tappovauhtia piti Jussi. Kovin suoritus Jussilta mielestäni kuitenkin lipun kiinniotto loppusuoralla. Kuin keihään olisi noukkinut ilmasta. Erä-Jorman tappio ei ollut heikoutta vaan Jussin kovuutta.

Lähettäjä juoksu

Juoksun jälkeen lähdettiin sitten hotellille jännittämään. Aivan mieletön oli helle. Siinä sitä vain odoteltiin ja pakkailtiin kamppeita. Vihdoin tuli aika lähteä. Pukuhuoneessa oli tungosta ja peruskettuilu jo käynnissä. Jonkin verran oli jännitystä itselläni. Käytiin katsomassa naisten juoksun ensimmäistä kierrosta ja siitä sitten piakkoin verryttelemään. Tällä kertaa oli hieman lämpimämpää kuin Polvijärvellä. Join tunnissa varmaan 1,5 litraa vettä.

Melko kiireellä kävin vessassa ja vedin kompressiosukat jalkaan. Olin päättänyt juosta Eliteillä ja niin myös tein. En tiedä oliko hyvä ratkaisu, mutta ihan ok kuitenkin. Verryttelyalueella moni kävi toivottamassa onnea vetoon. En olisi uskonut, että se niin tiedossa/kiinnostuksen kohteena oli varsinkaan kun Toho ei juossut.

Kisa

Viime hetken vihje tuli Jukalta: "Älä lähde kovaa. Muut vetää täysiä kuitenkin alun ylämäkeen." Tottelin. Juoksin Rahkos-Jukan peesissä lähes koko kisan. Alun puruosuus oli ankean pölisevää, mutta sen jälkeen tiellä vauhtia oli helppo pitää. Lopun suoraa lasetin ehkä liiankin kovaa, mutta kun oli niin hyvä kulku. Yritin ajatella, että "Hei, tämähän on siistiä. Tätä sinä haluat tehdä, älä nyt luovuta ja päästä itseäsi helpolla." Aika hyvin pysyi tuo päätös. Toisella kierroksella ei sitten niitä vähiäkään ylämäkiä kaivannut ja puruosuus hyydytti aika lailla. Tuomo Hippi jäi lihaksikkaassa vartalossaan taakse. Pikkuveljen entinen kilpakumppani Kalle Ikonen jyräsi tasaisesti edellä ja takana. Purun jälkeen alkoi taas kulkemaan. Pitkälle suoralle tullessani yritin kiristää, hyydyin kuitenkin parin sadan metrin jälkeen. Ikonen tuli ohi. Taas kiristin. Koko viimeisen lenkin ajan joka puolelta kuului huutoja. "Toomio, 1.30 kärkeen! Anna mennä, Toomio!" Kannustus oli loistavaa. Viimeisen muistamani väliajan huusi varmaan Mikko Virta: "1.52 kärkeen! Anna mennä jos meinaat ehtiä!" Kiristin ihan hulluna. Tuntui pahalta joka paikassa ja maaliintulon jyrkkyys ja kaarre oli aika tiukka jopa minun vauhdilla. Maaliin tultiin kolme miestä rinnakkain. Olin aivan kuollut kuumuuteen.

Jälkitunnelmat

Aika kauan odottelin virallista tulosta. Moni jo onnitteli, mutten ollut valmis uskomaan. 1.56 kärkeen oli lopullinen tuomio. Tarkkaa työtä. 29sek/km hiljempaa kuin Jukka. Suunniteltu juttu. No ei todellakaan. Vauhdinjako oli lopulta aika paska. 3.21-3.13-3.35-3.16-0.11. Reitti siis oli 4080m pitkä meikäläisen mittarin mukaan.

Harmittamaan jäi vähän se, että Tuomo ei pystynyt juoksemaan. On se kuitenkin alkanut harrastamaan Amin Asikaisen lajia. Tuomo treenaa.

Kiitos ihmiset kannustuksesta. Hieno oli juosta tuossa huudossa. Homma hoidettu ja uusia haasteita kohti. Kohteena Antti Leskinen ja 800m.